Rekrytoijan vanhat työhakemukset

Näin sosiaalisessa mediassa postauksen, jossa henkilö jakoi ihan toiseen aiheeseen liittyen oman vanhan työhakemuksensa. Innostuin kovasti kaivelemaan omia vanhoja työhakemuksiani ja voi veljet mitä helmiä sieltä löytyikään 😉

Jälkikäteen ajateltuna ei tarvitse kyllä miettiä, miksi työpaikka ei ole napsahtanut. Jotta voisin tarjota teille vertaistukea ja viihdettä päivään, jaan parhaat palat tässä tekstissä. Ehkä tästä voi napata myös itselleen vinkkejä työnhakuun siitä, mitä ei kannata tehdä. Enjoy!

  1. Aloitus, joka löytyy jokaiselta

Väitän, että 99% tämänkin tekstin lukijoista (ja ihmisistä yleisemminkin) on aloittanut joskus työhakemuksen jollain seuraavista tavoista:

”Luin ilmoituksen paikasta rekrytointikonsulttina yrityksessä x duunitori-sivustolta ja sen perusteella olisin juuri etsimänne työntekijä.”

” Olen 21-vuotias yhteiskuntatieteiden ylioppilas Kuopiosta. Vapaa-ajallani harrastan liikuntaa, tykkään viettää aikaani ystävien ja perheen kanssa. Löysin työpaikkailmoituksen internetistä ja olen kiinnostunut kyseisestä kesätyöpaikasta.”

”Haen kesän 2014 kesätyöpaikkaa.”

Aloituksenahan nämä eivät ole mitenkään vaarallisia, mutta jos haluaa erottua joukosta, tuskin se näillä onnistuu, koska joka toisella tai useammalla vastaava aloitus on. Kokeile sen sijaan esittää alkuun jokin kysymys, lyhyt myyntipuhe sinusta tai lyhyt kuvaus siitä, miksi tehtävä kiinnostaa.

2. CV:n referointi

En usko myöskään, että olen ainoa, jonka syntilistalta löytyvät pitkät kuvaukset siitä, mitä olen tehnyt aiemmissa työpaikoissani, kun sama tieto joko on jo CV:ssä tai olisi voinut olla siellä. Parhaita paloja alla.

”Tällä hetkellä työskentelen opintojeni ohella Technopoliksella asiakaspalvelutehtävissä. Työhön kuuluu asiakaspalvelun ohella kulunvalvontatehtäviä, laskutusta, kokouspalveluiden tarjoamista sekä asiakkuuksien hallintaa.”

”Työkokemukseeni kuuluu myös hyvin monenlaisia muita tehtäviä. Olen työskennellyt mansikkatilalla erilaisissa tehtävissä, olen toiminut mansikanmyyjänä sekä siivoojana ja huolehtinut ennakkoäänestyksen sujumisesta.”

”Opintoni ovat siinä vaiheessa, että minulla on tekemättä enää harjoittelu. Pro gradu –tutkielmani tein yhden tiimin kehittämisestä. Keskityin muun muassa tavoitteisiin, kommunikaatioon, jatkuvaan kehitystyöhön ja työn kuormittavuuteen.”

Kaikki edellä mainittu tieto on ollut täysin relevanttia tietoa minusta työnhakijana, mutta samaan aikaan en ole hyödyntänyt kaikkea potentiaalia tuoda itsestäni ja persoonastani esiin asioita työhakemuksessa. Kun sama tieto on kahteen kertaan sekä hakemuksessa että CV:ssä, jää hakijalta pois mahdollisuus kertoa itsestään monipuolisemmin.

3. Kliseiden käyttö

Kliseet ovat asioita, jotka ovat teoriassa kivoja, mutta käytännössä latteita sanoja, jotka eivät oikeastaan kerro mitään olennaista henkilöstä. Tässäkin taustalla on se, että aika monella muullakin on seuraavia kuvauksia itsestään.

”Olen ahkera ja oma-aloitteinen työntekijä sekä haluan kehittyä työssäni.”

”Työkokemus ja iso perhe on opettanut minua tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Pidän ihmisten parissa työskentelystä ja siksi lähdinkin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, pääainesuuntauksenani sosiaalipsykologia.”

Joten jos mietit jatkossa käyttäväsi sanoja ahkera, oma-aloitteinen, tunnollinen, tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa tai pidän ihmisten parissa työskentelystä, mieti voisitko korvata ne jollain muulla tai edes heittää sekaan elävöittäviä esimerkkejä.

4. Ei sanaakaan siitä, miksi tehtävä tai yritys kiinnostaa

Olen kirjoittanut myös kymmeniä hakemuksia, jotka ovat keskittyneet vain kuvaamaan minua, mutta en ole maininnut hakemaani työpaikkaa ollenkaan. Seuraavaksi haluan tarjota teille tästä esimerkin, jonka kaupan päälle saatte myös kokonaisen työhakemuksen, joka menee suoraan koriin maailman lyhyin ja tylsin työhakemus.

”Haen kesän 2014 kesätyöpaikkaa. Olen kiinnostunut ensisijaisesti kassanhenkilön työstä, mutta toki muutkin työt sopivat minulle. Työpaikka K-raudassa kiinnostaa siksi, että K-rauta vaikuttaa asiakkaan näkökulmasta monipuoliselle työpaikalle sekä pidän ihmisten parissa työskentelystä. Näin ollen asiakaspalvelutyö K-raudassa vetää puoleensa.”

”Olen 20-vuotias yhteiskuntatieteiden ylioppilas Kuopiosta. Vapaa-ajallani harrastan liikuntaa ja tykkään viettää aikaani ystävieni ja perheeni kanssa.


Olen mielestäni ahkera ja oma-aloitteinen työntekijä, ja pidän haasteista. Olen tottunut pienestä pitäen tekemään työtä, sillä olen työskennellyt useana kesänä tätini mansikkatilalla sekä poimijana, pakkaajana että muissa tilan töissä. Viime kesän olin myymässä mansikoita Ikean edessä. Viimeisen vuoden ajan olen hoitanut viikkosiivouksen pieneen yritykseen.


Tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pidän ihmisten parissa työskentelystä ja siksi lähdinkin opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, pääainesuuntauksenani sosiaalipsykologia.”

5. Aina on kuitenkin onnistanut

Vaikka omassa työnhaussa on ollut parempia ja huonompia jaksoja, aina olen kuitenkin jonnekin työllistynyt. Siksi haluankin valaa uskoa teihin, että ensinnäkin ei niin priimaluokan työnhakudokumenteilla voi päästä töihin. Toisekseen pienilläkin viilauksilla voi viedä omaa työnhakuaan eteenpäin. Lisää vinkkejä voit lukea esimerkiksi TÄSTÄ tai TÄSTÄ.

Jos kaipaat lisää tukea tai palautetta omaan työnhakuusi, allekirjoittaneen palveluvalikoimasta löytyy myös henkilökohtainen työnhakuvalmennus. Tämän aikana voidaan katsoa esimerkiksi hakudokumenttisi kuntoon, miettiä oman osaamisesi sanoittamista tai jutella laajemmin työnhausta. Laita viestiä ja räätälöidään sinulle sopiva paketti.

-byErica

29 Random faktaa minusta

On jälleen se aika vuodesta, kun haluan jakaa täysin randomeja faktoja itsestäni. Vuosi vuodelta tehtävä käy vaikeammaksi, koska faktoja pitää tietenkin jakaa enemmän ja aiempina vuosina on jo jaettu melko paljon. Toivottavasti onnistuin tehtävässäni tuoda jotain sellaista, mistä yllätyit, mitä et tiennyt aiemmin tai mikä herätti hymyn huulillesi. Jos aiemmat faktat ovat vielä lukematta niin löydät ne tästä ja tästä.

1. Kirjoitin viime vuoden postauksessani huonekasveista, joilla kaikilla oma nimensä. No tällä hetkellä ainoastaan yksi kasvi on enää elossa.

2. Koska kuitenkin haluatte myös tietää, niin kasvi kulkee nimellä Matti Nykänen. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus.

3. Harrastan twerkkausta. Mainitsen yleensä tuntemattomille harrastavani yleisesti vain tanssia, koska kyseinen lajivalinta tuntuu välillä herättävän vääränlaista huomiota.

4. Rakastan ruuanlaittoa ja voisin järjestää vaikka joka viikonloppu kolmen ruokalajin illallisia. Bravuuriruokani on burgerit. Tervetuloa kylään!

5. Mulla on todella erikoiset ruokamieltymykset. Mun lempiruokaa on kaikki, missä on etikkaa ja paljon.

6. Olen jokaisessa työpaikassani ollut mainosmateriaaleissa ja osallistunut joko valokuvauttavaksi tai videokuvattavaksi.

7. WorkPowerilla olin mukana videolla, jossa roolini oli olla lady in red. Videon pääset katsomaan tästä. Mun tähtihetki on about kohdassa 1:40, mutta suosittelen toki katsomaan koko videon.

8. Olen myös vapaa-ajallani ollut esillä mediassa, sillä minun kuvani löytää takavuosien artikkelista otsikolla: Korkki on kiinni. Kyseinen haastatteluhan koski ex mäkihyppääjä Harri Ollin alkoholinkäyttöä, mutta lehden taitossa otsikko sattui minun kuvani kohdalle.

9. Olin nuorempana todellinen mäkihyppyfani ja kiersimme perheeni kanssa kaikki Suomen kisat. Näin ollen satuin samaan kuvaan myös Harrin kanssa ja tähän kyseiseen lehtijuttuun.

10. Mua ärsyttää töissä ja vapaalla eniten ihmisten hitaus ja odottaminen. Kaikista eniten ärsyttää kuitenkin ihmiset, jotka painavat liikennevalojen nappia, vaikka se olisi jo painettu valmiiksi. Struggle is real.

11. Käytän CV- ja työnhakuluennoissani esimerkkinä omaa siskoani ja hänen työnhakuaan. Jokainen voi päätellä puhunko hänestä hyvänä vai varoittavana esimerkkinä.

12. Mun sisko on myös mun pitkäaikaisin asiakas työnhakuvalmennuksessa. Lämmöllä hän ei tähän yhteistyöhön suhtaudu, koska punakynäni heiluu kuulemma niin pahasti, että alkuperäisestä hakemuksesta ei paljoa jää jäljelle.

13. Olen ollut joskus työhaastattelussa Hypoxin asiakaspalveluun. Jälkikäteen ajateltuna tuo olisi ollut maailman huonoin työpaikka, sillä pystyykö kukaan mua tunteva kuvittelemaan mua iloisena höpöttelemässä smalltalkia ja kuuntelemassa asiakkaiden kuulumisia päivästä toiseen.

14. Suosikkipiirteeni itsessäni on joko kyky innostua asioista tai äärimmäisen huono sarkastinen huumorintaju.

15. Vähiten pidän itsessäni siitä, että suhtaudun negatiivisesti kaikkeen ja erityisesti itseeni.

16. Rekrytoijana mun paras ominaisuus on luova ja kehityshenkinen ote. Ei ole sellaista ongelmaa, mitä en pystyisi ratkaisemaan.

17. Kääntöpuolena huonoin ominaisuuteni on se, että haluan ratkaista kaiken enkä välttämättä osaa vetää rajoja siihen, mitä voin, ehdin, jaksan ja saan tehdä.

18. Opin henkilöstöpalveluaikoina vihaamaan työhaastattelujen pitämistä. Nyt kun niitä pitää vähemmän ehkä noin 0-1 kertaa viikkoon, on niitä alkanut kaivata.

19. Vastaan EY:llä meidän henkilöstökerhostamme ratsastuksen osalta yhdessä kollegani kanssa. Jos olisin tiennyt, miten haastavaa tämä on, en olisi ehkä hakenut rahoitusta kyseiseen aktiviteettiin.

20. Olin heppahullu ja asuin tallilla koko peruskouluajan. Tänä aikana tein myös ensimmäisen sähköpostiosoitteeni, johon laitoin tietenkin sen hetkisen lempihevoseni nimen (Nuga). Tähän liittyi monta kiusallista tilannetta mm. kun pankissa piti kertoa oma sähköpostiosoite virkailijalle.

21. Olen viime syksystä asti ollut meidän sisäisellä coaching-kurssilla, mikä on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen oppinut uusia taitoja ja huomannut, miten normaalissa keskustelussa neuvotaan liikaa ja kuunnellaan liian vähän. Ja kun tämän on huomannut, on vaikeaa päästä irti huomaamisesta.

22. Ja yllättävää kyllä suurin osaaminen coachingissa on tullut puhtaasti työhaastatteluista ja siitä, miten osaa tiivistää sen, mitä toinen on sanonut keskustelun avaamiseksi ja jatkamiseksi.

23. Olen valmistunut viisi vuotta sitten ja silloin totesin, että ei enää ikinä opiskelua. Sen jälkeen olen opiskellut esimerkiksi psykologiaa ja paljon olisi ajatuksia siitä, mitä haluaisin opiskella, kun vaan aikaa ja jaksamista olisi riittävästi.

24. Olen niin hardcore-suorittaja, että en voisi opintoja ottaa työpöydälle, sillä ongelmana ei ole se, ettenkö oikeasti pystyisi niitä tekemään, vaan se, että millä hinnalla mennään. Kohtuuden ja totaalisen tekemättömyyden saavuttaminen on suuri haaste.

25. Puhuin viime faktoissa siitä, että olen miettinyt esihenkilöroolia ja nyt vuotta myöhemmin minulla on tavallaan alainen, jonka kehityksestä, työsuoriutumisesta ja hyvinvoinnista vastaan.

26. Jos kerran toiveet toteutuvat, kun ne kirjaa ylös, toivon tälle vuodelle suurempaa vastuuta. Se, mitä tämä pitää sisällään, selvinnee minulle ja muille tulevina kuukausina.

27. Viime vuonna en juhlinut synttäreitäni, mutta tänä vuonna on jälleen luvassa juhlintaa esimerkiksi Rukan reissulla siskojen kanssa sekä afterwork-tilaisuudella kollegojen kanssa. Näin ollen ensi vuonna voi pitää taukoa, kun mittariin tulee 30 vuotta.

28. Elän jo nyt vahvasti granny-elämää. Mua tuskin saa enää yhdeksältä illalla kiinni puhelimella/viestillä/somessa, koska olen jo valmistautumassa nukkumaan. Samaten saatan hyvin sunnuntaiaamuna lähteä hiihtämään jo aamuseiskalta muiden vertaisryhmäläisten kanssa.

29. Tää on ihan sitä mun unelmaelämää, mikä voi tulla monelle yllätyksenä, sillä nuorempana olin party girl, joka jaksoi hyvin bailata sinne aamuviiteen ja oli aina mukana siellä missä tapahtui. Onneksi enää ei tarvitse.

-by Erica

Oma uratarinani – Odottamaton matka

Mietin yksi päivä, että pitäisi saada blogiin uusia uratarinoita, johon ystäväni totesi, että mikset kirjoita omaa uratarinaasi. Niin miksi en? Suurin syy siihen on se, että olen kokenut oman uratarinani tylsänä ja malliesimerkkinä siitä, miten edetään portaalta seuraavalle. Ulospäin näyttää sille, että kaikki sujuu helposti ja vaivattomasti, eikä mukana ole oikeaa tunnetta ja tarinankaarta.

Ei se kuitenkaan ihan sitä ole, että ura etenee mukavasti ja nappaa aina vain seuraavan kiinnostavan tehtävän, vaan jokaisen stepin väliin mahtuu paljon työtä ja käytettyjä ajatustunteja. Siksi hieman välillä ärsyttääkin selkeiden ja suoraviivaisten urapolkujen kritisoiminen, koska ei se aina ole vain unelmaelämää ja sitä, että oma polku on löytynyt suoraan peruskoulun jälkeen ja johtanut kivoihin toisiaan seuraaviin työpaikkoihin.

Mikään urapolku ei ole toistaan parempi ja siksi ajattelin jakaa myös omani yhtenä vaihtoehtona siitä, miten omaa uraa voi rakentaa. Kipuiluja omasta tulevaisuudesta herää säännöllisesti ja on sitä välillä tullut mietittyä alan vaihtoa ihan muihin hommiin, kun rekrytointi ei aina täysin nappaa, mutta kuten pitkässä parisuhteessakin sitoutuminen vaatii työtä ja usein alamäen jälkeen seuraa ylämäki.

OPINNOT SIELTÄ MISTÄ AITA ON MATALIN

Ihan lapsena musta piti tulla ratsastuksenopettaja ja tyypilliseen tapaan suunnitelmat oli sitä luokkaa, että meillä oli jo erään serkkuni kanssa hevosten nimet ja kauppavuorot jaettuna, kunhan oma talli olisi pystyssä. No innostus ratsastukseen hyytyi ja seuraavana haaveena oli olla hotellinjohtajana ja perustaa oma hotelli. Hotellinjohtajaa minusta tuskin tulee, mutta, jos joku päivä voitan lotossa aion perustaa pienen ja laadukkaan hotellin, jossa on panostettu luksukseen ja hyvään ruokaan.

Olen luonteeltani innostuja ja aina vuorotellen innostun jostain asiasta 110 prosenttisesti, kunnes tulee seuraava haave. Lukiossa tämä oli psykologia, joka vei mukanaan ja haaveet hotellityöstä jäivät. Siihen aikaan olisin halunnut psykologiksi auttamaan ihmisiä, mutta luojan kiitos tie ei koskaan sinne vienyt. Hain opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, koska se oli riittävän lähellä psykologiaa ja kotiseutua. En halunnut muuttaa pois Kuopiosta ja toisaalta en varmaan koskaan tulisi pääsemään läpi sitä psykologian valintakoetta tilasto-osuuksineen.

Jälkikäteen voisi ajatella, että olisi ollut fiksumpaa pitää välivuosi ja miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä. Tuntuu nimittäin, että seilasin opiskeluajat läpi enemmän keskittyen bileisiin ja siihen, että tämä nyt kuuluu suorittaa loppuun, vaikka eivät ne opinnot missään vaiheessa oikeasti sykähdyttäneet. Omasta mielestäni tuntui, että en oppinut mitään koko viiden vuoden aikana, koska kyllähän kaikki nämä aiheet tuntevat ja tietävät.

TYÖURAN ALKU

Mun työhistoria ennen valmistumista on hyvin mansikkaväritteinen. Tädilläni on mansikkatila ja olen siellä kesäisin ollut töissä ihan pienestä saakka. Jossain vaiheessa taisi tulla 10 vuotta täyteen (olisipa jossain työpaikassa vielä näin pitkään myöhemmin uralla). Kaikkea on siis tullut tehtyä lähtien mansikan poiminnasta, pakkaamisesta ja muista tilan töistä mansikanmyyntiin asti. Kolmannen opiskeluvuoden lopussa sain paikan Technopoliksen aulapalvelusta, mikä oli lottovoitto. Pääsin tekemään toimistotyömäisempää asiakaspalvelua. Ja taisinpa kirjoittaa oman gradunikin Technopoliksen aulassa niinä hiljaisina kesäpäivinä, kun muuta tekemistä ei ollut.

Opintojeni aikana minulle heräsi suuri kiinnostus tehdä rekrytointia. Halusin tehdä työhaastatteluja ja päästä valitsemaan parhaita mahdollisia ehdokkaita suuresta ihmismassasta. Meillä opintoihin kuuluu pakollisena työharjoittelu ja minulle oli itsestään selvää, että suoritan sen rekrytointeihin liittyen. Laitoinkin viimeisenä syksynä varmaan sata eri hakemusta paikkoihin miettimättä yhtään, voisiko yrityksellä tai rekrytointien alalla olla merkitystä mielekkyyteen. Kova palo oli saada harjoittelupaikka ja rekrytointi kiinnosti valtavasti. Palkkakaan ei ollut minulle merkityksellinen asia ja siksi en oikein ikinä ole ymmärtänyt keskustelua, miksi harjoittelijoille pitäisi maksaa palkkaa, kun he suorittavat opintoihin liittyvän työharjoittelun.

ENSIASKELEET REKRYTOINNISSA

Oma työharjoitteluni oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Kaikki ajatukseni rekrytoinneista kumoutuivat ja tilalle tuli ajatuksia siitä, että rekrytointi on oikeasti todella haastavaa, koska oikeita osaajia ei ole. Harjoitteluni aikana rekrytoin muun muassa rakennustyöntekijöitä, hitsaajia ja tuotantotyöntekijöitä asiakasyrityksillemme. Pääsin tekemään todella itsenäisesti hommia, mikä sopi minulle ja antoi mahdollisuuden oppia ja paljon.

Melko pian huomasin, että rakennusala ei ole itselleni se sopivin johtuen jo puhtaasti siitä, että omat henkilökemiat eivät kohdannet kovin hyvin rakennusalan hyvin suorien ja välillä jopa ronskien henkilöiden kanssa (kaikki alan stereotypiat ovat totta ;)). Meillä oli kuitenkin tosi hyvä tiimi ja olinkin tosi iloinen, että työsuhdettani jatkettiin harjoittelun jälkeen.

Kesällä toimihenkilöpuolen rekrytointitiimistä aukesi paikka ja ilmaisin heti kiinnostukseni siihen, koska olin jo hetken aikaa seuraillut, että tuo voisi olla sellainen, mikä voisi minulle sopia ja missä voisin olla parempi. Niinhän se tie veikin sitten asiantuntijarekrytointien puolelle ja siellä ollaan edelleen. Jo siellä pääsin tekemään paljon taloushallinnon rekrytointeja, ja ne ovatkin edelleen lähellä sydäntä enkä ilman niitä varmaan osaisi työtäni tehdä.

Olin ensimmäisessä työpaikassani sen noin 1,5 vuotta, jonka jälkeen halusin vaihtaa työpaikkaa. Taustalla oli ajatus siitä, että tein rekrytointeja pitkälti yksin ja urani alkuvaiheessa olin koko ajan epämukavuusalueella. Olikin kiva vaihtaa yritykseen, jossa olin osana isompaa tiimiä ja pääsin oppimaan kokeneemmilta osaajilta lisää.

Tänä päivänä on selvää, että henkilöstöpalveluala ja minä emme ole kovin hyvä match johtuen esimerkiksi siitä, että en ole kovin myynnillinen henkilö ja toisaalta kaipaan roolia, jossa pääsee vaikuttamaan enemmän. Suosittelen kuitenkin jokaiselle rekrytoinneista kiinnostuneelle henkilöstöpalvelualaa ensimmäisenä työpaikkana. Se on ihan loistava koulu, missä pääsee oppimaan erilaisista yrityksistä ja ennen kaikkea tekemään todella monipuolisesti erilaisia rekrytointiin liittyviä tehtäviä.

KIPUILUA TULEVASTA

Oltuani henkilöstöalalla noin kolme vuotta aloin miettiä, että mitä haluan oikeasti tehdä ja onko rekrytointi se minun juttuni. Työssä kuormitti aiemmin mainitsemieni asioiden ohella myös se, että en ollut varma, onko minulla kehityspolkua henkilöstöalalla sekä toisaalta hirveä määrä sosiaalisia kontakteja esimerkiksi haastattelujen muodossa. Jossain vaiheessa mietin jopa hyppäämistä ihan toisiin tehtäviin, kuten kaupungeille uravalmentajaksi tai ylipäätään työhön, jossa olisin vahvemmin auttamassa ihmisiä.

En tätä kuitenkaan ehtinyt tehdä, kun sain yhteydenoton EY:ltä. Big4-maailma ja inhouse-rekrytoijan rooli oli aina kiinnostanut ja siksi lähdin mielellään kuuntelemaan, mitä heillä olisi tarjota. No elämäni parhaan ja kiinnostavimman rekrytointiprosessin jälkeen päädyin sitten nappaamaan heiltä rekrytoijan tehtävän enkä hetkeäkään ole päätöstä katunut.

En aio tässä tekstissä avata sen tarkemmin, mitä nykyiseen työhöni kuuluu, sillä olen kirjoittanut aiheesta useammankin postauksen (Lue lisää esimerkiksi tästä tai tästä.) Sen sijaan on selvää, että toistaiseksi näen, että EY tarjoaa minulle monenlaisia uramahdollisuuksia nyt ja tulevaisuudessa. Itselleni, kun on tärkeää, että työ ei ole yhtä ja samaa päivästä ja vuodesta toiseen, koska kyllästyn helposti asioihin.

Se mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa ei ole mikään yksi selkeä tulevaisuuden näkymä, vaan vaihtoehtoja on useita. Yksi vaihtoehto olisi vetää omaa rekrytointitiimiä. Toisaalta minua kiinnostaa rekrytoinnin kehittäminen ja miksei vaikka rekrytointiprosessien käyttöönotto/uudistaminen joko uudessa tai olemassa olevassa yrityksessä. Kouluttaminen ja osaamisen kehittäminen ovat myös lähellä sydäntä, joten miksei laajentaa osaamista myös sinne puolelle. Taivas on rajana.

Lisäksi olen jo reilun vuoden verran tehnyt oman yritykseni kautta puhujakeikkoja ja henkilökohtaista valmennusta, joten oma kiinnostus on miettiä, miten näitä voisi laajentaa ja saada monipuolisuutta omaan tekemiseen työn ulkopuolella.

Joten jos sinua kiinnostaa vaikka oman työnhakusi vieminen seuraavalle tasolle tai omassa organisaatiossa kaivattaisiin koulutusta työnhakuun tai rekrytointiin liittyen, hit me up 😉

-by Erica

Miksi olen hyvä rekrytoija?

Olen työssäni rekrytoijana sekä päässyt hyödyntämään omia vahvuuksiani että huomannut, joidenkin ominaisuuksieni jopa hankaloittavan työn suorittamista tai ainakin aiheuttavan turhaa kuormitusta. Välillä sitä miettii, olisiko jossain paremmin itselle sopiva työ. Yleisesti olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ainakin tällä hetkellä olen oppinut tulemaan toimeen haasteideni kanssa ja selviytymään työstäni omalla tavalla.

Tein listauksen omista ominaisuuksistani, jotka ovat itselleni melko leimallisia tai hallitsevia ominaisuuksia. Kommentoin näitä myös rekrytoijan työn näkökulmasta, olenko kokenut nämä haitallisena vai työtä eteenpäin vievänä. Toivottavasti näistä löytyy joko samaistumispintaa, hauskaa viihdettä tai uutta tietoa rekrytoijan työstä kiinnostuneelle.

1. Organisointitaidot

Jos pitäisi nostaa esille yksi suurimmista vahvuuksistani, se olisi varmaan organisointitaidot. Minun on helppo hallita isojakin kokonaisuuksia ja niiden pieniä yksityiskohtia sekä olen luontaisesti se, joka vapaa-ajallakin suunnittelee ja järjestelee asioita. Rekrytoijan työssä tämä on ensiarvoisen tärkeää, kun samaan aikaan on se 10-15 rekrytointiprojektia ja päälle muut projektit, joiden sujumisesta pitää huolehtia ja varmistaa, että kaikki menee by the book.

2. Asioiden aikaan saaminen

Olen äärimmäisen tehokas ja nopea tekijä, joka useimmiten alittaa annetut deadlinet. Hyödyllinen ominaisuus tilanteissa, joissa aikaa on rajallisesti ja halutaan saada tuloksia. Erittäin haitallinen ominaisuus työelämässä, jossa to do -listaa ei ikinä saa valmiiksi ja keskeneräisyyttä on pakko sietää. Varsinkin uran alkupuolella kipuilin tämän kanssa paljonkin. Ja oikeastaan keskivaiheillakin, kun tuli tehtyä aivan liikaa töitä, kun oli vaan koukussa suorittamiseen ja asioiden saamiseen valmiiksi.

3 .Pessimismi

Minut hyvin tuntevat tietävät, että en ole se aurinkoinen persoona, joka uskoo, että jokaisesta pilvestä löytyy kultareunukset. Päinvastoin olen se tyyppi, joka odottaa aina pahinta ja on varautunut siihen vaihtoehtoon, että hommat leviävät täysin. Rekrytoinnissa tämä toimii, kun tilanteet muuttuvat ja elävät ja jossain kohtaa joko ehdokas vetäytyy tai tiimi muuttaa mieltään. Toki yleisen oman hyvän fiiliksen ja elämästä nauttimisen kannalta pessimismi ei vissiin ole kovin hyvä piirre…

4. Synnynnäinen inho smalltalkiin ja verkostoitumiseen

Ehdottomasti huono asia, koska työhön kuuluu niin paljon uusien ihmisten tapaamista ja erilaisissa tapahtumissa edustamista. Olen monesti miettinyt, olenko ihan väärällä alalla, kun sosiaaliset tilanteet eivät erityisemmin kiinnosta enkä saa niistä energiaa. Toisaalta olen oppinut elämään asian kanssa ja myös heittämään erittäin kankeaa smalltalkia tilanteissa, joissa se on pakollista. Samalla huomaan jatkuvasti löytäväni itseni tilanteista, joissa pitää verkostoitua ja olla esillä, kuten uusi rooli työpaikkani epävirallisena afterwork tapahtumien järjestäjänä.

5. Vikojen löytäminen ihan kaikesta

Mietin jossain vaiheessa, että voisin perustaa yrityksen, jossa minun roolini olisi löytää virheitä tai vikoja vaikkapa uudesta yritysideasta tai prosessista. Näin voitaisiin hyvin löytää ne korjaamisen arvoiset asiat ja kehittää. Jälleen hyödyllistä silloin, kun halutaan kehittää, mutta ei hyödyllistä, kun ei voi myöskään mistään nauttia eikä hyväksyä keskeneräisyyttä. Sain myös tiimiltäni palautetta, että mun kanssa työskentelystä ei tule tylsää, koska löydän aina jotain kehitettävää.

6. Itsekriittisyys

Suosikkikohde noiden vikojen löytämiseen katsoo tietenkin peilistä. Omaa suoritusta voi kritisoida ja tutkiskella ihan loputtomiin saakka ja jossain kohtaa sitä tunnistaa epäonnistuneensa ihan kaikessa. Yksi ”mutta”-kommentti loistopalautteessa vie pohjan koko touhulta. Äärimmäisen huono piirre, josta olen yrittänyt päästä eroon. Tie on pitkä, mutta välillä voin jo nauraa sille, kun ääni pään sisällä alkaa ruoskimaan.

7. Kyky omaksua uutta tietoa

Jotta ei menisi ihan itsensä haukkumiseksi tämä teksti, niin nostetaan väliin hyviäkin puolia. Olen äärimmäisen hyvä omaksumaan uutta tietoa. Löydän isoistakin tietomassoista olennaisen asian nopeasti ja kykenen liittämään sen osaksi aiempaa tietovarastoa. Rekrytoinnissa todella kriittinen taito, sillä jatkuvasti tulee uusia rooleja, joihin sopivia osaajia pitäisi osata löytää.

8. Ristiriitainen suhtautuminen sääntöjen noudattamiseen

Toisaalta pidän tärkeänä, että sääntöjä noudatetaan pilkun tarkasti, mutta toisaalta en halua olla kahlittuna mihinkään rajoituksiin. Tietyt rutiinit ja toimintatavat tuovat turvaa, mutta pahin painajainen olisi kai se, että mistään ei saisi poiketa tai keksiä omaa tapaa. Tämä koskee elämää yleisestikin, sillä en halua tehdä asioita niin kuin kaikki tekevät tai niin kuin pitäisi tehdä. Rekrytoinnissa tarvitaan molempia: on hyvä mennä prosessin mukaisesti, mutta samalla olla kriittinen sille, voitaisiinko asioita tehdä eri tavalla.

9. Kunnianhimoisuus

Minulle on tärkeää, että saavutan merkittäviä asioita omalla työurallani. Haluan edetä omassa työssäni, mutta samalla myös tehdä nimeä laajemmin. Minulle ei riitä, että asiat tehdään ihan kivasti, vaan haluan olla paras ja ylittää odotukset eri tilanteissa. Tämä menee vähän samaan kategoriaan asioiden saavuttamisen kanssa, sillä oikeasti pystyn saavuttamaan isojakin asioita, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa omat rajat. Rekrytoinnissa haluan saada mahdollisimman monta tarjousta maaliin ja toisaalta luotua parhaan mahdollisen hakijakokemuksen. Aina tämä ei onnistu, mutta jääpähän nälkää kehittyä.

10. Ihmisläheisyys

Vaikka en pidä uusiin ihmisiin tutustumista, olen ehdottomasti parhaimmillani muiden ihmisten kanssa. Rekrytointi on melko itsenäistä työtä, kun jokaisella on usein ne omat prosessinsa, mutta korvaamatonta on se, että pääsee jakamaan ikäviä kokemuksia tai juhlimaan onnistumisen hetkiä muiden kanssa. Tykkään työskennellä tiimissä ja olen aina valmis auttamaan muita, vaikka olisi miten tiukkaa tahansa. Vielä kun oppisi pyytämään apua ja hyödyntämään tiimin apua laajemminkin.

Miten sinun työssäsi sinun vahvuudet ja hallitsevat piirteet näyttäytyvät? Onko niistä enemmän haittaa vai hyötyä?

-by Erica

Introverttinä työelämässä

Olen kirjoittanut tätä postausta varmasti vähintään vuoden. Idea syntyi siitä, kun siskoni kävi ryhmähaastattelussa, josta saadun palautteen pääpointti oli se, että hänen pitäisi osallistua ryhmäkeskusteluun aktiivisemmin. Mikä varmasti pointtina on ihan relevantti, mutta kääntöpuolena se, että näissä tilanteissa menestyvät henkilöt ovat useimmiten juuri niitä ekstroverttejä, jotka keskittyvät puhumaan ja jättävät kuuntelemisen vähemmälle, mikä nähdään työelämässä aina tavoiteltavana asiana ja piirteenä, joka jokaisella tulisi olla.

Itse olen ihan avoimesti introvertti ja työelämässä (suhteellisen) hyvin menestynyt. Siksi mua ärsyttää joka ikinen keskustelu, jossa tuodaan esille, että henkilön pitäisi olla ulospäin suuntautunut, pirteä ja sosiaalinen, jotta kannattaa esimerkiksi palkata töihin. Kysyn vaan, että miksi ihmeessä, sillä miten toimii työelämä, jossa jokaisella on hirveä kiire puhua ja tuoda esille omia mielipiteitä, mutta kukaan ei keskity kuuntelemaan tai antamaan muille tilaa? Eikä introverttius automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö ei saisi suutaan auki.

Tottakai myönnän, että monessa tilanteessa olisi helpompaa, jos olisi ulospäin suuntautunut henkilö. Monet asiat hoituisivat helpommin, ihmiset saisivat minusta mielenkiintoisemman kuvan, ihmisiin tutustuminen kävisi nopeammin ja niiltä turhilta hiljaisilta hetkiltä vältyttäisiin. Ja voinkin suoraan myöntää, että tämä on asia, jonka kanssa olen kipuillut, pitäisikö minun olla jotain muuta kuin mitä olen?

Uusiin ihmisiin tutustuminen ottaa aikansa ja siksi onkin mukavampaa työskennellä samojen ihmisten kanssa viikosta ja kuukaudesta toiseen, jotta oikeasti on aikaa tutustua ja näyttää itsestään ne parhaat (ja huonoimmat) puolet. Jos minun kohdallani tekee tulkintoja ensimmäisten tapaamisten aikana, jää varmasti aika iso osa minun potentiaaliani ja hienouttani huomioimatta.

Etätyöaika on ollut minulle suuri pelastus, sillä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet ja olen huomannut kaipaavani niitä. Ennen koronaa minulla saattoi olla useita työhaastatteluja päivässä ja siihen päälle jutustelut tiimiläisten kanssa. Kotiin päästyäni olin aivan rikki eikä energiaa ollut enää kohtaamisiin niiden ihmisten kanssa, jotka itselle ovat kaikkein tärkeimpiä.

Siksi onkin hienoa, että nyt on enemmän aikaa sosiaalisten akkujen lataamiselle eikä minun ole tarvinnut luopua työstäni rekrytoijana vain siksi, että en jaksa ihmiskontakteja niin paljon kuin pitäisi. Toisaalta helpotusta on varmasti tuonut myös se, että haastattelut ovat vähentyneet ja suurin osa kontakteistani on tuttuja, joiden kanssa pääsen tekemään pitkää yhteistyötä eikä joka tapaamisella tarvitse antaa helvetin hyvää ensivaikutelmaa, jotta toinen haluaa jatkaa yhteistyötä. Tämä on aika iso osa myynnillisempää työtä ja asiakashankintaa.

Introverttihän on terminä rehellisesti sanoen ihan kamala ja ihmistä hyvin vahvasti lokeroiva ja tarkoittaa jokaiselle meistä ihan eri asiaa, mutta tunnistan kyllä kuuluvani siihen porukkaan, joka kaipaa runsaasti omaa aikaa eikä välttämättä halua joka päivä olla verkostoitumassa puolituttujen tai tuntemattomien kanssa.

Tästäkin huolimatta olen huomannut, että tarpeen tullen minusta löytyy se eloisampi puoli ja esimerkiksi opiskelijatapahtumissa sosialisointi on tuntunut pitkän tauon jälkeen virkistävälle. Eikä kaikki toivo ole menetetty myöskään sen osalta, että asuin juuri kuukauden siskoni kanssa saman katon alla eikä tämä ahdistanut oikeastaan yhtään ja olemme vielä erittäin hyvissä väleissä. Kuka olisi uskonut?

Ikään kuin nyt minun pitäisi muuttua yhtään mihinkään suuntaan. Tiedostan omat vahvuuteni esimerkiksi siitä, että olen (halutessani ja tilanteen niin salliessa) hyvä kuuntelija, joka kokoaa tätä kautta tietoa ja avatessani suuni puheenvuoron asiapitoisuus on yleensä korkea. Siltikin minua tuskin valittaisiin mihinkään työpaikkaan ryhmähaastattelun perusteella, mikä voisi olla yrityksen kannalta virhe tai sitten ei.

En tiedä, oliko tällä kirjoituksella oikeastaan mitään muuta pointtia kuin päästä avautumaan siitä, miten useinkin harmittaa koko ekstrovertti-introvertti-jako sekä vaatimus siitä, että kaikkien pitäisi olla sosiaalisia ja eloisia henkilöitä. Kaikkia tarvitaan ja työssä voi menestyä, vaikka olisi harvoin äänessä eikä joka välissä olisi huutamassa omia ajatuksia ja mielipiteitä ääneen. Ja tietenkin toisinkin päin.

Onko muita, jotka olette kamppailleet tämän aiheen kanssa?

-by Erica

Millainen on hyvä LinkedIn-profiili?

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna siitä, miksi LinkedIn on hyvä juttu ja miksi sinne kannattaa liittyvä mukaan. (Jos et tekstiä vielä ole lukenut, pääset siihen TÄSTÄ). Joten jos siis olet jo tiesi palveluun löytänyt, mutta profiili tuntuu vielä aavistuksen keskeneräiselle, on tämä teksti juuri sinua varten. Tsekkaa siis nämä 10 kohtaa ja laita LinkedIn-profiilisi seuraavalle tasolle.

1.Avainsanat

Rekrytoija käyttää haussaan erilaisia avainsanoja, joiden mukaan sopivat profiilit tulevat mukaan listalle. Huolehdi siis siitä, että profiilistasi löytyy kaikki ne osaamisalueet, taidot tai keskeiset tehtävät, jotka liittyvät joko aiempaan työhistoriaasi, koulutukseesi tai siihen, mitä haluat tulevaisuudessa tehdä. Yritä asettua rekrytoijan asemaan ja miettiä, millaisilla sanoilla hän voisi kaltaistasi osaajaa etsiä. Käy väijymässä muiden profiileja ja kartuta listaa pikkuhiljaa.

Omalla kohdalla avainsanojani ovat esimerkiksi: recruiting, talent acquisition, headhunting, employer branding, public speaking, blogging ja career coaching. Taustalla valintoihini on se, että rekrytoijia etsitään usein rekrytointi/rekrytoija-avainsanoilla ja toisaalta vaikkapa puhujakeikat ja uravalmennus ovat sellaisia asioita, mitkä voisivat minua tulevaisuudessa kiinnostaa.

2.Riittävästi tietoa

En laita tähän perinteistä sloganiani rekrytoijan ajatuksenlukukyvystä ihan veljeni pyynnöstä, koska käytän sitä liikaa. Slogan olisi kuitenkin hyvä tähän kohtaan, koska kukaan ei voi tietää työtehtäviesi, opintojesi tai osaamisesi sisältöä ellet kerro siitä tai avaa tarkemmin, mitä olet tehnyt. Kirjoita siis mieluummin enemmän kuin vähemmän, jotta mitään tärkeää tai olennaista jää sanomatta.

On huomattavasti suppeampaa kertoa tehneensä erilaisia rekrytointiin liittyviä tehtäviä, kun kertoa vastanneensa koko prosessista aina työpaikkailmoitusten tekoon, haastatteluihin, konsultointiin prosessin eri vaiheissa sekä työsopimusten tekoon. Olen varmaan tätäkin esimerkkiä ja faktaa jakanut monessa kohdassa, mutta tämä ei koskaan mene vanhaksi eikä vielä selkeästi ole kaikkia tavoittanut.

3.Persoonallisuus

Yritykset haluavat palkata ihmisiä ei koneita ja tärkeä osa ihmisyyttä on persoonallisuus ja se, että voi olla juuri sellainen kuin on. Siksi LinkedIn-profiilissa saa lähteä revittelemään ja olla juuri niin persoonallinen kuin itsestä tuntuu. Tämä persoonallisempi ote voi olla sinulle juuri sen asiallisen linjan säilyttämistä kuin yleensä ajatellaan tai vahvasti huumorin ja omien taitojen jakamista. Persoonallisuutta voi miettiä vaikkapa omassa esittelytekstissään, eli kertooko olevansa rekrytoinnin asiantuntija vai sarjainnostuja niin töissä kuin vapaalla.

Minulle persoonallisuus on tähän mennessä tarkoittanut kuivan asiallisen profiilin (olen hyvin kuiva ja asiallinen ainakin välillä) lisäksi esimerkiksi humoristisempia postauksia. Toki jokainen saa päättää onko Sami Kurosen, Temptation Islandin ja työhaastattelujen rinnastaminen hauskaa, mutta on se ainakin erilaista sisältöä.

4.Panosta otsikkoon

Otsikko on ensimmäinen asia, minkä muut LinkedIn-käyttäjät ja rekrytoijat näkevät. Siksi siihen kannattaa panostaa ja laittaa siihen kaikki olennainen tieto tiiviissä muodossa. Käytössäsi on 120 merkkiä, mutta siihen pystyy hyvin mahduttamaan esimerkiksi noita alussa mainittuja avainsanoja ja kiinnostuksenkohteita tulevaan.

Itse olen valinnut melko tylsän ja perinteisen tavan eli otsikostani löytyy vain nykyinen tittelini. Taustalla on se, että se kertoo melko tarkkaan mitä teen enkä nyt ole aktiivisessa työnhaussa muutenkaan. Toisaalta ihan yhtä hyvin otsikkoni voisi olla vaikkapa Recruiting | Employer Branding | Blogging | Public Speaking tai Recruitment Professional looking for new challenges in X.

5.Millainen on hyvä tiivistelmä

LinkedIn profiili alkaa tiivistelmällä tai esittelytekstillä, miten sitä haluaakin kutsua. Hyvä esittelyteksti kertoo lyhyesti kuka olet, mikä on sinun ydinosaamistasi ja millaisia tulevaisuuden toiveita tai tavoitteita sinulla on. CV:ssä tämä teksti on yleensä suhteellisen napakka, mutta LinkedIn:ssä sinulla on mahdollisuus kirjoittaa hieman laajemminkin ja avata itseäsi vaikkapa hieman personaalisemmin.

Tässä sinulla on käytössä jo ruhtinaalliset 2000 merkkiä, joiden avulla saa aika pitkästikin avattua persoonaa, osaamistasi ja toiveitasi. Suosittelen myös laittamaan tähän tekstiin omat avainsanat, jotta ne varmasti omasta profiilistasi löytyvät ja näin saat myös tekstin loppuun eräänlaisen tiivistelmän. Yhden esimerkin voit käydä katsomassa vaikka minun profiilistani, mutta älä epäröi stalkata myös muita inspiraation hakemiseksi.

6.Hyödynnä ulkopuolista mediaa

Yksi keskeinen ero LinkedIn:n ja CV:n välillä on se, että Linkkarissa voi jakaa ulkopuolista mediaa, kuten oman opinnäytetyön, omia blogikirjoituksia tai vaikkapa oman portfolion, mikäli se julkisessa lähteessä on. Hyödynnä tämä mahdollisuutena tuoda jotain ekstraa ja konkreettista näyttöä sekä siitä, mitä osaat, mutta myös siitä, millainen tyyppi olet.

7.Pyydä suositukset

LinkedIn:ssä on mahdollista myös pyytää suositteluita entisiltä tai nykyisiltä kollegoilta tai muilta, jotka tuntevat sinut. Tämä toteutuu joko pyytämällä heitä vahvistamaan lisäämiäsi taitoja tai kirjoittamaan ihan kokonaisia tekstejä. Näin ollen työnantajat voivat saada jonkun muun näkökulmaa ja kokemusta työskentelytapaasi tms. liittyen. Itselläni ei taida vielä olla yhtään suositusta, joten jos joku kokee, että haluaisi muutaman rivin kirjoittaa niin hit me up 😉

8.Profiloidu työnhakuun

Anna työnhakusi näkyä joko isommin tai pienemmin. Helppo tapa on muuttaa asetuksiaan siten, että näyttää rekrytoijille olevansa työnhaussa (open for new opportunities). Tämän yhteydessä voi määrittää myös, millaisista tehtävistä on kiinnostunut ja miltä alueelta etsit työtä. Tämä ei näy muille kuin Recruiter Premium -lisenssin käyttäjille, joten se on hyvin matalan kynnyksen toimintaa, jos et halua koko maailmalle huutaa haluavasi jotain uutta.

Jos taas haluat tehdä tämän isommin, voit esimerkiksi vaihtaa vihreän kehyksen profiilikuvaasi, joka kertoo sinun olevan työnhaussa tai kirjoittaa tästä tarkemmin omaan esittelytekstiisi tai otsikkoosi. Vielä seuraavalle tasolle asiaa saa vietyä, kun alkaa kirjoittaa postauksia aiheesta. Olen törmännyt usein tämän tyylisiin postauksiin, mutta myös sellaisiin, joissa jaetaan CV:tä tai yleinen tieto, että on hakemassa tai säännöllisempiin postauksiin työnhaun haasteita ja kokemuksista eri prosessin vaiheissa.

9.Hifistele

Jos kaikki edeltävät kohdat alkavat olla hallussa tai tykkäät muuten vaan hifistellä profiilisi kanssa, niin mahdollisuuksia on. Tutustu ensinnäkin kaikkiin mahdollisiin osioihin, joita omaan profiiliin voi lisätä ja päivitä niin pitkälle kuin osaat ja jaksat. Lisäksi voit päivittää haluamasi kehyksen. Tähän on olemassa valmiita vaihtoehtoja esimerkiksi yritysten kautta, mutta vaihtoehtoisesti voit tehdä omasi valmiiden mallipohjien kautta. Näitä olen löytänyt esimerkiksi työnhaun arjen sankarin Canva-palvelun kautta, josta saa luotua myös muut työnhakudokkarit halutessaan.

Yksi helppo tapa personoida ja hifistellä profiilia on myös oman LinkedIn osoitteen päivittäminen lyhyempään muotoon. Tämä onnistuu oman profiilin etusivulta kohdasta Edit Public Profile and URL.

10.Ole aktiivinen

Hyvä LinkedIn-profiili ei välttämättä yksin riitä, vaan usein tarvitaan myös omaa aktiivisuutta. Verkostoidu mielenkiintoisten osaajien kanssa, tykkää ja kommentoi muiden postauksia sekä jaa myös omia pohdintojasi. Jos omien postausten tekeminen tuntuu työläältä, niin lähde siitä, mikä itselle tuntuu kaikkein tutummalle, sillä siitä yleensä saa mielenkiintoisimpia ja samaistuttavampia aiheita.

Itselleni postaamisessa on helpottanut se, että en mieti liikaa, lukeeko kukaan tai tykkääkö kukaan niistä, vaan pyrin jakamaan aiheita, jotka itselle ovat merkityksellisiä tai jakamisen arvoisia. Kerään myös itselleni ylös aiheita, joista olisi kiva kirjoittaa, jolloin minulla on valmiina jotain siinä hetkessä, kun alan kirjoittaa. Kaikki aiheet eivät pääse julkaisuun, mutta samalla oma luovuus pysyy hereillä ja pystyn myöhemminkin tarttumaan asioihin, jotka ovat tuntuneet merkityksellisille.

-by Erica

Kipeimmät työnhaun muistot

Työnhaku on tunteita herättävä prosessi, jossa suurimman osan ajasta vastaan tulee hylkäyksiä. Moni on kokenut myös hyvin epämiellyttäviä kokemuksia, kuten syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Itse olen näiltä säästynyt, mutta mieleeni juolahtaa useampiakin kertoja, kun olen vuodattanut kyyneliä ja saanut kokea, kuinka kaikki menee pieleen. Ohessa listattuna muutama niistä.

1.Ryhmähaastattelu:

En tiedä, onko kellään mukavia kokemuksia ryhmähaastatteluista. Paljon on kiinni ryhmädynamiikasta: ottaako joku aivan liian isoa roolia ja puhuu koko ajan vai saavatko kaikki mahdollisuuden osallistua. Vastaatko kysymyksiin viimeisenä ja kohtalonasi on kertoa se täsmälleen sama litania kuin edellä olevilla sillä erotuksella, että sinun kohdallasi se kuulostaa vain kuluneelle fraasille ja muiden kopioimiselle.

Itselleni on jäänyt mieleen ryhmähaastattelutilanne lukioajoiltani vuodelta 2011 eli yli 10 vuoden takaa. (Ja joo, pitäisi ehkä päästä yli..😂) Meiltä kysyttiin kysymys ja päätin jo vastaustilanteessa vastata todella eri tavalla suhteessa muihin ja omasta mielestäni tämä sujui hyvin ja erotuinkin mukavasti muista. En kuitenkaan saanut paikkaa, mikä sai minut ajattelemaan, että olisi sittenkin pitänyt mennä, vaan massan mukaan ja kertoa vahvuutenani olevan ahkeruus jne. Vaikka tuskin valinta tästä riippui.

2.Grillaushaastattelu:

Oletko ollut mukana haastattelussa, jossa sinua pommitetaan toinen toistaan hankalammilla kysymyksillä, joista yhteenkään et tiedä vastausta? Hiki valuu ja päässä ei liiku enää muuta kuin silmät joka suuntaan etsien pakoreittiä tilanteesta. Tarkoituksena on kaiketi testata sinun paineensietokykyäsi laittamalla sinut hyvin epämukavaan tilanteeseen, johon tuskin todellisessa työssä edes joutuisit.

Olen yksi heistä, joka on tämän kokenut. Olin hakenut useampaan paikkaan tuona keväänä töihin ja pääsinkin monessa prosessissa toiselle kierrokselle. Tässä haastattelussa oli mukana yrityksen ja tiimin johtoa ja minulta kysyttiin niin tarkkoja lukuja omaan työhöni liittyen enkä osannut mihinkään vastata. Samaan aikaan piti osata arvioida, mitkähän luvut heidän mielestään olisi hyviä tai realistisia ja toisaalta, mitä voisin omasta työtehostani heidän suuntaansa huijata.

3.Täydellisesti sujunut haastattelu ja sen jälkeinen kiitos mutta ei kiitos

Olen aiemmin elämässä jännittänyt haastatteluja aivan älyttömästi. Tämä on näkynyt sillä, että koko kroppa on tärissyt ja on ollut vaikea hengittää. Olen kuitenkin aina ollut suhteellisen hyvä hallitsemaan jännitystä muun muassa hyvän valmistautumisen ja luontevan esiintymisen kautta. Mutta onhan se silti ollut raskasta mennä haastatteluun, kun tuntuu siltä, kun olisit juossut maratonin tai pakenisit karhua metsän siimeksessä.

Noh eräs tällainen tilanne oli liittyen itseäni todella paljon kiinnostavaan tehtävään. Tämä haastattelu on varmasti yksi parhaista ikinä suorituksista haastattelussa ja olin todella ylpeä itsestäni haastattelun jälkeen. Kun sitten sain sen puhelun, että valitsimme toisen, tuntui, että maailma romahtaa. Miten voisin enää koskaan saada töitä, kun ei edes täydellisellä haastattelusuorituksella tärppää? Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en saanut tuota paikkaa, koska ei se olisi ollut minua varten.

4. Katoamistemppu

Työnhaku-urallani vastaan on tullut varmasti enemmän niitä tilanteita, joissa en ole enää hakemuksen lähettämisen jälkeen kuullut mitään kyseisestä yrityksestä. Liekö olisi syytä toivoa, että jossain vielä kiinnostava paikka odottaisi. Samaten haastattelujen jälkeen on tapahtunut katoamistemppuja eikä sovittuna aikana ole enää muistettu palata.

Mielenkiintoisin case oli varmasti se, kun kävin hyvin erikoisessa haastattelussa, jossa olin itsekin aivan sekaisin haastattelun jälkeen, mitä yritys haluaa ja millaista roolia minulle oli kaavailtu. Olin melko varma, että en tehtävää saanut ja tästä varmistuksena yrityksestä ei kuulunut viikkoihin mitään. Sitten noin kaksi kuukautta haastattelun jälkeen sain sähköpostiini työtarjouksen. Ei hirveästi huvittanut mennä kyseiseen yritykseen tekemään rekrytointia.

5. Suuret odotukset roolista romukoppaan

Monelle meistä myös tuttuakin tutumpi tilanne on se, kun jokin työpaikkailmoitus herättää sisälläsi niin suuren innostuksen, että näet jo itsesi niiden mielenkiintoisten projektien parissa viemässä tekemistä eteenpäin. Innostus lisääntyy, kun saat kutsun haastatteluun ja pääset vakuuttamaan, miksi juuri sinä olisit se kaikista paras vaihtoehto tähän tehtävään.

Innostus kuitenkin karisee haastattelussa minuutti minuutilta, kun kuulet, mitä todellisuus on. Mielenkiintoisia kehitysprojekteja pääsee tekemään, jos muulta työltään ehtii tai homma on niin levällään, että kaikki pitäisi pistää uusiksi. Tunnelma haastattelussa muistuttaa sitä, että et haluaisi missään todellisuudessa työskennellä kenenkään haastattelijan kanssa. Toisaalta tilanne lienee parempi, jos jo tässä vaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja kuin ensimmäisten työpäivien ja viikkojen aikana. Nimimerkillä been there done that too.

6. Virheen tekeminen tärkeässä haussa

Olen perfektionisti siinä mielessä, että en halua tehdä virheitä. En jaksa (enkä ehdi, kun vauhti on kovaa) viilata jokaista yksityiskohtaa, mutta pelkään silti järjettömästi, että jotain menee peruuttamattomalla tavalla pieleen. Työnhaussa kyse on ensivaikutelmista, joten pienilläkin virheillä voi olla iso vaikutus, kun lähtöviivalla on toinen toistaan erinomaisempia ehdokkaita.

Muistankin erään hakutilanteen, jossa olin löytänyt supermielenkiintoisen työpaikan ja innolla lähdin hakemaan paikkaa. Olen juuri se tyyppi, jonka kärsivällisyys on pahasti miinuksella ja kaikki pitää tehdä valmiiksi tässä ja nyt. No rapatessa roiskuu, kun tehdään kiireellä ja huomasinkin jälkikäteen, että olin lähettänyt aivan väärän CV:n yritykselle. Eikun viestiä perään, että voitteko tämän korjata, mutta jo siinä kohtaa tajusin, että peli oli auttamattomasti pelattu.

Pystyitkö samaistumaan listan kohtiin vai löytyykö takataskustasi vielä uskomattomampia tarinoita? Kaikkia näitä tapauksia omalla kohdallani yhdistää kuitenkin se, että jälkikäteen asiat ovat menneet ihan niin kuin piti ja alkuharmituksen jälkeen olen ollut jopa helpottunut, että onneksi en päätynyt sinne töihin. Näin ollen haluan siis rohkaista, että jokainen tekee virheitä ja virhe voi olla jopa lahja, sillä joku kenties vielä uskomattomampi tilaisuus odottaa juuri sinua.

-by Erica

Kevään 2022 top 8 juttua

Eräs pitkäaikainen ystävä kyseli tässä taannoin kuulumisia ja oma ajatukseni oli, että kaikki menee elämässä eteenpäin ja tekee kivoja juttuja ja mä vaan rekrytoin. Taustana siis se, että olen juuri siinä iässä, jossa kaikki ostavat asuntoja, menevät naimisiin ja perustavat perheitä. Mahtuu mukaan myös unelmiensa toteuttajia ja ulkomaille muuttajia.

Mutta enhän mä oikeasti vaan rekrytoi! Oon muun muassa ensi viikolla menossa takaisin rakkaan harrastuksen pariin ja kokeilen, miltä ratsastus ja heppailut maistuisi yli 10 vuoden tauon jälkeen. Niin ja hommasin auton, jotta voin reissata kesällä ympäri Suomea (toki 10 000 kilometrin vuosirajoituksella ja kukkarokaan tuskin kestää näillä bensan hinnoilla kovin paljoa.) Eikä rekrytointi ole muutenkaan vaan rekrytointia.

Tämä kevät ei varsinaisesti ole tarjonnut isoja muutoksia ja moneen muuhun verrattuna voi vaikuttaa, että mun elämä on melko samanlaista, jos vertailukohtana on kavereiden isot elämänmuutokset. Samalla tämä kevät on ollut kyllä pitkään aikaan todella hyvä ja hyviä juttuja on tapahtunut. Tässä teille kevään top 8 asiat niin töissä kuin vapaallakin.

1. Onnistumiset töissä 🔥 Muistan, kun aloitin viime syksyllä EY:llä, että olin kauhuissani siitä, että osaanko minä mitään ja pitävätköhän kaikki minua maailman huonoimpana rekrytoijana. Koko viime syksy meni oikeastaan enemmän tai vähemmän epävarmuuden kanssa kamppaillessa. Nyt uskaltaa jo hieman hengittää, kun itsekin näkee työnsä jäljet ja on saanut todella kivaa palautetta niin omilta tiimiläisiltä kuin myös rekrytoivilta tiimeiltäkin. Ehkä osaan sittenkin jotakin ja minut kannatti EY:lle palkata

2. Kehitysprojektit töissä 💥Olen hyvin käytännöllisellä tavalla kehityshenkinen ja kun olen johonkin päässyt kunnolla sisään, keksin myös erilaisia kehitysideoita ja tapoja tehdä asioita paremmin. Onkin ollut siistiä päästä kehittämään meidän rekrytointiin liittyviä juttuja ja huomata, että näinkin isossa organisaatiossa on tilaa olla luova. Muutamia esimerkkejä näistä projekteista on esimerkiksi meidän suosittelurekrytointiprosessin kehittäminen, rekrytointikumppanien kilpailuttaminen sekä uusimpana LinkedIn kontaktointitapojen kehittäminen.

3. Meidän tiimi EY:llä 💛 Tämän kevään aikana tuntuu, että meidän tiimi on hioutunut todella hyvin yhteen ja vieläpä niin, että emme ole toimistolla juuri olleet. Meidän perjantain kahvitauot ovat viikon kohokohtia ja meno on välillä hyvin levotonta. Samaan aikaan pääsen tekemään töitä todella osaavien ihmisten kanssa, joilta jokaiselta pääsee oppimaan ja hommat rokkaavat.

4. Oman yritystoiminnan laajeneminen🎤 Viime syksynä pääsin tekemään ensimmäiset puhujakeikkani Jytylle ja maailman siisteintä oli, että minua pyydettiin jatkamaan sitä myös tänä keväänä. Palaute sekä palvelun ostajalta, että webinaareihin osallistuneilta on ollut hyvää. Onpa joku jopa löytänyt avullani töitä. Ensi syksylle on tullut jo uusia buukkauksia ja henkilökohtaistakin valmennusta kyselty. Mihin tämä vielä viekään?

5. Vanhojen harrastusten paluu 🐴 Kuten mainitsin jo introssa, ilmoittauduin Takaisin Satulaan -kurssille, joka alkaa ensi viikolla. Olen vähintään viisi vuotta miettinyt, että pitäisikö palata heppahommiin, mutta vasta nyt sain asian aikaiseksi. Odotan kurssia samaan aikaan innolla ja kauhulla. Entä jos pelkäänkin hevosia, kun aikuisuuden myötä kaikki tuntuu pelottavammalle 😆 Toinen vanha löytö oli hiihto, jonka osalta ensi talvi kuulostaa huomattavasti kivemmalle.

6. Uusi koti ❤️  Muutin viime vuoden lopussa uuteen kotiin ja odotin sitäkin kauhunsekaisin tuntein (mitäköhän joku psykologi sanoisi tähän pelkoon kaikkea kohtaan😉), mutta olen tuntenut tämän paikan kodiksi päivästä yksi alkaen. En voisi kuvitella elämää ilman isompia neliöitä, astianpesukonetta tai parveketta. Ainoastaan tänään harmittaa asua täällä, kun tiedossa on firman kesäjuhlat ja julkisten kulkuvälineiden yhteydet myöhäiseen aikaan hieman huonot.

7. Rakas sisko muuttaa kesäksi pääkaupunkiseudulle🍹Olen tästä huomattavasti enemmän innoissani kuin siskoni, joka sai täältä harjoittelupaikan. Viihdyn todella hyvin pääkaupunkiseudulla, mutta iso osa läheisistä ja ystävistä asuu järkyttävän kaukana. Siksi onkin ihan parasta, että ollaan kesä samassa kaupungissa ja voidaan jos ei muuta niin maata yhdessä sohvalla puhelimia selaten tai käydä aftereilla vähintään mun parvekkeella. Aina saa myös toivoa, että hän ihastuisi pk-seutuun ja jäisi tänne😗🌚

8. Tulevan kesäloman suunnittelu 🌞 Olen suunnittelijasielu isolla kirjaimella ja huutomerkillä ja kaikilla mahdollisilla korostusmerkeillä. Siksi olen aloittanut kesän suunnittelunkin jo hyvissä ajoin. Parit festarit on tiedossa ja näihin käytetty kaikki firman virkistysrahat saman tien, kun niitä saatiin (en ymmärrä ihmisiä, joilla ePassin tai Smartumin rahat menevät vanhaksi). Lisäksi suunnitelmiin mahtuu Oslon matkaa, kesäjuhlia sekä kaikenlaisia päiväretkiä aina Hangosta Linnanmäelle ja kotiseudulleni Savoon.

Vaikka tässä kohtaa vuotta akut alkaa olla jo aika tyhjinä ja kesäloma saisi jo tulla, odotan kuitenkin innolla myös tulevaa syksyä. Tämä on jo useampi vuosi peräkkäin, kun syksy lomien jälkeen ei tunnu maailmanlopulle, vaan mahdollisuudelle. Laitetaan samalla myös blogi kesälaitumille ja palataan syksyllä uusien ideoiden ja juttujen kanssa. Mukavaa kesää!

-by Erica

In house rekrytoijana vs. konsulttina rekrytointifirmassa

Tämä on jälleen yksi niistä blogeista, joiden työstämiseen on mennyt iäisyys. Olen tiennyt heti uudessa työssä aloittaessani, että haluan tästä aiheesta kirjoittaa ja monia hyviä pointteja on ollut listattuna jo pitkään. Mutta aina vain runosuoni ei syki siihen malliin, että saisi hyvää sisältöä tehtyä.

Olen ehkä välillä kirjoittajana liiallisesti inspiraatioon nojaava, enkä saa itsestäni puskettua väkisin tekstiä, vaikka se tärkeä taito olisikin. Tämä liittyy varmasti osittain siihen, että jos en ole inspiraation liekeissä, tekstistä tulee omasta mielestäni latteaa, kun en ole oikeassa mielentilassa.

Long story short, halusin siis kirjoittaa siitä, millaisia eroja olen havainnut inhouse-rekrytoinnin ja henkilöstöalan rekrytoinnin välillä. Näillä viittaan siis siihen, että inhouse-rekrytoinnissa rekrytoidaan itselle omaan yritykseen ja henkilöstöalan rekrytoinnissa toimitaan konsulttina, joka rekrytoi useille eri yrityksille. Jälkimmäisessä voi olla hyvinkin suuri keskittyminen samoihin yrityksiin tai vaihtoehtoisesti yritykset vaihtuvat koko ajan.

OPERATIIVINEN SUORITTAJA VAI PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ?

Yksi suurimmista eroista liittyy ihan käytäntöön eli siihen, miten laajasti osallistun rekrytointiprosessin vaiheisiin. Ollessani rekrytointikonsulttina henkilöstöalalla minun vastuullani oli käytännössä kaikki. Kirjoitin työpaikkailmoitukset, tein suorahakua LinkedIn kaivelun ja kontaktoinnin muodossa, kävin läpi ehdokkaat ja haastattelin heidät sekä tietysti olin yhteydessä asiakkaisiin ja hakijoihin läpi koko prosessin.

Niinpä teille, jotka epäilette henkilöstöpalvelualan rekrytointia: rekrytointikonsultit ovat todellisia superstaroja, jotka pääsevät tekemään todella monipuolisesti ihan kaikkea. Erityisesti uran alkuvaiheessa tämä kokemus olisi monelle kultaakin kalliimpaa. Ja toki urakehitysmahdollisuuksiakin on jatkoa ajatellen lukemattomia.

Nykyisin roolini on enemmänkin toimia eräänlaisena projektipäällikkönä, joka vastaa siitä, että rekrytoinnit etenevät asianmukaisesti ja että jokainen prosessin osanen eli tiimiläiset ehdokkaat tietävät siitä, missä mennään. En juurikaan osallistu käytännön tekemiseen esimerkiksi työpaikkailmoitusten tekemiseen, haastatteluihin tai edes ei kiitos -puheluiden soittamiseen.

Sen sijaan teen edelleen haastattelubuukkauksia, etsin kiinnostavia profiileja LinkedIn:stä ja kontaktoin heitä sekä osallistun työskentelytyylihaastatteluihin, mikä meillä tarkoittaa työpersoonallisuustestitulosten läpikäyntiä. Yhtenä isona tehtävänä on myös viestintä sekä tiimeille että ehdokkaille prosessin eri vaiheissa.

Tämän perusteella voisi ajatella, että roolini on huomattavasti suppeampi kuin ennen, mikä toki osittain pitää paikkaansa. Todellisuudessa roolini on muuttunut siihen suuntaan, että pääsen keskittymään niihin asioihin, jotka ovat itselle merkityksellisiä sekä tuomaan aidosti omaa asiantuntemustani tiimien ja yrityksen käyttöön.

Olen (edelleen) eräänlainen konsultti, jonka tehtävänä on nostaa esille kehityskohtia sekä toimintatapoja, joilla voidaan tuoda lisäarvoa tiimien tekemiseen. Minulta kysytään mielipidettä ja näkökulmia siitä, miten ehdokkaiden kanssa tulisi edetä. Saan tuoda tietoa päätöksentekoon sekä minun toivotaan nostavan esille rohkeasti kohtia siitä, mitä voitaisiin tehdä paremmin tai toisella tavalla, jotta saadaan rekrytoitua oikeita osaajia entistä paremmin liiketoimintaa tukien.

YHTEISTYÖSSÄ VAI PALVELUNTARJOAJANA?

Kipuilin toisinaan henkilöstöpalvelualalla siitä, että olen vain palveluntarjoaja, joka voidaan vaihtaa parempaan, jos osaaminen, hinta tai vaikkapa ihan vain naama ei miellytä asiakasta. Koin useamman kerran tilanteita, joissa minun piti ihan tosissaan perustella omaa osaamistani, että kyllä minä tämän handlaan, vaikka olenkin näin nuori tai en ole aiemmin tätä tai tätä tehnyt.

Nykyisessä roolissani olen hämmästynyt siitä, että jo päivästä yksi alkaen minun asiantuntemukseeni on luotettu ja missään vaiheessa kukaan ei ole epäilyt sitä, ettenkö voisi jotain asiaa hoitaa onnistuneesti maaliin. Ehkä enemmänkin haasteena on ollut itsellä ottaa sitä roolia, että olen asiantuntija ja voin tuoda omia ajatuksiani ja kehitysideoita esille rekrytointiin ilman pelkoa siitä, että toinen osapuoli ottaa ja lähtee.

Tämä voi kuulostaa hieman kärjistetylle, sillä ei se nyt ehkä ihan näin taida aina mennä henkilöstöpalvelualallakaan, sillä tiedän useampiakin tyyppejä, jotka ovat enemmän yhteistyökumppanin kuin palveluntarjoajan roolissa. Kyse voi siis joissain tapauksissa olla myös ihan vain omasta mielentilasta ja kokemuksesta.

Ehkä siis tiivistettynä koen tällä hetkellä, että teemme rekrytointia yhteistyössä tiimien kanssa. Jokaisen meistä panos vaikuttaa siihen onnistummeko löytämään sopivia henkilöitä vai ei. Henkilöstöpalvelualalla tämä vastuu oli useimmiten omilla harteillani (tai ainakin tuntui siltä) eli jos sopivaa henkilöä ei löydetty, oli se meidän vastuullamme, vaikka asiakas olisi kuinka pahasti tahansa tupeksinut prosessin. Toki sisäisesti tämä meillä aina tiedettiin, mutta asiakkuus saattoi siihen päättyä.

Yhteistyösuhteeseen liittyi osaltaan myös se, että rekrytointikonsulttina olin aina tietynlaisessa myynnillisessä asemassa. Minun piti myydä omaa osaamistani, ehdokkaita ja toisaalta yritystä ehdokkaille. Toki tätä samaa teen myös nykyisessä roolissani, mutta rekrytoinnin onnistumisesta ei ole kiinni se saadaanko asiakkaalta rahaa vai ei, kun laskutusta ei ole sidottu löydettyyn henkilöön. Tietysti pidemmällä tähtäimellä yritys tekee tappiota, kun sopivaa henkilöstä ei löydetä.

SIVUSTASEURAAJA VAI VAIKUTTAJA?

Kaikki tämä kiteytyy siihen, että koen nykyisin, että minulla on enemmän valtaa vaikuttaa. Jos joku rekrytoinnissa ei toimi, voin nostaa asian esille ja ehdottaa siihen parannusta. Toki globaalissa organisaatiossa on tiettyjä prosesseja ja kaikkea ei voi muuttaa, vaikka se ei minusta toimisikaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun työskentelee yhden yrityksen alla, tuntee paremmin sen brändin, yrityskulttuurin, tiimit ja niiden tavat tehdä töitä. Näin ollen tehtäviä on myös helpompi myydä eteenpäin ja toisaalta pystyy paremmin ymmärtämään, millaiset henkilöt tehtävään ja yritykseen sopisivat. Unohtamatta sitä, että pääsee myös näkemään, miten henkilöillä menee, kun he aloittavat uudessa työssä eivätkä he vain katoa jonnekin tuntemattomuuteen.

Vaikuttavuutta on myös siinä, että pääsen satunnaisesti myös mukaan päätöksentekoon sekä tuomaan enemmän mielipidettäni esille sen osalta, pitäisikö joku palkata tai ei. Tämä on myös asia, mitä tiimit toivovatkin, vaikkakaan me emme voi kenenkään puolesta päätöksiä tehdä. Samalla voikin kyseenalaistaa sitä, onko saman profiilin palkkaaminen kerta toisensa jälkeen järkevää vai voitaisiinko katsoa myös laatikon ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan koen myös, että omalla työlläni on suurempi vaikutus kuin aiemmin. Voin rekrytoida henkilöitä sellaiseen yritykseen, jonka toiminnan takana voin seistä (näin ei ole ollut ihan joka tilanteessa henkilöstöpalvelualalla) ja jonka kohdalla tiedän, että todennäköisesti henkilö ei joudu maailman kauheimpaan paikkaan töihin. Voin myös tuoda omaa asiantuntemustani esille ja kokea, että sitä arvostetaan ja se tuo lisäarvoa yrityksen toiminnalle

Haluan vielä nostaa sen esille, että nämä ovat minun kokemuksiani eivätkä välttämättä päde ihan kaikkiin inhouse-rekrytointitehtäviin tai henkilöstöalan rekrytointeihin. Tiedän tapauksia, joissa inhouse-rekrytoija tekee laajempaa työtä ja toisaalta tapauksia, joissa rekrytointikonsultti on enemmän asiakkaan kumppanina ja pääsee hyvinkin laajasti vaikuttamaan tekemiseen.

Eroavaisuuksia on varmasti paljon lisää myös tämän listan ulkopuolella, mutta hyvän blogitekstin merkkimäärä tulisi nopeasti vastaan sekä onhan se hyvä jättää asiaa myös tuleviin teksteihin. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

-by Erica

Kuinka onnistua alanvaihdossa?

Oletko miettinyt alanvaihtoa, mutta siirtyminen tuntuu aivan liian työläälle ja jopa mahdottomalle? Olet ehkä hetken jo yrittänytkin, mutta onnistumista ei vain näy eikä kuulu. Olisiko syytä vain heittää hanskat tiskiin ja todeta, että olet ikuisesti sidottuna vanhaan työhösi? Ei todellakaan, sillä ihmiset vaihtavat jatkuvasti alaa onnistuneesti. Lue siis alla olevat vinkit ja mieti, voisiko niistä olla hyötyä juuri sinun tapauksessasi.

1. Harkitse vaihtoehtoisia reittejä. Jos olet jo pitkään yrittänyt siirtyä kiinnostaviin tehtäviin, mutta ovi ei vain aukea, voi olla hyvä miettiä, veisikö toinen tie perille. Voisinko hakeutua isoon yritykseen muihin tehtäviin ja osallistumalla erilaisiin projekteihin tai yhteistyön muotoihin pikkuhiljaa siirtyä haluamiini tehtäviin? Voisinko mennä tehtävään, jossa yhtenä pienenä osana pääsen tekemään haluamaani asiaa ja näin kerryttää kokemusta?

2. Kouluttaudu. Oman osaamisen kehittäminen on aina hyödyksi ja merkki myös siitä, että haluat tosissaan siirtyä uudelle alalle. Tämän ei tarvitse olla vuosia kestävää päätoimista opiskelua, vaan töiden ohessakin saa kerrytettyä uutta tietoa reppuun. Erityisen hyödyllisiä ovat ne koulutukset, joiden yhteydessä voi suorittaa harjoittelujakson ja sitä kautta saada oikeaa työkokemustakin alalta.

3. Rakenna omaa henkilöbrändiäsi. Kun sinut tunnetaan, on helpompi myös päästä niihin tehtäviin, jotka sinua kiinnostavat. Sinä tiedät, keneltä kysyä apua ja toisaalta osaamisesi tunnistetaan jo ennakkoon. Henkilöbrändiä voit rakentaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jakamalla osaamistasi. Valitse kanava ja sisällöntuotantomuoto, joka sopii sinulle. Oli se sitten kirjallista, kuvallista tai videomuodossa olevaa sisältöä.

4. Sanoita oma osaamisesi. Ota itsellesi kynä ja paperia ja kirjaa ylös kaikki, mitä olet tehnyt aiemmissa tehtävissäsi, opinnoissasi sekä muissa projekteissa, kuten harrastusten, luottamustoimien ja vapaaehtoistyön parissa. Näin saat käsityksen siitä, mitä kaikkea osaat ja mikä voisi olla haetun tehtävän kannalta hyödyllistä.

5. Usko itseesi. Jos sinä et usko olevasi hyvä työntekijä, on vaikea vakuuttaa ketään muutakaan siitä. Kaikesta kokemuksesta ja osaamisesta on hyötyä ja sinun tehtäväsi on perustella, miksi juuri sinä olisit se paras valinta.

6. Tutustu hakemaasi alaan. Ota selvää, mitä uudella alallasi oikeasti tehdään ja mitä työ vaatii. Keskustele alan ammattilaisten kanssa tai googlaa internetin lähteitä. Kun tiedät, mitä työn tekeminen on, on sinun helpompi myös poimia omasta osaamisestasi ja työhistoriastasi ne kohdat, jotka perustelevat parhaiten sinun valintasi kannattavuutta. Toisaalta sinulle voi myös selvitä, että eihän tämä ole sittenkään minua varten ja hakua ei kannata jatkaa.

7. Perustele ja näytä motivaatiosi. Uudelle uralle siirtyminen vaatii motivaatiota ja usein myös perusteluja siitä, miksi haluat vaihtaa vaikkapa esihenkilötehtävistä assistenttitehtäviin. Kerro, mikä uudessa alassa, tehtävässä ja yrityksessä kiinnostaa ja näytä motivaatiosi myös aktiivisuuden ja hyvin valmistautumisen kautta.

8. Ole valmis siihen, että uranvaihdos voi kestää. Tämä ei välttämättä kerro siitä, että olisit huono vaihtoehto eikä sinulla olisi mahdollisuuksia. Voi olla, että et ole osannut myydä itseäsi parhaalla mahdollisella tavalla tai sitten tehtävään löytyi joku, joka täytti kriteerit vieläkin paremmin. Voit kysyä palautetta rekrytoijalta, jotta voit kehittää hakuasi jatkoa ajatellen.

9. Ole valmis madaltamaan vaatimustasoasi. Usein on myös niin, että sinun tulee madaltaa vaatimuksiasi esimerkiksi tehtävän vaatimustason tai palkkauksen osalta. Vaikka olisit, kuinka kokenut toisella alalla, ei aloittavan tason tehtävästä voida maksaa enempää kuin sen vaatimustason mukaisesti. Toisaalta toisen alan kokemus ei myöskään välttämättä korvaa uudella alalla vaadittavaa kokemusta, jos kilpailussa on mukana alan asiantuntijoita.

10. Hyödynnä myös muiden osaamista. Uravaihdosta ei tarvitse tehdä yksin, vaan voit pyytää apua muilta. Ystävät, perhe ja kollegat osaavat nostaa esille osaamisia, jotka sinulle ovat itsestäänselvyyksiä ja toisaalta myös tsemppaavat, kun usko on koetuksella. Myös ulkopuolisen avun pyytäminen voi olla hyödyllistä ja tässä toimivat esimerkiksi mentorit tai uravalmentajat.

Uran vaihtaminen ei ole helppoa ja se ottaa oman aikansa. Usko siis omaan tekemiseen, arvioi tekemistäsi ja ennen kaikkea jaksa jatkaa eteenpäin. Sinun paikkasi löytyy vielä.

-by Erica