Rekrytoinnin kenttä ei ole valmis, vaan sieltä löytyy lukemattomia asioita, joita pitäisi korjata ja muuttaa paremmiksi. Tämä tuo osaltaan mielenkiintoa tekemiseen, koska olisi tylsää olla työssä, jossa ei voisi kehittää mitään. Listasin tähän tekstiin kymmenen asiaa, mitkä muuttaisin rekrytoinnissa ja työnhaussa.
1. Palkka työpaikkailmoituksiin. Tästä ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää, jos on seurannut sosiaalisessa mediassa keskustelua. Palkka-avoimuus auttaisi hakijoita valitsemaan paremmin paikat johon hakevat ja samalla myös rekrytoijia vähentämällä heidän työtään. On kuitenkin fakta, että kaikki yritykset eivät ihan vielä ole tähän valmiita, mutta parempaan ollaan menossa jo ihan siitä syystä, että EU hyväksyi palkka-avoimuuteen liittyvän direktiivin. Eli muutaman vuoden sisällä tämä tulee olemana arkipäivää ja useasta paikasta saat palkkahaarukan tietoosi jo nyt ihan vain kontaktoimalla rekrytoijaa.
2. Grillaaminen pois. Vanhanaikainen tapa ajatella rekrytointia on se, että pistämällä henkilö kovaan prässiin saadaan selville hänen paineensietokykynsä. Ihan kiva ajatus, mutta harvemmin tällaisia tilanteita tulee oikeassa työssä vastaan. Tämän vastapainoksi ehdottaisin henkilön osaamisen testaamista sekä koko tiimin osallistamista rekrytointiin. Ehdokas pääsee kuulemaan työstään ja näkee samalla minkälaisia muita osaajia yrityksestä löytyy ja toisaalta samalla saadaan yritykselle laajemman joukon mielipiteet päätöksentekoon.
3. Ei anonyymille rekrytoinnille, kyllä monimuotoisuudelle. En ole anonyymin rekrytoinnin suurin tukija ainakaan tällaisenaan, sillä se siirtää syrjinnän myöhempiin vaiheisiin rekrytoinnissa. Monimuotoisuus on kuitenkin tärkeää ja sen suhteen pitäisi miettiä laajemmin keinoja, jotta voidaan hyödyntää kaikki se potentiaali, mikä työmarkkinassa on ja samaan aikaan pystytään vähentämään tiettyjen ryhmien kokemaa syrjintää.
4. Monimuotoisuuden käsitteen laajennus. Suuren yleisön keskustelussa monimuotoisuuden osalta puhutaan usein lähinnä iästä, sukupuolesta ja rodusta/alkuperästä. Nämä ovat tärkeitä ryhmiä, mutta keskustelusta unohtuvat usein ryhmät, joilla on neuroepätyypillisyyttä sekä people with disabilities (eli esimerkiksi henkilöt, joilla on jokin fyysinen vamma). Nämä sattuvat olemaan suurimpia vähemmistöjä, joita harvoin otetaan mitenkään huomioon rekrytoinnissa tai edes työelämän arjessa.
5. Rekrytoijan ammattitutkinto. Omana opiskeluaikana omassa yliopistossani ei ollut yhtään rekrytointiin liittyvää kurssia, vaan kaikki oli niputettu saman henkilöstöhallintokurssin alle. Nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on onneksi hieman toinen ja valinnanvaraa on enemmän. Silti mielestäni valikoima on todella suppeaa ja laajempi erikoistuminen aiheeseen jää puhtaasti työelämään. Ammattitaitoiset rekrytoijat, kun kuitenkin ovat yksi tärkeä keino esimerkiksi monimuotoisuuden ja tasapuolisemman rekrytoinnin lisäämiseen.
6. Viestinnän automatisointi. Jos palkka-avoimuudesta ja vaikkapa vanhempien ihmisten syrjinnästä puhutaan paljon, yksi paljon puhuttu aihe on myös viestinnän vähäisyys tai jopa sen puute kokonaan. Ainakin isommissa rekrytointijärjestelmissä viestintä on tehty kohtuullisen haastavaksi ja mahdollisuus automatisoida viestintää puuttuu kokonaan. Siksi teknisessä kehityksessä tulisi entistä enemmän painottaa siihen, miten viestintää voidaan prosessin aikana automatisoida ja siirtää vastuuta pois rekrytoijien muistin varasta. Pienemmissä järjestelmissä tämä on toivon mukaan jo huomioitu.
7. Kevyempi työnhaku. Vanha tapa hakea töitä täyttämällä pitkä hakulomake ja siihen kylkeen CV ja hakemus on väistämättä tulossa tiensä päähän. Erityisesti kokeneempien osaajien kohdalla on pystyttävä tarjoamaan vaihtoehtoja esimerkiksi siihen, että ei tarvitse käyttää loputtomiin aikaa tietojen täyttämiseen. Samalla tulisi tarjota vaihtoehtoja esimerkiksi hakemiseen kirjallisten dokumenttien sijaan vaikkapa videolle, soittamalla puhelimella, viestittelemällä sosiaalisessa mediassa, pelillistetyillä sovelluksilla tai muilla luovilla tavoilla.
8. Vanhan malliset ryhmähaastattelut pois. Ryhmähaastattelu on taitolaji, jossa tietyn tyyppiset ihmiset menestyvät erityisesti, jos arviointia ei osata tehdä oikein. Moderneissa ryhmähaastatteluissa pitäisi kiinnittää huomiota esimerkiksi ryhmäkokoon, tehtäviin sekä erilaisiin rooleihin ryhmässä. Samalla tulisi voida kierrättää ryhmiä, jotta heitä voidaan arvioida eri ihmisten toimesta ja toisaalta mahdollistaa myös se, että toisessa ryhmädynamiikka toimii paremmin ja saat itsestäsi enemmän irti. Vaikka meidän tulisi tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, on olemassa myös ”hankalia” ihmisiä, joiden seurassa suurimman osan on haastavaa tuoda parastaan esille.
9. Strategisempaa ja pitkäjänteisempää rekrytointia. Isossa osassa yrityksiä rekrytointia tehdään koko ajan askeleen myöhässä. Osaajia lähdetään rekrytoimaan, kun tarve on jo olemassa ja henkilön olisi pitänyt aloittaa eilen. Osassa yrityksissä ollaan siirrytty siihen suuntaan, että työmarkkina tunnetaan ja ollaan kartoitettu hyvin, jolloin osaamista voidaan rekrytoida siinä kohtaa, kun löydetään hyviä osaajia ja jo ennen kuin ollaan niin sanotusti kuset housussa. Sama koskee myös työnantajamielikuvan sekä työntekijäkokemuksen kehittämistä. Jos asiat ovat työpaikalla tänään huonosti, on vaikea löytää ihmisiä, jotka haluaisivat tulla töihin.
10. Rekrytointiin liittyvän keskustelun rikastaminen. Olen itse alkanut jo kyllästyä siihen, miten oma LinkedIn feedini täyttyy siitä, miten rekrytoijat ovat huonoja, rekrytointi surkeaa ja työnhakijoita alistetaan jatkuvasti. Keskustelu harvoin pääsee kovin konkreettiselle tasolle siitä, millaisilla keinoilla hakijat lähtisivät ongelmia ratkaisemaan. Toivotaan esimerkiksi helpompaa hakemista, mutta ei tuoda esille, mikä voisi helpottaa heidän kohdallaan hakemista. Toivoisinkin, että keskustelussa uskallettaisiin ottaa esille myös sitä rekrytoijan näkökulmaa ja niitä valitettavan rajoittavia tekijöitä, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin kehittää.
Miltä tämä lista vaikuttaa teidän korvaan? Oletteko samaa mieltä? Puuttuuko listalta jotain olennaista? Nämä tekijät ovat aika paljon mukana keskustelussa ja varmasti monessa paikassa kehityslistalla tulevaisuutta ajatellen. Ehkä vielä tänään maailma ei ole valmis, mutta joskus on.
-byErica
By Erica 