Työnhaku on tunteita herättävä prosessi, jossa suurimman osan ajasta vastaan tulee hylkäyksiä. Moni on kokenut myös hyvin epämiellyttäviä kokemuksia, kuten syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Itse olen näiltä säästynyt, mutta mieleeni juolahtaa useampiakin kertoja, kun olen vuodattanut kyyneliä ja saanut kokea, kuinka kaikki menee pieleen. Ohessa listattuna muutama niistä.
1.Ryhmähaastattelu:
En tiedä, onko kellään mukavia kokemuksia ryhmähaastatteluista. Paljon on kiinni ryhmädynamiikasta: ottaako joku aivan liian isoa roolia ja puhuu koko ajan vai saavatko kaikki mahdollisuuden osallistua. Vastaatko kysymyksiin viimeisenä ja kohtalonasi on kertoa se täsmälleen sama litania kuin edellä olevilla sillä erotuksella, että sinun kohdallasi se kuulostaa vain kuluneelle fraasille ja muiden kopioimiselle.
Itselleni on jäänyt mieleen ryhmähaastattelutilanne lukioajoiltani vuodelta 2011 eli yli 10 vuoden takaa. (Ja joo, pitäisi ehkä päästä yli..😂) Meiltä kysyttiin kysymys ja päätin jo vastaustilanteessa vastata todella eri tavalla suhteessa muihin ja omasta mielestäni tämä sujui hyvin ja erotuinkin mukavasti muista. En kuitenkaan saanut paikkaa, mikä sai minut ajattelemaan, että olisi sittenkin pitänyt mennä, vaan massan mukaan ja kertoa vahvuutenani olevan ahkeruus jne. Vaikka tuskin valinta tästä riippui.
2.Grillaushaastattelu:
Oletko ollut mukana haastattelussa, jossa sinua pommitetaan toinen toistaan hankalammilla kysymyksillä, joista yhteenkään et tiedä vastausta? Hiki valuu ja päässä ei liiku enää muuta kuin silmät joka suuntaan etsien pakoreittiä tilanteesta. Tarkoituksena on kaiketi testata sinun paineensietokykyäsi laittamalla sinut hyvin epämukavaan tilanteeseen, johon tuskin todellisessa työssä edes joutuisit.
Olen yksi heistä, joka on tämän kokenut. Olin hakenut useampaan paikkaan tuona keväänä töihin ja pääsinkin monessa prosessissa toiselle kierrokselle. Tässä haastattelussa oli mukana yrityksen ja tiimin johtoa ja minulta kysyttiin niin tarkkoja lukuja omaan työhöni liittyen enkä osannut mihinkään vastata. Samaan aikaan piti osata arvioida, mitkähän luvut heidän mielestään olisi hyviä tai realistisia ja toisaalta, mitä voisin omasta työtehostani heidän suuntaansa huijata.
3.Täydellisesti sujunut haastattelu ja sen jälkeinen kiitos mutta ei kiitos
Olen aiemmin elämässä jännittänyt haastatteluja aivan älyttömästi. Tämä on näkynyt sillä, että koko kroppa on tärissyt ja on ollut vaikea hengittää. Olen kuitenkin aina ollut suhteellisen hyvä hallitsemaan jännitystä muun muassa hyvän valmistautumisen ja luontevan esiintymisen kautta. Mutta onhan se silti ollut raskasta mennä haastatteluun, kun tuntuu siltä, kun olisit juossut maratonin tai pakenisit karhua metsän siimeksessä.
Noh eräs tällainen tilanne oli liittyen itseäni todella paljon kiinnostavaan tehtävään. Tämä haastattelu on varmasti yksi parhaista ikinä suorituksista haastattelussa ja olin todella ylpeä itsestäni haastattelun jälkeen. Kun sitten sain sen puhelun, että valitsimme toisen, tuntui, että maailma romahtaa. Miten voisin enää koskaan saada töitä, kun ei edes täydellisellä haastattelusuorituksella tärppää? Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en saanut tuota paikkaa, koska ei se olisi ollut minua varten.
4. Katoamistemppu
Työnhaku-urallani vastaan on tullut varmasti enemmän niitä tilanteita, joissa en ole enää hakemuksen lähettämisen jälkeen kuullut mitään kyseisestä yrityksestä. Liekö olisi syytä toivoa, että jossain vielä kiinnostava paikka odottaisi. Samaten haastattelujen jälkeen on tapahtunut katoamistemppuja eikä sovittuna aikana ole enää muistettu palata.
Mielenkiintoisin case oli varmasti se, kun kävin hyvin erikoisessa haastattelussa, jossa olin itsekin aivan sekaisin haastattelun jälkeen, mitä yritys haluaa ja millaista roolia minulle oli kaavailtu. Olin melko varma, että en tehtävää saanut ja tästä varmistuksena yrityksestä ei kuulunut viikkoihin mitään. Sitten noin kaksi kuukautta haastattelun jälkeen sain sähköpostiini työtarjouksen. Ei hirveästi huvittanut mennä kyseiseen yritykseen tekemään rekrytointia.
5. Suuret odotukset roolista romukoppaan
Monelle meistä myös tuttuakin tutumpi tilanne on se, kun jokin työpaikkailmoitus herättää sisälläsi niin suuren innostuksen, että näet jo itsesi niiden mielenkiintoisten projektien parissa viemässä tekemistä eteenpäin. Innostus lisääntyy, kun saat kutsun haastatteluun ja pääset vakuuttamaan, miksi juuri sinä olisit se kaikista paras vaihtoehto tähän tehtävään.
Innostus kuitenkin karisee haastattelussa minuutti minuutilta, kun kuulet, mitä todellisuus on. Mielenkiintoisia kehitysprojekteja pääsee tekemään, jos muulta työltään ehtii tai homma on niin levällään, että kaikki pitäisi pistää uusiksi. Tunnelma haastattelussa muistuttaa sitä, että et haluaisi missään todellisuudessa työskennellä kenenkään haastattelijan kanssa. Toisaalta tilanne lienee parempi, jos jo tässä vaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja kuin ensimmäisten työpäivien ja viikkojen aikana. Nimimerkillä been there done that too.
6. Virheen tekeminen tärkeässä haussa
Olen perfektionisti siinä mielessä, että en halua tehdä virheitä. En jaksa (enkä ehdi, kun vauhti on kovaa) viilata jokaista yksityiskohtaa, mutta pelkään silti järjettömästi, että jotain menee peruuttamattomalla tavalla pieleen. Työnhaussa kyse on ensivaikutelmista, joten pienilläkin virheillä voi olla iso vaikutus, kun lähtöviivalla on toinen toistaan erinomaisempia ehdokkaita.
Muistankin erään hakutilanteen, jossa olin löytänyt supermielenkiintoisen työpaikan ja innolla lähdin hakemaan paikkaa. Olen juuri se tyyppi, jonka kärsivällisyys on pahasti miinuksella ja kaikki pitää tehdä valmiiksi tässä ja nyt. No rapatessa roiskuu, kun tehdään kiireellä ja huomasinkin jälkikäteen, että olin lähettänyt aivan väärän CV:n yritykselle. Eikun viestiä perään, että voitteko tämän korjata, mutta jo siinä kohtaa tajusin, että peli oli auttamattomasti pelattu.
Pystyitkö samaistumaan listan kohtiin vai löytyykö takataskustasi vielä uskomattomampia tarinoita? Kaikkia näitä tapauksia omalla kohdallani yhdistää kuitenkin se, että jälkikäteen asiat ovat menneet ihan niin kuin piti ja alkuharmituksen jälkeen olen ollut jopa helpottunut, että onneksi en päätynyt sinne töihin. Näin ollen haluan siis rohkaista, että jokainen tekee virheitä ja virhe voi olla jopa lahja, sillä joku kenties vielä uskomattomampi tilaisuus odottaa juuri sinua.
-by Erica
By Erica 