Oma uratarinani – Odottamaton matka

Mietin yksi päivä, että pitäisi saada blogiin uusia uratarinoita, johon ystäväni totesi, että mikset kirjoita omaa uratarinaasi. Niin miksi en? Suurin syy siihen on se, että olen kokenut oman uratarinani tylsänä ja malliesimerkkinä siitä, miten edetään portaalta seuraavalle. Ulospäin näyttää sille, että kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti, eikä mukana ole oikeaa tunnetta ja tarinankaarta.

Ei se kuitenkaan ihan sitä ole, että ura etenee mukavasti ja nappaa aina vain seuraavan kiinnostavan tehtävän, vaan jokaisen stepin väliin mahtuu paljon työtä ja käytettyjä ajatustunteja. Siksi hieman välillä ärsyttääkin selkeiden ja suoraviivaisten urapolkujen kritisoiminen, koska ei se aina ole vain unelmaelämää ja sitä, että oma polku on löytynyt suoraan peruskoulun jälkeen ja johtanut kivoihin toisiaan seuraaviin työpaikkoihin.

Mikään urapolku ei ole toistaan parempi ja siksi ajattelin jakaa myös omani yhtenä vaihtoehtona siitä, miten omaa uraa voi rakentaa. Kipuiluja omasta tulevaisuudesta herää säännöllisesti ja on sitä välillä tullut mietittyä alan vaihtoa ihan muihin hommiin, kun rekrytointi ei aina täysin nappaa, mutta kuten pitkässä parisuhteessakin sitoutuminen vaatii työtä ja usein alamäen jälkeen seuraa ylämäki.

OPINNOT SIELTÄ MISTÄ AITA ON MATALIN

Ihan lapsena musta piti tulla ratsastuksenopettaja ja tyypilliseen tapaan suunnitelmat oli sitä luokkaa, että meillä oli jo erään serkkuni kanssa hevosten nimet ja kauppavuorot jaettuna, kunhan oma talli olisi pystyssä. No innostus ratsastukseen hyytyi ja seuraavana haaveena oli olla hotellinjohtajana ja perustaa oma hotelli. Hotellinjohtajaa minusta tuskin tulee, mutta, jos joku päivä voitan lotossa aion perustaa pienen ja laadukkaan hotellin, jossa on panostettu luksukseen ja hyvään ruokaan.

Olen luonteeltani innostuja ja aina vuorotellen innostun jostain asiasta 110 prosenttisesti, kunnes tulee seuraava haave. Lukiossa tämä oli psykologia, joka vei mukanaan ja haaveet hotellityöstä jäivät. Siihen aikaan olisin halunnut psykologiksi auttamaan ihmisiä, mutta luojan kiitos tie ei koskaan sinne vienyt. Hain opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, koska se oli riittävän lähellä psykologiaa ja kotiseutua. En halunnut muuttaa pois Kuopiosta ja toisaalta en varmaan koskaan tulisi pääsemään läpi sitä psykologian valintakoetta tilasto-osuuksineen.

Jälkikäteen voisi ajatella, että olisi ollut fiksumpaa pitää välivuosi ja miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä. Tuntuu nimittäin, että seilasin opiskeluajat läpi enemmän keskittyen bileisiin ja siihen, että tämä nyt kuuluu suorittaa loppuun, vaikka eivät ne opinnot missään vaiheessa oikeasti sykähdyttäneet. Omasta mielestäni tuntui, että en oppinut mitään koko viiden vuoden aikana, koska kyllähän kaikki nämä aiheet tuntevat ja tietävät.

TYÖURAN ALKU

Mun työhistoria ennen valmistumista on hyvin mansikkaväritteinen. Tädilläni on mansikkatila ja olen siellä kesäisin ollut töissä ihan pienestä saakka. Jossain vaiheessa taisi tulla 10 vuotta täyteen (olisipa jossain työpaikassa vielä näin pitkään myöhemmin uralla). Kaikkea on siis tullut tehtyä lähtien mansikan poiminnasta, pakkaamisesta ja muista tilan töistä mansikanmyyntiin asti. Kolmannen opiskeluvuoden lopussa sain paikan Technopoliksen aulapalvelusta, mikä oli lottovoitto. Pääsin tekemään toimistotyömäisempää asiakaspalvelua. Ja taisinpa kirjoittaa oman gradunikin Technopoliksen aulassa niinä hiljaisina kesäpäivinä, kun muuta tekemistä ei ollut.

Opintojeni aikana minulle heräsi suuri kiinnostus tehdä rekrytointia. Halusin tehdä työhaastatteluja ja päästä valitsemaan parhaita mahdollisia ehdokkaita suuresta ihmismassasta. Meillä opintoihin kuuluu pakollisena työharjoittelu ja minulle oli itsestään selvää, että suoritan sen rekrytointeihin liittyen. Laitoinkin viimeisenä syksynä varmaan sata eri hakemusta paikkoihin miettimättä yhtään, voisiko yrityksellä tai rekrytointien alalla olla merkitystä mielekkyyteen. Kova palo oli saada harjoittelupaikka ja rekrytointi kiinnosti valtavasti. Palkkakaan ei ollut minulle merkityksellinen asia ja siksi en oikein ikinä ole ymmärtänyt keskustelua, miksi harjoittelijoille pitäisi maksaa palkkaa, kun he suorittavat opintoihin liittyvän työharjoittelun.

ENSIASKELEET REKRYTOINNISSA

Oma työharjoitteluni oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Kaikki ajatukseni rekrytoinneista kumoutuivat ja tilalle tuli ajatuksia siitä, että rekrytointi on oikeasti todella haastavaa, koska oikeita osaajia ei ole. Harjoitteluni aikana rekrytoin muun muassa rakennustyöntekijöitä, hitsaajia ja tuotantotyöntekijöitä asiakasyrityksillemme. Pääsin tekemään todella itsenäisesti hommia, mikä sopi minulle ja antoi mahdollisuuden oppia ja paljon.

Melko pian huomasin, että rakennusala ei ole itselleni se sopivin johtuen jo puhtaasti siitä, että omat henkilökemiat eivät kohdannet kovin hyvin rakennusalan hyvin suorien ja välillä jopa ronskien henkilöiden kanssa (kaikki alan stereotypiat ovat totta ;)). Meillä oli kuitenkin tosi hyvä tiimi ja olinkin tosi iloinen, että työsuhdettani jatkettiin harjoittelun jälkeen.

Kesällä toimihenkilöpuolen rekrytointitiimistä aukesi paikka ja ilmaisin heti kiinnostukseni siihen, koska olin jo hetken aikaa seuraillut, että tuo voisi olla sellainen, mikä voisi minulle sopia ja missä voisin olla parempi. Niinhän se tie veikin sitten asiantuntijarekrytointien puolelle ja siellä ollaan edelleen. Jo siellä pääsin tekemään paljon taloushallinnon rekrytointeja, ja ne ovatkin edelleen lähellä sydäntä enkä ilman niitä varmaan osaisi työtäni tehdä.

Olin ensimmäisessä työpaikassani sen noin 1,5 vuotta, jonka jälkeen halusin vaihtaa työpaikkaa. Taustalla oli ajatus siitä, että tein rekrytointeja pitkälti yksin ja urani alkuvaiheessa olin koko ajan epämukavuusalueella. Olikin kiva vaihtaa yritykseen, jossa olin osana isompaa tiimiä ja pääsin oppimaan kokeneemmilta osaajilta lisää.

Tänä päivänä on selvää, että henkilöstöpalveluala ja minä emme ole kovin hyvä match johtuen esimerkiksi siitä, että en ole kovin myynnillinen henkilö ja toisaalta kaipaan roolia, jossa pääsee vaikuttamaan enemmän. Suosittelen kuitenkin jokaiselle rekrytoinneista kiinnostuneelle henkilöstöpalvelualaa ensimmäisenä työpaikkana. Se on ihan loistava koulu, missä pääsee oppimaan erilaisista yrityksistä ja ennen kaikkea tekemään todella monipuolisesti erilaisia rekrytointiin liittyviä tehtäviä.

KIPUILUA TULEVASTA

Oltuani henkilöstöalalla noin kolme vuotta aloin miettiä, että mitä haluan oikeasti tehdä ja onko rekrytointi se minun juttuni. Työssä kuormitti aiemmin mainitsemieni asioiden ohella myös se, että en ollut varma, onko minulla kehityspolkua henkilöstöalalla sekä toisaalta hirveä määrä sosiaalisia kontakteja esimerkiksi haastattelujen muodossa. Jossain vaiheessa mietin jopa hyppäämistä ihan toisiin tehtäviin, kuten kaupungeille uravalmentajaksi tai ylipäätään työhön, jossa olisin vahvemmin auttamassa ihmisiä.

En tätä kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun sain yhteydenoton EY:ltä. Big4-maailma ja inhouse-rekrytoijan rooli oli aina kiinnostanut ja siksi lähdin mielellään kuuntelemaan, mitä heillä olisi tarjota. No elämäni parhaan ja kiinnostavimman rekrytointiprosessin jälkeen päädyin sitten nappaamaan heiltä rekrytoijan tehtävän enkä hetkeäkään ole päätöstä katunut.

En aio tässä tekstissä avata sen tarkemmin, mitä nykyiseen työhöni kuuluu, sillä olen kirjoittanut aiheesta useammankin postauksen (Lue lisää esimerkiksi tästä tai tästä.) Sen sijaan on selvää, että toistaiseksi näen, että EY tarjoaa minulle monenlaisia uramahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Itselleni, kun on tärkeää, että työ ei ole yhtä ja samaa päivästä ja vuodesta toiseen, koska kyllästyn helposti asioihin.

Se mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa ei ole mikään yksi selkeä tulevaisuuden näkymä, vaan vaihtoehtoja on useita. Yksi vaihtoehto olisi vetää omaa rekrytointitiimiä. Toisaalta minua kiinnostaa rekrytoinnin kehittäminen ja miksei vaikka rekrytointiprosessien käyttöönotto/uudistaminen joko uudessa tai olemassa olevassa yrityksessä. Kouluttaminen ja osaamisen kehittäminen ovat myös lähellä sydäntä, joten miksei laajentaa osaamista myös sinne puolelle. Taivas on rajana.

Lisäksi olen jo reilun vuoden verran tehnyt oman yritykseni kautta puhujakeikkoja ja henkilökohtaista valmennusta, joten oma kiinnostus on miettiä, miten näitä voisi laajentaa ja saada monipuolisuutta omaan tekemiseen työn ulkopuolella.

Joten jos sinua kiinnostaa vaikka oman työnhakusi vieminen seuraavalle tasolle tai omassa organisaatiossa kaivattaisiin koulutusta työnhakuun tai rekrytointiin liittyen, hit me up 😉

-by Erica