Rekrytoijan arki

Muistan elävästi hetket yliopisto-opintojeni toisena vuonna, kun mietin, että olisipa siistiä päästä tekemään rekrytointeja. Haave säilyi läpi opiskeluvuosieni, vaikka en aiheeseen opinnoissani sen kummemmin tutustunut edes kandidaatin tutkielmassa tai gradussa. Rekrytointiin liittyvä tutkielma kävi kyllä mielessä, mutta aiheeksi valikoitui tiimit ja niiden kehittäminen, sillä niihin liittyen oli enemmän kirjallisuutta tarjolla.

Täytyy tunnustaa, että olin opiskeluaikoinani perinteinen nuori opiskelija, jota kiinnostivat enemmän bileet ja tutkinnon saaminen maaliin arvosanoista ja oppimisesta viis. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä selvinnyt monesta mutkasta helpommin, kun olisi jaksanut panostaa. Opintoihimme kuului pakollisena osana harjoittelu ja tiesin, että haluan tehdä sen rekrytointien parissa. Ja sillä tiellä ollaan edelleen harjoittelun jälkeenkin.

EPÄREALISTISET ODOTUKSET?

Luulen, että monella opiskelijalla tai uudelle alalle suuntaavalla on varmasti hieman epärealistiset ja epätodelliset käsitykset siitä, mitä työ todellisuudessa on. En ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia, mutta ainakin itse olisin ehkä toivonut parempaa ymmärrystä, jotta kulttuurishokki ei olisi ollut niin iso. Epärealistiset käsitykset eivät kosketa pelkästään alalle haluavia, vaan ne huomaa myös jutellessani tuttujen kanssa tai ihan päivittäisessä asiakastyössä rekrytoivien esihenkilöiden kanssa.

Itse muistan ajatelleeni, että rekrytointiin liittyy aina selkeä prosessi, joka alkaa työpaikkailmoituksen luomisesta ja sitten jäädään odottelemaan sopivia ehdokkaita. Tämän jälkeen tavataan ehdokkaat ja valitaan paras tarjolla olevista. Ylipäätään uskoin, että tehtäviin saadaan kymmeniä tai jopa satoja hyviä ehdokkaita ja valinnanvaraa olisi tarjolla.

Ajattelin myös, että pääsen etsimään hyvin erilaisiin rooleihin henkilöitä ja työpäivät olisivat vaihtelevia. Henkilöitä pääsisi arvioimaan ja tekemään absoluuttisia tulkintoja heidän osaamisestaan tai persoonastaan ihan vain sen lyhyen juttutuokion aikana. Moni uskookin myös, että rekrytoijan arki on ihan vain sitä jutustelua lämpimikseen ehdokkaiden kanssa.

Vahvana uskomuksena minulla oli myös se, että työ olisi todella merkityksellistä, kun pääsisi auttamaan ihmisiä löytämään unelmiensa työpaikkaa. Varsinkin henkilöstöalan yrityksistä ajatellaan usein, että ne ovat yksityisiä TE-toimistoja, joille vain laitetaan hakemus ja he etsivät sinulle juuri sopivan tehtävän riippumatta sinun taustastasi ja osaamisesta sekä työmarkkinoiden tilanteesta.

REKRYTOINNIN TODELLISUUS

Varmasti tietyillä aloilla, mielenkiintoisissa yrityksissä ja esimerkiksi kesätyörekrytoinneissa on arkipäivää se, että hakemuksia tulee runsaasti ja rekrytoija pääsee tekemään valintaa monien hyvin ehdokkaiden välillä. Suurempaa osaa koskeva todellisuus on kuitenkin se, että hakuun tulee yhteensä ehkä kymmenen hakemusta, joista noin kaksi on potentiaalisia tehtävään. Nämä hakijat ovat lisäksi hakeneet muualle, joten he saattavat mennä käsistä ihan koska vaan.

Rekrytointi on siis hakijoiden kaivelemista eri kanavista sekä vahvasti myös myyntityötä. Työpaikkoja tulee myydä hakijoille ja heidät tulee pitää lämpimänä prosessin kuluessa. Vaikka tämä olisi tehty onnistuneesti, voi silti olla, että hakija saakin toisen työpaikan tai on ollut prosessissa mukana ihan vain nostaakseen palkkaa edellisellä työnantajalla, jolloin prosessi alkaa taas alusta.

Varmasti suurimmat rekrytointia leimaavat tekijät ovat hektinen arki, epävarmuus sekä jatkuvasti muuttuvat tilanteet. Vaatimuksia tulee kahdesta suunnasta, sillä rekrytoiva esihenkilö toivoo toista ja hakija toista. Ihmisten kanssa työskennellessä vain tiettyyn prosenttimäärään asti asioihin voi vaikuttaa. On siis hyvä ymmärtää, että vaikka olisit tehnyt kaikkesi ja onnistunut erinomaisesti, voi haku kariutua ja koko prosessi alkaa alusta. Myös tämä kahdesta suunnasta tuleva paine on hyvä tunnistaa ja opetella toimimaan tässä keskellä kunnioittaen kumpaakin osapuolta tärkeänä asiakkaana prosessissa.

Harvoin rekrytoinneissa ehditään myöskään välttämättä noudattaa mitään tarkkaa prosessia aikataulun ollessa se, että henkilön olisi pitänyt aloittaa jo eilen. Tässä on kuitenkin vahvoja yritys- ja alakohtaisia eroja. Esimerkiksi julkisella puolella tai isommissa yrityksissä hauissa täytyy edetä selkeän kaavan mukaan. Kuitenkin joka alalla käytännöt muuttuvat ja siksi on tärkeää olla kykyä mukautua ja keksiä niitä varasuunnitelmia toisensa jälkeen.

Rekrytoinnissa yksi keskeinen tekijä onkin tämä toimialasidonnaisuus. Toisilla toimialoilla, kuten IT:ssä tai rakennusalalla työvoimapula on ratkaiseva tekijä ja silloin osaajia saadaan kaivella tosissaan. Sen sijaan esimerkiksi HR-tehtäviin tai markkinointiin voi olla helpompi löytää tekijää, varsinkin jos ei vaadita mitään erikoisosaamista. Yleisenä trendinä on kuitenkin se, että hakijapula on arkipäivää ja ehkä nimenomaan oikeanlaisista hakijoista on pulaa. Tästä kohdanto-ongelmasta saisi varmasti oman kirjoituksen, joten palataan siihen mahdollisesti toisella kerralla.

Rekrytointi on parhaimmillaan todella merkityksellistä työtä, kun pääsee näkemään, miten vaikkapa pitkään työttömänä olleelle löydetään uusi työpaikka tai joku hakija saadaan oikeasti työllistettyä hänen unelmaduuniinsa. Valitettavan usein arki on kuitenkin raadollisempaa ja usein joudut harmitukseen asti lukemaan henkilöiden CV:tä tietäen, että minäkään en heitä pysty työllistämään. Päätökset, kun usein tekee joku muu ja aikaa kaikkien tapaamiseen ja auttamiseen ei valitettavasti ole.

Ideaalimaailmassa rekrytoinnit tehtäisiin täysin tasa-arvoisesti ja jokainen voisi työllistyä tehtäviin taustastaan huolimattaan. Syrjintä rekrytoinnissa, sekä se, että valitaanko aidosti paras ehdokas tehtävään, ovat varmasti aiheita, joihin tarvitaan laajempia keinoja eikä yksittäinen rekrytoija välttämättä pysty muuttamaan tätä suuntaa. Tämäkin on jälleen niitä laajoja maailmaa syleileviä aiheita, joihin täytyisi paneutua erikseen omassa tekstissä.

MIKSI REKRYTOINTI

Tätä kaikkea ajatellessa herää toisinaan kysymys, miksi teen rekrytointia, kun päivät ovat kärjistetysti pään hakkaamista seinään ja jatkuvaa tulipalojen sammuttelua sekä epävarmuudessa elämistä. Kun työ sisältää luonnostaan paljon vastoinkäymisiä, on myös luonnollista, että onnistumiset tuntuvat silloin oikeasti isoille. Se on varmasti yksi hienoimmista asioista tässä työssä, kun löytää asiakkaalle sopivan tekijän ja työntekijä on tyytyväinen uuteen paikkaan.

Päivät ovat todellakin vaihtelevia eikä voi sanoa, että pääsisi tylsistymään, kun yllättäviä tilanteita voi tulla vielä viisi minuuttia ennen kotiinlähtöä. Toisinaan toivoisi, että tapahtuisi jopa vähemmän, mutta toisaalta omaa osaamistaan pääsee laajentamaan valtavasti ja samalla oma paineensietokyky kehittyy eivätkä uudet muuttuvat tilanteet enää samalla tavalla paineista. Myöskään vapaa-ajalla.

Nautin työssäni siitä, että pääsen kuuntelemaan ihmisten tarinoita ja siitä, mikä heitä motivoi. On mielenkiintoista nähdä, miten erilaisilla poluilla voidaan päästä samoihin tehtäviin eli tavallaan ei ole sitä yhtä oikeaa reittiä rakentaa uraa. Samalla pystyy rakentamaan itselleen laajaa ymmärrystä työelämästä sen eri ammateista sekä yrityksistä. Unohtamatta verkostoitumista eri yritysten eri osaajien kanssa.

Nostan esiin myös merkityksellisyyden, sillä kyllä sitä löytyy kaikkien varjopuoltenkin takaa. Se riemu, kun työpaikka natsaa täydellisesti asiakkaan ja työntekijän välillä tai kun saat vaikka työllistettyä sellaisen henkilön, jolla on ollut haasteita saada työpaikkaa. Varsinkin nuorempien osaajien kohdalla pääsee myös sparrailemaan heitä työnhakuun ja uraan liittyen.

Muistan ikuisesti, kun eräs aiemmin haastattelemani henkilö oli saanut uuden työpaikan ja kertoi minulle, että ei ollut edes osannut ajatella tällaista työtä ilman minun vinkkiäni. Tuntui hienolle päästä auttamaan henkilöä oman uran rakentamisessa.

Rekrytointi on siis yhtä aikaa tosi kivaa ja tosi kamalaa. Näiden väliltä, kun löytää balanssin ja ymmärtää alan haasteet, voi työstä saada isoja onnistumisen elämyksiä ja varmasti erinomaisia valmiuksia ihan mihin vain tulevaisuudessa. Toivottavasti pystyin tällä tekstillä nostamaan esille todenmukaisia käsityksiä siitä, mitä esimerkiksi minun työni on joko alalle haluavan tai muuten vain alasta kiinnostuneen silmissä. Varmasti hyvää uutta näkökulmaa myös työnhakijalle ymmärtää, mitä siellä pöydän toisella puolella tapahtuu.

-by Erica

P.S. Jos rekrytointi alana kiinnostaa, käy lukemassa myös tämä teksti, josta saat näkökulmaa lisää alan vaatimuksiin ja kuinka päästä alalle.