Tässä sitä ollaan. Takana varmasti yksi sekä raskaimmista että ikimuistoisimmista vuosista tähän mennessä. Korona tuli ja muutti sekä työelämää että omaa ajatusmaailmaa pakottamalla pysähtymään. Olen ollut aina kova suorittamaan ja suorittanut elämää sen kummemmin miettimättä tulevaa. Minulla on ollut selkeät suunnitelmat tulevaisuuteen, ja tämä on tarjonnut myös turvaa, kun on voinut ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Noh viime kevät osoitti, että mitään ei tosiaankaan pysty ennakoimaan ja pakonomainen suunnittelu ajaa vain pakonomaiseen stressaamiseen ja siihen, että elämästä ei nauti. Alkureaktiona yhteiskunnan pysähtymiseen ja meillä alkaneisiin YT-neuvotteluihin tuli sokki ja epätoivo. Mitäs nyt, kun en voikaan tehdä työtä niin kuin tähän asti on tehty, tavata ystäviä ja käydä salilla orjallisesti neljänä aamuna viikossa.
Toimeen tarttuvana ihmisenä en kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan rupesin aktiivisesti katsastamaan eri vaihtoehtoja. Ajatustyön tuloksena tajusin, että en ole ollenkaan niin tyytyväinen elämääni kuin olin ajatellut. Kaikki on näennäisesti ihan jees, mutta jotain puuttuu. Työ hallitsi kaikkea muuta tekemistä ja tulevaisuuden haaveet olivat tasolla sitten joskus, kun jaksaa ja ehtii.
Yksi näistä ikuisuushaaveista oli blogin perustaminen. Olen kyllä kirjoitellut satunnaisesti tekstejä sekä työnantajani blogiin että LinkedIn -sivustolle, mutta olen kuitenkin aina kaivannut lisää. Minulla on paljon ajatuksia työelämään liittyen ja niitä mielelläni kirjaisin ylös ja jakaisin muidenkin luettavaksi.
Päätin, että nyt jos koskaan on aika tarttua toimeen ja vihdoin perustaa blogi. Kirjoitin eräällä kahvitauolla nopeasti ylös aiheita, joista haluaisin kirjoittaa ja joista olisi paljon sanottavaa. Parin minuutin aikana keksin jo parikymmentä aihetta, joten selkeästi siitä ei ainakaan tämä homma jää kiinni. Ainoastaan nimen keksiminen tuotti hieman tuskaa 😊
Mitä odottaa tältä blogilta
Varmasti hyvä hieman kertoa tässä vaiheessa myös itsestäni. Olen 26-vuotias helsinkiläistynyt savolainen, joka työskentelee rekrytoijana. Uraa takana muutama vuosi ja kokemusta löytyy niin rakennusalasta, teollisuudesta kuin nyt viimeisimpänä myös taloushallinnon, rahoituksen ja HR-alan osaajien rekrytoinneista. Samalla työnkuvaan on mahtunut myös työsuhdeasioita sekä erilaisia projekteja aina oppilaitosyhteistyöstä järjestelmäkehitykseen.
Alassa kiinnostaa kovasti ihmisten uratarinoiden kuuleminen ja myös niiden tarinoiden mahdollistaminen ja pääseminen osaksi niitä. Intohimoa löytyy myös hakijakokemuksen kehittämiseen, Employer Brandingiin sekä ylipäätään kaikkeen työelämässä ja sen kehittämisessä. Unohtamatta tietenkään koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä ja sen sujuvoittamista.
Olen opiskellut sosiaalipsykologiaa, joten katsantokanta työelämään ja sen teemoihin on hyvin ihmisläheinen ja varmasti teemoja tulee tarkasteltua myös näiden lasien läpi. Minua kiinnostaa kovasti ihan perinteinenkin psykologia, jonka opintoja olen omaksi ilokseni alkanut suorittaa. Ehkä siis sisäinen keittiöpsykologi pääsee myös vauhtiin.
Minulla on tälle blogin kirjoittamiselle useampikin tavoite. Ensinnäkin haluan nostaa esille tärkeitä aiheita sekä työelämään, rekrytointiin/työnhakuun että ylipäätään ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Haluan tuoda esille aiempaa enemmän myös omaa persoonaani ja omia mielipiteitäni pelkän asiatekstin ohella. Katsotaan, miten onnistun tässä. Lisäksi tärkeimpänä haluan nauttia kirjoittamisesta ja löytää sitä kautta itselleni uutta sisältöä elämään.
Olen siis enemmän kuin innoissani ja en malta odottaa, että saan julkaista lisää tekstejä erilaisiin aiheisiin liittyen. Tulossa on muun muassa ajatuksia koulutuksen ja työelämän vahvemmasta yhteistyöstä, realismia rekrytoinnin arjesta, työnhakuvinkkejä sekä omia kokemuksia esimerkiksi liittyen. Stay tuned jos aiheet kiinnostavat.
– by Erica
By Erica 