Introverttinä työelämässä

Olen kirjoittanut tätä postausta varmasti vähintään vuoden. Idea syntyi siitä, kun siskoni kävi ryhmähaastattelussa, josta saadun palautteen pääpointti oli se, että hänen pitäisi osallistua ryhmäkeskusteluun aktiivisemmin. Mikä varmasti pointtina on ihan relevantti, mutta kääntöpuolena se, että näissä tilanteissa menestyvät henkilöt ovat useimmiten juuri niitä ekstroverttejä, jotka keskittyvät puhumaan ja jättävät kuuntelemisen vähemmälle, mikä nähdään työelämässä aina tavoiteltavana asiana ja piirteenä, joka jokaisella tulisi olla.

Itse olen ihan avoimesti introvertti ja työelämässä (suhteellisen) hyvin menestynyt. Siksi mua ärsyttää joka ikinen keskustelu, jossa tuodaan esille, että henkilön pitäisi olla ulospäin suuntautunut, pirteä ja sosiaalinen, jotta kannattaa esimerkiksi palkata töihin. Kysyn vaan, että miksi ihmeessä, sillä miten toimii työelämä, jossa jokaisella on hirveä kiire puhua ja tuoda esille omia mielipiteitä, mutta kukaan ei keskity kuuntelemaan tai antamaan muille tilaa? Eikä introverttius automaattisesti tarkoita sitä, että henkilö ei saisi suutaan auki.

Tottakai myönnän, että monessa tilanteessa olisi helpompaa, jos olisi ulospäin suuntautunut henkilö. Monet asiat hoituisivat helpommin, ihmiset saisivat minusta mielenkiintoisemman kuvan, ihmisiin tutustuminen kävisi nopeammin ja niiltä turhilta hiljaisilta hetkiltä vältyttäisiin. Ja voinkin suoraan myöntää, että tämä on asia, jonka kanssa olen kipuillut, pitäisikö minun olla jotain muuta kuin mitä olen?

Uusiin ihmisiin tutustuminen ottaa aikansa ja siksi onkin mukavampaa työskennellä samojen ihmisten kanssa viikosta ja kuukaudesta toiseen, jotta oikeasti on aikaa tutustua ja näyttää itsestään ne parhaat (ja huonoimmat) puolet. Jos minun kohdallani tekee tulkintoja ensimmäisten tapaamisten aikana, jää varmasti aika iso osa minun potentiaaliani ja hienouttani huomioimatta.

Etätyöaika on ollut minulle suuri pelastus, sillä sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet ja olen huomannut kaipaavani niitä. Ennen koronaa minulla saattoi olla useita työhaastatteluja päivässä ja siihen päälle jutustelut tiimiläisten kanssa. Kotiin päästyäni olin aivan rikki eikä energiaa ollut enää kohtaamisiin niiden ihmisten kanssa, jotka itselle ovat kaikkein tärkeimpiä.

Siksi onkin hienoa, että nyt on enemmän aikaa sosiaalisten akkujen lataamiselle eikä minun ole tarvinnut luopua työstäni rekrytoijana vain siksi, että en jaksa ihmiskontakteja niin paljon kuin pitäisi. Toisaalta helpotusta on varmasti tuonut myös se, että haastattelut ovat vähentyneet ja suurin osa kontakteistani on tuttuja, joiden kanssa pääsen tekemään pitkää yhteistyötä eikä joka tapaamisella tarvitse antaa helvetin hyvää ensivaikutelmaa, jotta toinen haluaa jatkaa yhteistyötä. Tämä on aika iso osa myynnillisempää työtä ja asiakashankintaa.

Introverttihän on terminä rehellisesti sanoen ihan kamala ja ihmistä hyvin vahvasti lokeroiva ja tarkoittaa jokaiselle meistä ihan eri asiaa, mutta tunnistan kyllä kuuluvani siihen porukkaan, joka kaipaa runsaasti omaa aikaa eikä välttämättä halua joka päivä olla verkostoitumassa puolituttujen tai tuntemattomien kanssa.

Tästäkin huolimatta olen huomannut, että tarpeen tullen minusta löytyy se eloisampi puoli ja esimerkiksi opiskelijatapahtumissa sosialisointi on tuntunut pitkän tauon jälkeen virkistävälle. Eikä kaikki toivo ole menetetty myöskään sen osalta, että asuin juuri kuukauden siskoni kanssa saman katon alla eikä tämä ahdistanut oikeastaan yhtään ja olemme vielä erittäin hyvissä väleissä. Kuka olisi uskonut?

Ikään kuin nyt minun pitäisi muuttua yhtään mihinkään suuntaan. Tiedostan omat vahvuuteni esimerkiksi siitä, että olen (halutessani ja tilanteen niin salliessa) hyvä kuuntelija, joka kokoaa tätä kautta tietoa ja avatessani suuni puheenvuoron asiapitoisuus on yleensä korkea. Siltikin minua tuskin valittaisiin mihinkään työpaikkaan ryhmähaastattelun perusteella, mikä voisi olla yrityksen kannalta virhe tai sitten ei.

En tiedä, oliko tällä kirjoituksella oikeastaan mitään muuta pointtia kuin päästä avautumaan siitä, miten useinkin harmittaa koko ekstrovertti-introvertti-jako sekä vaatimus siitä, että kaikkien pitäisi olla sosiaalisia ja eloisia henkilöitä. Kaikkia tarvitaan ja työssä voi menestyä, vaikka olisi harvoin äänessä eikä joka välissä olisi huutamassa omia ajatuksia ja mielipiteitä ääneen. Ja tietenkin toisinkin päin.

Onko muita, jotka olette kamppailleet tämän aiheen kanssa?

-by Erica

Millainen on hyvä LinkedIn-profiili?

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna siitä, miksi LinkedIn on hyvä juttu ja miksi sinne kannattaa liittyvä mukaan. (Jos et tekstiä vielä ole lukenut, pääset siihen TÄSTÄ). Joten jos siis olet jo tiesi palveluun löytänyt, mutta profiili tuntuu vielä aavistuksen keskeneräiselle, on tämä teksti juuri sinua varten. Tsekkaa siis nämä 10 kohtaa ja laita LinkedIn-profiilisi seuraavalle tasolle.

1.Avainsanat

Rekrytoija käyttää haussaan erilaisia avainsanoja, joiden mukaan sopivat profiilit tulevat mukaan listalle. Huolehdi siis siitä, että profiilistasi löytyy kaikki ne osaamisalueet, taidot tai keskeiset tehtävät, jotka liittyvät joko aiempaan työhistoriaasi, koulutukseesi tai siihen, mitä haluat tulevaisuudessa tehdä. Yritä asettua rekrytoijan asemaan ja miettiä, millaisilla sanoilla hän voisi kaltaistasi osaajaa etsiä. Käy väijymässä muiden profiileja ja kartuta listaa pikkuhiljaa.

Omalla kohdalla avainsanojani ovat esimerkiksi: recruiting, talent acquisition, headhunting, employer branding, public speaking, blogging ja career coaching. Taustalla valintoihini on se, että rekrytoijia etsitään usein rekrytointi/rekrytoija-avainsanoilla ja toisaalta vaikkapa puhujakeikat ja uravalmennus ovat sellaisia asioita, mitkä voisivat minua tulevaisuudessa kiinnostaa.

2.Riittävästi tietoa

En laita tähän perinteistä sloganiani rekrytoijan ajatuksenlukukyvystä ihan veljeni pyynnöstä, koska käytän sitä liikaa. Slogan olisi kuitenkin hyvä tähän kohtaan, koska kukaan ei voi tietää työtehtäviesi, opintojesi tai osaamisesi sisältöä ellet kerro siitä tai avaa tarkemmin, mitä olet tehnyt. Kirjoita siis mieluummin enemmän kuin vähemmän, jotta mitään tärkeää tai olennaista jää sanomatta.

On huomattavasti suppeampaa kertoa tehneensä erilaisia rekrytointiin liittyviä tehtäviä, kun kertoa vastanneensa koko prosessista aina työpaikkailmoitusten tekoon, haastatteluihin, konsultointiin prosessin eri vaiheissa sekä työsopimusten tekoon. Olen varmaan tätäkin esimerkkiä ja faktaa jakanut monessa kohdassa, mutta tämä ei koskaan mene vanhaksi eikä vielä selkeästi ole kaikkia tavoittanut.

3.Persoonallisuus

Yritykset haluavat palkata ihmisiä ei koneita ja tärkeä osa ihmisyyttä on persoonallisuus ja se, että voi olla juuri sellainen kuin on. Siksi LinkedIn-profiilissa saa lähteä revittelemään ja olla juuri niin persoonallinen kuin itsestä tuntuu. Tämä persoonallisempi ote voi olla sinulle juuri sen asiallisen linjan säilyttämistä kuin yleensä ajatellaan tai vahvasti huumorin ja omien taitojen jakamista. Persoonallisuutta voi miettiä vaikkapa omassa esittelytekstissään, eli kertooko olevansa rekrytoinnin asiantuntija vai sarjainnostuja niin töissä kuin vapaalla.

Minulle persoonallisuus on tähän mennessä tarkoittanut kuivan asiallisen profiilin (olen hyvin kuiva ja asiallinen ainakin välillä) lisäksi esimerkiksi humoristisempia postauksia. Toki jokainen saa päättää onko Sami Kurosen, Temptation Islandin ja työhaastattelujen rinnastaminen hauskaa, mutta on se ainakin erilaista sisältöä.

4.Panosta otsikkoon

Otsikko on ensimmäinen asia, minkä muut LinkedIn-käyttäjät ja rekrytoijat näkevät. Siksi siihen kannattaa panostaa ja laittaa siihen kaikki olennainen tieto tiiviissä muodossa. Käytössäsi on 120 merkkiä, mutta siihen pystyy hyvin mahduttamaan esimerkiksi noita alussa mainittuja avainsanoja ja kiinnostuksenkohteita tulevaan.

Itse olen valinnut melko tylsän ja perinteisen tavan eli otsikostani löytyy vain nykyinen tittelini. Taustalla on se, että se kertoo melko tarkkaan mitä teen enkä nyt ole aktiivisessa työnhaussa muutenkaan. Toisaalta ihan yhtä hyvin otsikkoni voisi olla vaikkapa Recruiting | Employer Branding | Blogging | Public Speaking tai Recruitment Professional looking for new challenges in X.

5.Millainen on hyvä tiivistelmä

LinkedIn profiili alkaa tiivistelmällä tai esittelytekstillä, miten sitä haluaakin kutsua. Hyvä esittelyteksti kertoo lyhyesti kuka olet, mikä on sinun ydinosaamistasi ja millaisia tulevaisuuden toiveita tai tavoitteita sinulla on. CV:ssä tämä teksti on yleensä suhteellisen napakka, mutta LinkedIn:ssä sinulla on mahdollisuus kirjoittaa hieman laajemminkin ja avata itseäsi vaikkapa hieman personaalisemmin.

Tässä sinulla on käytössä jo ruhtinaalliset 2000 merkkiä, joiden avulla saa aika pitkästikin avattua persoonaa, osaamistasi ja toiveitasi. Suosittelen myös laittamaan tähän tekstiin omat avainsanat, jotta ne varmasti omasta profiilistasi löytyvät ja näin saat myös tekstin loppuun eräänlaisen tiivistelmän. Yhden esimerkin voit käydä katsomassa vaikka minun profiilistani, mutta älä epäröi stalkata myös muita inspiraation hakemiseksi.

6.Hyödynnä ulkopuolista mediaa

Yksi keskeinen ero LinkedIn:n ja CV:n välillä on se, että Linkkarissa voi jakaa ulkopuolista mediaa, kuten oman opinnäytetyön, omia blogikirjoituksia tai vaikkapa oman portfolion, mikäli se julkisessa lähteessä on. Hyödynnä tämä mahdollisuutena tuoda jotain ekstraa ja konkreettista näyttöä sekä siitä, mitä osaat, mutta myös siitä, millainen tyyppi olet.

7.Pyydä suositukset

LinkedIn:ssä on mahdollista myös pyytää suositteluita entisiltä tai nykyisiltä kollegoilta tai muilta, jotka tuntevat sinut. Tämä toteutuu joko pyytämällä heitä vahvistamaan lisäämiäsi taitoja tai kirjoittamaan ihan kokonaisia tekstejä. Näin ollen työnantajat voivat saada jonkun muun näkökulmaa ja kokemusta työskentelytapaasi tms. liittyen. Itselläni ei taida vielä olla yhtään suositusta, joten jos joku kokee, että haluaisi muutaman rivin kirjoittaa niin hit me up 😉

8.Profiloidu työnhakuun

Anna työnhakusi näkyä joko isommin tai pienemmin. Helppo tapa on muuttaa asetuksiaan siten, että näyttää rekrytoijille olevansa työnhaussa (open for new opportunities). Tämän yhteydessä voi määrittää myös, millaisista tehtävistä on kiinnostunut ja miltä alueelta etsit työtä. Tämä ei näy muille kuin Recruiter Premium -lisenssin käyttäjille, joten se on hyvin matalan kynnyksen toimintaa, jos et halua koko maailmalle huutaa haluavasi jotain uutta.

Jos taas haluat tehdä tämän isommin, voit esimerkiksi vaihtaa vihreän kehyksen profiilikuvaasi, joka kertoo sinun olevan työnhaussa tai kirjoittaa tästä tarkemmin omaan esittelytekstiisi tai otsikkoosi. Vielä seuraavalle tasolle asiaa saa vietyä, kun alkaa kirjoittaa postauksia aiheesta. Olen törmännyt usein tämän tyylisiin postauksiin, mutta myös sellaisiin, joissa jaetaan CV:tä tai yleinen tieto, että on hakemassa tai säännöllisempiin postauksiin työnhaun haasteita ja kokemuksista eri prosessin vaiheissa.

9.Hifistele

Jos kaikki edeltävät kohdat alkavat olla hallussa tai tykkäät muuten vaan hifistellä profiilisi kanssa, niin mahdollisuuksia on. Tutustu ensinnäkin kaikkiin mahdollisiin osioihin, joita omaan profiiliin voi lisätä ja päivitä niin pitkälle kuin osaat ja jaksat. Lisäksi voit päivittää haluamasi kehyksen. Tähän on olemassa valmiita vaihtoehtoja esimerkiksi yritysten kautta, mutta vaihtoehtoisesti voit tehdä omasi valmiiden mallipohjien kautta. Näitä olen löytänyt esimerkiksi työnhaun arjen sankarin Canva-palvelun kautta, josta saa luotua myös muut työnhakudokkarit halutessaan.

Yksi helppo tapa personoida ja hifistellä profiilia on myös oman LinkedIn osoitteen päivittäminen lyhyempään muotoon. Tämä onnistuu oman profiilin etusivulta kohdasta Edit Public Profile and URL.

10.Ole aktiivinen

Hyvä LinkedIn-profiili ei välttämättä yksin riitä, vaan usein tarvitaan myös omaa aktiivisuutta. Verkostoidu mielenkiintoisten osaajien kanssa, tykkää ja kommentoi muiden postauksia sekä jaa myös omia pohdintojasi. Jos omien postausten tekeminen tuntuu työläältä, niin lähde siitä, mikä itselle tuntuu kaikkein tutummalle, sillä siitä yleensä saa mielenkiintoisimpia ja samaistuttavampia aiheita.

Itselleni postaamisessa on helpottanut se, että en mieti liikaa, lukeeko kukaan tai tykkääkö kukaan niistä, vaan pyrin jakamaan aiheita, jotka itselle ovat merkityksellisiä tai jakamisen arvoisia. Kerään myös itselleni ylös aiheita, joista olisi kiva kirjoittaa, jolloin minulla on valmiina jotain siinä hetkessä, kun alan kirjoittaa. Kaikki aiheet eivät pääse julkaisuun, mutta samalla oma luovuus pysyy hereillä ja pystyn myöhemminkin tarttumaan asioihin, jotka ovat tuntuneet merkityksellisille.

-by Erica

Kipeimmät työnhaun muistot

Työnhaku on tunteita herättävä prosessi, jossa suurimman osan ajasta vastaan tulee hylkäyksiä. Moni on kokenut myös hyvin epämiellyttäviä kokemuksia, kuten syrjintää ja epäasiallista kohtelua. Itse olen näiltä säästynyt, mutta mieleeni juolahtaa useampiakin kertoja, kun olen vuodattanut kyyneliä ja saanut kokea, kuinka kaikki menee pieleen. Ohessa listattuna muutama niistä.

1.Ryhmähaastattelu:

En tiedä, onko kellään mukavia kokemuksia ryhmähaastatteluista. Paljon on kiinni ryhmädynamiikasta: ottaako joku aivan liian isoa roolia ja puhuu koko ajan vai saavatko kaikki mahdollisuuden osallistua. Vastaatko kysymyksiin viimeisenä ja kohtalonasi on kertoa se täsmälleen sama litania kuin edellä olevilla sillä erotuksella, että sinun kohdallasi se kuulostaa vain kuluneelle fraasille ja muiden kopioimiselle.

Itselleni on jäänyt mieleen ryhmähaastattelutilanne lukioajoiltani vuodelta 2011 eli yli 10 vuoden takaa. (Ja joo, pitäisi ehkä päästä yli..😂) Meiltä kysyttiin kysymys ja päätin jo vastaustilanteessa vastata todella eri tavalla suhteessa muihin ja omasta mielestäni tämä sujui hyvin ja erotuinkin mukavasti muista. En kuitenkaan saanut paikkaa, mikä sai minut ajattelemaan, että olisi sittenkin pitänyt mennä, vaan massan mukaan ja kertoa vahvuutenani olevan ahkeruus jne. Vaikka tuskin valinta tästä riippui.

2.Grillaushaastattelu:

Oletko ollut mukana haastattelussa, jossa sinua pommitetaan toinen toistaan hankalammilla kysymyksillä, joista yhteenkään et tiedä vastausta? Hiki valuu ja päässä ei liiku enää muuta kuin silmät joka suuntaan etsien pakoreittiä tilanteesta. Tarkoituksena on kaiketi testata sinun paineensietokykyäsi laittamalla sinut hyvin epämukavaan tilanteeseen, johon tuskin todellisessa työssä edes joutuisit.

Olen yksi heistä, joka on tämän kokenut. Olin hakenut useampaan paikkaan tuona keväänä töihin ja pääsinkin monessa prosessissa toiselle kierrokselle. Tässä haastattelussa oli mukana yrityksen ja tiimin johtoa ja minulta kysyttiin niin tarkkoja lukuja omaan työhöni liittyen enkä osannut mihinkään vastata. Samaan aikaan piti osata arvioida, mitkähän luvut heidän mielestään olisi hyviä tai realistisia ja toisaalta, mitä voisin omasta työtehostani heidän suuntaansa huijata.

3.Täydellisesti sujunut haastattelu ja sen jälkeinen kiitos mutta ei kiitos

Olen aiemmin elämässä jännittänyt haastatteluja aivan älyttömästi. Tämä on näkynyt sillä, että koko kroppa on tärissyt ja on ollut vaikea hengittää. Olen kuitenkin aina ollut suhteellisen hyvä hallitsemaan jännitystä muun muassa hyvän valmistautumisen ja luontevan esiintymisen kautta. Mutta onhan se silti ollut raskasta mennä haastatteluun, kun tuntuu siltä, kun olisit juossut maratonin tai pakenisit karhua metsän siimeksessä.

Noh eräs tällainen tilanne oli liittyen itseäni todella paljon kiinnostavaan tehtävään. Tämä haastattelu on varmasti yksi parhaista ikinä suorituksista haastattelussa ja olin todella ylpeä itsestäni haastattelun jälkeen. Kun sitten sain sen puhelun, että valitsimme toisen, tuntui, että maailma romahtaa. Miten voisin enää koskaan saada töitä, kun ei edes täydellisellä haastattelusuorituksella tärppää? Jälkeenpäin olen todella onnellinen, että en saanut tuota paikkaa, koska ei se olisi ollut minua varten.

4. Katoamistemppu

Työnhaku-urallani vastaan on tullut varmasti enemmän niitä tilanteita, joissa en ole enää hakemuksen lähettämisen jälkeen kuullut mitään kyseisestä yrityksestä. Liekö olisi syytä toivoa, että jossain vielä kiinnostava paikka odottaisi. Samaten haastattelujen jälkeen on tapahtunut katoamistemppuja eikä sovittuna aikana ole enää muistettu palata.

Mielenkiintoisin case oli varmasti se, kun kävin hyvin erikoisessa haastattelussa, jossa olin itsekin aivan sekaisin haastattelun jälkeen, mitä yritys haluaa ja millaista roolia minulle oli kaavailtu. Olin melko varma, että en tehtävää saanut ja tästä varmistuksena yrityksestä ei kuulunut viikkoihin mitään. Sitten noin kaksi kuukautta haastattelun jälkeen sain sähköpostiini työtarjouksen. Ei hirveästi huvittanut mennä kyseiseen yritykseen tekemään rekrytointia.

5. Suuret odotukset roolista romukoppaan

Monelle meistä myös tuttuakin tutumpi tilanne on se, kun jokin työpaikkailmoitus herättää sisälläsi niin suuren innostuksen, että näet jo itsesi niiden mielenkiintoisten projektien parissa viemässä tekemistä eteenpäin. Innostus lisääntyy, kun saat kutsun haastatteluun ja pääset vakuuttamaan, miksi juuri sinä olisit se kaikista paras vaihtoehto tähän tehtävään.

Innostus kuitenkin karisee haastattelussa minuutti minuutilta, kun kuulet, mitä todellisuus on. Mielenkiintoisia kehitysprojekteja pääsee tekemään, jos muulta työltään ehtii tai homma on niin levällään, että kaikki pitäisi pistää uusiksi. Tunnelma haastattelussa muistuttaa sitä, että et haluaisi missään todellisuudessa työskennellä kenenkään haastattelijan kanssa. Toisaalta tilanne lienee parempi, jos jo tässä vaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja kuin ensimmäisten työpäivien ja viikkojen aikana. Nimimerkillä been there done that too.

6. Virheen tekeminen tärkeässä haussa

Olen perfektionisti siinä mielessä, että en halua tehdä virheitä. En jaksa (enkä ehdi, kun vauhti on kovaa) viilata jokaista yksityiskohtaa, mutta pelkään silti järjettömästi, että jotain menee peruuttamattomalla tavalla pieleen. Työnhaussa kyse on ensivaikutelmista, joten pienilläkin virheillä voi olla iso vaikutus, kun lähtöviivalla on toinen toistaan erinomaisempia ehdokkaita.

Muistankin erään hakutilanteen, jossa olin löytänyt supermielenkiintoisen työpaikan ja innolla lähdin hakemaan paikkaa. Olen juuri se tyyppi, jonka kärsivällisyys on pahasti miinuksella ja kaikki pitää tehdä valmiiksi tässä ja nyt. No rapatessa roiskuu, kun tehdään kiireellä ja huomasinkin jälkikäteen, että olin lähettänyt aivan väärän CV:n yritykselle. Eikun viestiä perään, että voitteko tämän korjata, mutta jo siinä kohtaa tajusin, että peli oli auttamattomasti pelattu.

Pystyitkö samaistumaan listan kohtiin vai löytyykö takataskustasi vielä uskomattomampia tarinoita? Kaikkia näitä tapauksia omalla kohdallani yhdistää kuitenkin se, että jälkikäteen asiat ovat menneet ihan niin kuin piti ja alkuharmituksen jälkeen olen ollut jopa helpottunut, että onneksi en päätynyt sinne töihin. Näin ollen haluan siis rohkaista, että jokainen tekee virheitä ja virhe voi olla jopa lahja, sillä joku kenties vielä uskomattomampi tilaisuus odottaa juuri sinua.

-by Erica

Kevään 2022 top 8 juttua

Eräs pitkäaikainen ystävä kyseli tässä taannoin kuulumisia ja oma ajatukseni oli, että kaikki menee elämässä eteenpäin ja tekee kivoja juttuja ja mä vaan rekrytoin. Taustana siis se, että olen juuri siinä iässä, jossa kaikki ostavat asuntoja, menevät naimisiin ja perustavat perheitä. Mahtuu mukaan myös unelmiensa toteuttajia ja ulkomaille muuttajia.

Mutta enhän mä oikeasti vaan rekrytoi! Oon muun muassa ensi viikolla menossa takaisin rakkaan harrastuksen pariin ja kokeilen, miltä ratsastus ja heppailut maistuisi yli 10 vuoden tauon jälkeen. Niin ja hommasin auton, jotta voin reissata kesällä ympäri Suomea (toki 10 000 kilometrin vuosirajoituksella ja kukkarokaan tuskin kestää näillä bensan hinnoilla kovin paljoa.) Eikä rekrytointi ole muutenkaan vaan rekrytointia.

Tämä kevät ei varsinaisesti ole tarjonnut isoja muutoksia ja moneen muuhun verrattuna voi vaikuttaa, että mun elämä on melko samanlaista, jos vertailukohtana on kavereiden isot elämänmuutokset. Samalla tämä kevät on ollut kyllä pitkään aikaan todella hyvä ja hyviä juttuja on tapahtunut. Tässä teille kevään top 8 asiat niin töissä kuin vapaallakin.

1. Onnistumiset töissä 🔥 Muistan, kun aloitin viime syksyllä EY:llä, että olin kauhuissani siitä, että osaanko minä mitään ja pitävätköhän kaikki minua maailman huonoimpana rekrytoijana. Koko viime syksy meni oikeastaan enemmän tai vähemmän epävarmuuden kanssa kamppaillessa. Nyt uskaltaa jo hieman hengittää, kun itsekin näkee työnsä jäljet ja on saanut todella kivaa palautetta niin omilta tiimiläisiltä kuin myös rekrytoivilta tiimeiltäkin. Ehkä osaan sittenkin jotakin ja minut kannatti EY:lle palkata

2. Kehitysprojektit töissä 💥Olen hyvin käytännöllisellä tavalla kehityshenkinen ja kun olen johonkin päässyt kunnolla sisään, keksin myös erilaisia kehitysideoita ja tapoja tehdä asioita paremmin. Onkin ollut siistiä päästä kehittämään meidän rekrytointiin liittyviä juttuja ja huomata, että näinkin isossa organisaatiossa on tilaa olla luova. Muutamia esimerkkejä näistä projekteista on esimerkiksi meidän suosittelurekrytointiprosessin kehittäminen, rekrytointikumppanien kilpailuttaminen sekä uusimpana LinkedIn kontaktointitapojen kehittäminen.

3. Meidän tiimi EY:llä 💛 Tämän kevään aikana tuntuu, että meidän tiimi on hioutunut todella hyvin yhteen ja vieläpä niin, että emme ole toimistolla juuri olleet. Meidän perjantain kahvitauot ovat viikon kohokohtia ja meno on välillä hyvin levotonta. Samaan aikaan pääsen tekemään töitä todella osaavien ihmisten kanssa, joilta jokaiselta pääsee oppimaan ja hommat rokkaavat.

4. Oman yritystoiminnan laajeneminen🎤 Viime syksynä pääsin tekemään ensimmäiset puhujakeikkani Jytylle ja maailman siisteintä oli, että minua pyydettiin jatkamaan sitä myös tänä keväänä. Palaute sekä palvelun ostajalta, että webinaareihin osallistuneilta on ollut hyvää. Onpa joku jopa löytänyt avullani töitä. Ensi syksylle on tullut jo uusia buukkauksia ja henkilökohtaistakin valmennusta kyselty. Mihin tämä vielä viekään?

5. Vanhojen harrastusten paluu 🐴 Kuten mainitsin jo introssa, ilmoittauduin Takaisin Satulaan -kurssille, joka alkaa ensi viikolla. Olen vähintään viisi vuotta miettinyt, että pitäisikö palata heppahommiin, mutta vasta nyt sain asian aikaiseksi. Odotan kurssia samaan aikaan innolla ja kauhulla. Entä jos pelkäänkin hevosia, kun aikuisuuden myötä kaikki tuntuu pelottavammalle 😆 Toinen vanha löytö oli hiihto, jonka osalta ensi talvi kuulostaa huomattavasti kivemmalle.

6. Uusi koti ❤️  Muutin viime vuoden lopussa uuteen kotiin ja odotin sitäkin kauhunsekaisin tuntein (mitäköhän joku psykologi sanoisi tähän pelkoon kaikkea kohtaan😉), mutta olen tuntenut tämän paikan kodiksi päivästä yksi alkaen. En voisi kuvitella elämää ilman isompia neliöitä, astianpesukonetta tai parveketta. Ainoastaan tänään harmittaa asua täällä, kun tiedossa on firman kesäjuhlat ja julkisten kulkuvälineiden yhteydet myöhäiseen aikaan hieman huonot.

7. Rakas sisko muuttaa kesäksi pääkaupunkiseudulle🍹Olen tästä huomattavasti enemmän innoissani kuin siskoni, joka sai täältä harjoittelupaikan. Viihdyn todella hyvin pääkaupunkiseudulla, mutta iso osa läheisistä ja ystävistä asuu järkyttävän kaukana. Siksi onkin ihan parasta, että ollaan kesä samassa kaupungissa ja voidaan jos ei muuta niin maata yhdessä sohvalla puhelimia selaten tai käydä aftereilla vähintään mun parvekkeella. Aina saa myös toivoa, että hän ihastuisi pk-seutuun ja jäisi tänne😗🌚

8. Tulevan kesäloman suunnittelu 🌞 Olen suunnittelijasielu isolla kirjaimella ja huutomerkillä ja kaikilla mahdollisilla korostusmerkeillä. Siksi olen aloittanut kesän suunnittelunkin jo hyvissä ajoin. Parit festarit on tiedossa ja näihin käytetty kaikki firman virkistysrahat saman tien, kun niitä saatiin (en ymmärrä ihmisiä, joilla ePassin tai Smartumin rahat menevät vanhaksi). Lisäksi suunnitelmiin mahtuu Oslon matkaa, kesäjuhlia sekä kaikenlaisia päiväretkiä aina Hangosta Linnanmäelle ja kotiseudulleni Savoon.

Vaikka tässä kohtaa vuotta akut alkaa olla jo aika tyhjinä ja kesäloma saisi jo tulla, odotan kuitenkin innolla myös tulevaa syksyä. Tämä on jo useampi vuosi peräkkäin, kun syksy lomien jälkeen ei tunnu maailmanlopulle, vaan mahdollisuudelle. Laitetaan samalla myös blogi kesälaitumille ja palataan syksyllä uusien ideoiden ja juttujen kanssa. Mukavaa kesää!

-by Erica

In house rekrytoijana vs. konsulttina rekrytointifirmassa

Tämä on jälleen yksi niistä blogeista, joiden työstämiseen on mennyt iäisyys. Olen tiennyt heti uudessa työssä aloittaessani, että haluan tästä aiheesta kirjoittaa ja monia hyviä pointteja on ollut listattuna jo pitkään. Mutta aina vain runosuoni ei syki siihen malliin, että saisi hyvää sisältöä tehtyä.

Olen ehkä välillä kirjoittajana liiallisesti inspiraatioon nojaava, enkä saa itsestäni puskettua väkisin tekstiä, vaikka se tärkeä taito olisikin. Tämä liittyy varmasti osittain siihen, että jos en ole inspiraation liekeissä, tekstistä tulee omasta mielestäni latteaa, kun en ole oikeassa mielentilassa.

Long story short, halusin siis kirjoittaa siitä, millaisia eroja olen havainnut inhouse-rekrytoinnin ja henkilöstöalan rekrytoinnin välillä. Näillä viittaan siis siihen, että inhouse-rekrytoinnissa rekrytoidaan itselle omaan yritykseen ja henkilöstöalan rekrytoinnissa toimitaan konsulttina, joka rekrytoi useille eri yrityksille. Jälkimmäisessä voi olla hyvinkin suuri keskittyminen samoihin yrityksiin tai vaihtoehtoisesti yritykset vaihtuvat koko ajan.

OPERATIIVINEN SUORITTAJA VAI PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ?

Yksi suurimmista eroista liittyy ihan käytäntöön eli siihen, miten laajasti osallistun rekrytointiprosessin vaiheisiin. Ollessani rekrytointikonsulttina henkilöstöalalla minun vastuullani oli käytännössä kaikki. Kirjoitin työpaikkailmoitukset, tein suorahakua LinkedIn kaivelun ja kontaktoinnin muodossa, kävin läpi ehdokkaat ja haastattelin heidät sekä tietysti olin yhteydessä asiakkaisiin ja hakijoihin läpi koko prosessin.

Niinpä teille, jotka epäilette henkilöstöpalvelualan rekrytointia: rekrytointikonsultit ovat todellisia superstaroja, jotka pääsevät tekemään todella monipuolisesti ihan kaikkea. Erityisesti uran alkuvaiheessa tämä kokemus olisi monelle kultaakin kalliimpaa. Ja toki urakehitysmahdollisuuksiakin on jatkoa ajatellen lukemattomia.

Nykyisin roolini on enemmänkin toimia eräänlaisena projektipäällikkönä, joka vastaa siitä, että rekrytoinnit etenevät asianmukaisesti ja että jokainen prosessin osanen eli tiimiläiset ehdokkaat tietävät siitä, missä mennään. En juurikaan osallistu käytännön tekemiseen esimerkiksi työpaikkailmoitusten tekemiseen, haastatteluihin tai edes ei kiitos -puheluiden soittamiseen.

Sen sijaan teen edelleen haastattelubuukkauksia, etsin kiinnostavia profiileja LinkedIn:stä ja kontaktoin heitä sekä osallistun työskentelytyylihaastatteluihin, mikä meillä tarkoittaa työpersoonallisuustestitulosten läpikäyntiä. Yhtenä isona tehtävänä on myös viestintä sekä tiimeille että ehdokkaille prosessin eri vaiheissa.

Tämän perusteella voisi ajatella, että roolini on huomattavasti suppeampi kuin ennen, mikä toki osittain pitää paikkaansa. Todellisuudessa roolini on muuttunut siihen suuntaan, että pääsen keskittymään niihin asioihin, jotka ovat itselle merkityksellisiä sekä tuomaan aidosti omaa asiantuntemustani tiimien ja yrityksen käyttöön.

Olen (edelleen) eräänlainen konsultti, jonka tehtävänä on nostaa esille kehityskohtia sekä toimintatapoja, joilla voidaan tuoda lisäarvoa tiimien tekemiseen. Minulta kysytään mielipidettä ja näkökulmia siitä, miten ehdokkaiden kanssa tulisi edetä. Saan tuoda tietoa päätöksentekoon sekä minun toivotaan nostavan esille rohkeasti kohtia siitä, mitä voitaisiin tehdä paremmin tai toisella tavalla, jotta saadaan rekrytoitua oikeita osaajia entistä paremmin liiketoimintaa tukien.

YHTEISTYÖSSÄ VAI PALVELUNTARJOAJANA?

Kipuilin toisinaan henkilöstöpalvelualalla siitä, että olen vain palveluntarjoaja, joka voidaan vaihtaa parempaan, jos osaaminen, hinta tai vaikkapa ihan vain naama ei miellytä asiakasta. Koin useamman kerran tilanteita, joissa minun piti ihan tosissaan perustella omaa osaamistani, että kyllä minä tämän handlaan, vaikka olenkin näin nuori tai en ole aiemmin tätä tai tätä tehnyt.

Nykyisessä roolissani olen hämmästynyt siitä, että jo päivästä yksi alkaen minun asiantuntemukseeni on luotettu ja missään vaiheessa kukaan ei ole epäilyt sitä, ettenkö voisi jotain asiaa hoitaa onnistuneesti maaliin. Ehkä enemmänkin haasteena on ollut itsellä ottaa sitä roolia, että olen asiantuntija ja voin tuoda omia ajatuksiani ja kehitysideoita esille rekrytointiin ilman pelkoa siitä, että toinen osapuoli ottaa ja lähtee.

Tämä voi kuulostaa hieman kärjistetylle, sillä ei se nyt ehkä ihan näin taida aina mennä henkilöstöpalvelualallakaan, sillä tiedän useampiakin tyyppejä, jotka ovat enemmän yhteistyökumppanin kuin palveluntarjoajan roolissa. Kyse voi siis joissain tapauksissa olla myös ihan vain omasta mielentilasta ja kokemuksesta.

Ehkä siis tiivistettynä koen tällä hetkellä, että teemme rekrytointia yhteistyössä tiimien kanssa. Jokaisen meistä panos vaikuttaa siihen onnistummeko löytämään sopivia henkilöitä vai ei. Henkilöstöpalvelualalla tämä vastuu oli useimmiten omilla harteillani (tai ainakin tuntui siltä) eli jos sopivaa henkilöä ei löydetty, oli se meidän vastuullamme, vaikka asiakas olisi kuinka pahasti tahansa tupeksinut prosessin. Toki sisäisesti tämä meillä aina tiedettiin, mutta asiakkuus saattoi siihen päättyä.

Yhteistyösuhteeseen liittyi osaltaan myös se, että rekrytointikonsulttina olin aina tietynlaisessa myynnillisessä asemassa. Minun piti myydä omaa osaamistani, ehdokkaita ja toisaalta yritystä ehdokkaille. Toki tätä samaa teen myös nykyisessä roolissani, mutta rekrytoinnin onnistumisesta ei ole kiinni se saadaanko asiakkaalta rahaa vai ei, kun laskutusta ei ole sidottu löydettyyn henkilöön. Tietysti pidemmällä tähtäimellä yritys tekee tappiota, kun sopivaa henkilöstä ei löydetä.

SIVUSTASEURAAJA VAI VAIKUTTAJA?

Kaikki tämä kiteytyy siihen, että koen nykyisin, että minulla on enemmän valtaa vaikuttaa. Jos joku rekrytoinnissa ei toimi, voin nostaa asian esille ja ehdottaa siihen parannusta. Toki globaalissa organisaatiossa on tiettyjä prosesseja ja kaikkea ei voi muuttaa, vaikka se ei minusta toimisikaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Kun työskentelee yhden yrityksen alla, tuntee paremmin sen brändin, yrityskulttuurin, tiimit ja niiden tavat tehdä töitä. Näin ollen tehtäviä on myös helpompi myydä eteenpäin ja toisaalta pystyy paremmin ymmärtämään, millaiset henkilöt tehtävään ja yritykseen sopisivat. Unohtamatta sitä, että pääsee myös näkemään, miten henkilöillä menee, kun he aloittavat uudessa työssä eivätkä he vain katoa jonnekin tuntemattomuuteen.

Vaikuttavuutta on myös siinä, että pääsen satunnaisesti myös mukaan päätöksentekoon sekä tuomaan enemmän mielipidettäni esille sen osalta, pitäisikö joku palkata tai ei. Tämä on myös asia, mitä tiimit toivovatkin, vaikkakaan me emme voi kenenkään puolesta päätöksiä tehdä. Samalla voikin kyseenalaistaa sitä, onko saman profiilin palkkaaminen kerta toisensa jälkeen järkevää vai voitaisiinko katsoa myös laatikon ulkopuolelle.

Kaiken kaikkiaan koen myös, että omalla työlläni on suurempi vaikutus kuin aiemmin. Voin rekrytoida henkilöitä sellaiseen yritykseen, jonka toiminnan takana voin seistä (näin ei ole ollut ihan joka tilanteessa henkilöstöpalvelualalla) ja jonka kohdalla tiedän, että todennäköisesti henkilö ei joudu maailman kauheimpaan paikkaan töihin. Voin myös tuoda omaa asiantuntemustani esille ja kokea, että sitä arvostetaan ja se tuo lisäarvoa yrityksen toiminnalle

Haluan vielä nostaa sen esille, että nämä ovat minun kokemuksiani eivätkä välttämättä päde ihan kaikkiin inhouse-rekrytointitehtäviin tai henkilöstöalan rekrytointeihin. Tiedän tapauksia, joissa inhouse-rekrytoija tekee laajempaa työtä ja toisaalta tapauksia, joissa rekrytointikonsultti on enemmän asiakkaan kumppanina ja pääsee hyvinkin laajasti vaikuttamaan tekemiseen.

Eroavaisuuksia on varmasti paljon lisää myös tämän listan ulkopuolella, mutta hyvän blogitekstin merkkimäärä tulisi nopeasti vastaan sekä onhan se hyvä jättää asiaa myös tuleviin teksteihin. Ei siis makeaa mahan täydeltä.

-by Erica

Kuinka onnistua alanvaihdossa?

Oletko miettinyt alanvaihtoa, mutta siirtyminen tuntuu aivan liian työläälle ja jopa mahdottomalle? Olet ehkä hetken jo yrittänytkin, mutta onnistumista ei vain näy eikä kuulu. Olisiko syytä vain heittää hanskat tiskiin ja todeta, että olet ikuisesti sidottuna vanhaan työhösi? Ei todellakaan, sillä ihmiset vaihtavat jatkuvasti alaa onnistuneesti. Lue siis alla olevat vinkit ja mieti, voisiko niistä olla hyötyä juuri sinun tapauksessasi.

1. Harkitse vaihtoehtoisia reittejä. Jos olet jo pitkään yrittänyt siirtyä kiinnostaviin tehtäviin, mutta ovi ei vain aukea, voi olla hyvä miettiä, veisikö toinen tie perille. Voisinko hakeutua isoon yritykseen muihin tehtäviin ja osallistumalla erilaisiin projekteihin tai yhteistyön muotoihin pikkuhiljaa siirtyä haluamiini tehtäviin? Voisinko mennä tehtävään, jossa yhtenä pienenä osana pääsen tekemään haluamaani asiaa ja näin kerryttää kokemusta?

2. Kouluttaudu. Oman osaamisen kehittäminen on aina hyödyksi ja merkki myös siitä, että haluat tosissaan siirtyä uudelle alalle. Tämän ei tarvitse olla vuosia kestävää päätoimista opiskelua, vaan töiden ohessakin saa kerrytettyä uutta tietoa reppuun. Erityisen hyödyllisiä ovat ne koulutukset, joiden yhteydessä voi suorittaa harjoittelujakson ja sitä kautta saada oikeaa työkokemustakin alalta.

3. Rakenna omaa henkilöbrändiäsi. Kun sinut tunnetaan, on helpompi myös päästä niihin tehtäviin, jotka sinua kiinnostavat. Sinä tiedät, keneltä kysyä apua ja toisaalta osaamisesi tunnistetaan jo ennakkoon. Henkilöbrändiä voit rakentaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jakamalla osaamistasi. Valitse kanava ja sisällöntuotantomuoto, joka sopii sinulle. Oli se sitten kirjallista, kuvallista tai videomuodossa olevaa sisältöä.

4. Sanoita oma osaamisesi. Ota itsellesi kynä ja paperia ja kirjaa ylös kaikki, mitä olet tehnyt aiemmissa tehtävissäsi, opinnoissasi sekä muissa projekteissa, kuten harrastusten, luottamustoimien ja vapaaehtoistyön parissa. Näin saat käsityksen siitä, mitä kaikkea osaat ja mikä voisi olla haetun tehtävän kannalta hyödyllistä.

5. Usko itseesi. Jos sinä et usko olevasi hyvä työntekijä, on vaikea vakuuttaa ketään muutakaan siitä. Kaikesta kokemuksesta ja osaamisesta on hyötyä ja sinun tehtäväsi on perustella, miksi juuri sinä olisit se paras valinta.

6. Tutustu hakemaasi alaan. Ota selvää, mitä uudella alallasi oikeasti tehdään ja mitä työ vaatii. Keskustele alan ammattilaisten kanssa tai googlaa internetin lähteitä. Kun tiedät, mitä työn tekeminen on, on sinun helpompi myös poimia omasta osaamisestasi ja työhistoriastasi ne kohdat, jotka perustelevat parhaiten sinun valintasi kannattavuutta. Toisaalta sinulle voi myös selvitä, että eihän tämä ole sittenkään minua varten ja hakua ei kannata jatkaa.

7. Perustele ja näytä motivaatiosi. Uudelle uralle siirtyminen vaatii motivaatiota ja usein myös perusteluja siitä, miksi haluat vaihtaa vaikkapa esihenkilötehtävistä assistenttitehtäviin. Kerro, mikä uudessa alassa, tehtävässä ja yrityksessä kiinnostaa ja näytä motivaatiosi myös aktiivisuuden ja hyvin valmistautumisen kautta.

8. Ole valmis siihen, että uranvaihdos voi kestää. Tämä ei välttämättä kerro siitä, että olisit huono vaihtoehto eikä sinulla olisi mahdollisuuksia. Voi olla, että et ole osannut myydä itseäsi parhaalla mahdollisella tavalla tai sitten tehtävään löytyi joku, joka täytti kriteerit vieläkin paremmin. Voit kysyä palautetta rekrytoijalta, jotta voit kehittää hakuasi jatkoa ajatellen.

9. Ole valmis madaltamaan vaatimustasoasi. Usein on myös niin, että sinun tulee madaltaa vaatimuksiasi esimerkiksi tehtävän vaatimustason tai palkkauksen osalta. Vaikka olisit, kuinka kokenut toisella alalla, ei aloittavan tason tehtävästä voida maksaa enempää kuin sen vaatimustason mukaisesti. Toisaalta toisen alan kokemus ei myöskään välttämättä korvaa uudella alalla vaadittavaa kokemusta, jos kilpailussa on mukana alan asiantuntijoita.

10. Hyödynnä myös muiden osaamista. Uravaihdosta ei tarvitse tehdä yksin, vaan voit pyytää apua muilta. Ystävät, perhe ja kollegat osaavat nostaa esille osaamisia, jotka sinulle ovat itsestäänselvyyksiä ja toisaalta myös tsemppaavat, kun usko on koetuksella. Myös ulkopuolisen avun pyytäminen voi olla hyödyllistä ja tässä toimivat esimerkiksi mentorit tai uravalmentajat.

Uran vaihtaminen ei ole helppoa ja se ottaa oman aikansa. Usko siis omaan tekemiseen, arvioi tekemistäsi ja ennen kaikkea jaksa jatkaa eteenpäin. Sinun paikkasi löytyy vielä.

-by Erica

”Kaikki kokemus on hyödyksi” – Koulutussuunnittelijan uratarina

Kuinka moni on opiskelujensa aikana törmännyt tilanteeseen, että uramahdollisuudet opiskelujen jälkeen näyttävät hyvin epämääräisille? Erilaisia titteleitä esitellään huomattavasti, mutta mitään konkreettista kuvausta oman töiden sisällöistä ei ole. Oman jutun löytämiseen tulee käyttää paljon aikaa ja vaivaa, jotta pääsee perille siitä, mitä oikeasti voisi ja haluaisi tehdä.

Näin kävi myös Katrille, joka mietti aikuiskasvatuksen opintojensa loppuvaiheessa tulevaisuuden näkymiään. Hän päätyi pohdiskelujen jälkeen työskentelemään koulutussuunnittelijana ja jakaakin nyt oman uratarinansa. Tulossa on siis kuvausta työn sisällöstä, vaatimuksista sekä yleisesti uramahdollisuuksista kasvatustieteiden alalla.

TYYPILLINEN TYÖPÄIVÄ

”Koulutussuunnittelijan työ on todella monipuolista. Pääsääntöisiä työtehtäviäni ovat suunnittelu, organisointi sekä yhteistyö muiden suunnittelijoiden ja opettajien kanssa. Neuvon myös opettajia ja oppilaita koulutusten osalta. Osallistun myös muihin hallinnollisiin tehtäviin, kuten työsopimusten tekoon ja laskujen tarkastukseen.”

Koulutussuunnittelijan työnkuva jakautuu siis noin kolmeen osa-alueeseen, jotka voivat vaihdella eri työnantajilla. Yhtenä osana on itse koulutusten suunnitteluun ja kehittämiseen liittyvät tehtävät. Tähän prosessiin kuuluu kaikki koulutuksen sisällön ideoinnista, käytännön suunnitteluun, budjetointiin ja aikatauluttamiseen sekä markkinointiin ja jatkokehittämiseen. Toisaalta työ sisältää paljon vuorovaikutusta sekä neuvonta- ja ohjaustyötä eri suuntiin. Viimeinen osa ovat erilaiset hallinnolliset tehtävät, jotka tukevat muun koulutusorganisaation tekemistä.

”Työskentelen Metropolia ammattikorkeakoulussa, jossa minulla on omia koulutusohjelmia, joista vastaan. Organisointi sisältää käytännössä esimerkiksi aikatauluttamista, aikatauluissa pysymistä, työaikasuunnittelua, lukujärjestysten tekoa sekä työnjakamista kurssien sisällöistä.”

Koulutussuunnittelija voi työskennellä hyvin monenlaisissa ympäristöissä, joita voivat olla ammattikorkeakoulut, yliopistot, ammattikoulut ja ammatillinen täydennyskoulutus. Lisäksi yksityisillä yrityksillä voi olla koulutussuunnittelijoita vastaamassa henkilöstökoulutuksista ja toisaalta erilaiset yksityiset tahot, kuten järjestöt, yhdistykset ja kansalaisopistot palkkaavat koulutussuunnittelijoita.

”Tyypillinen työpäivä pitää sisällään paljon palavereja ja yhteistyötä muiden koulutussuunnittelijoiden kanssa. En ole ollut kauhean pitkään nykyisessä roolissani, joten paljon aikaa menee siihen, että otan selvää asioista ja sisäistän uutta tietoa, jota tulee ja paljon. ”

OIVALLUKSET TYÖSTÄ

”Parasta työssäni on ehdottomasti sen monipuolisuus. Työni on todella itsenäistä, mutta nautin siitä, että saan olla muiden ihmisten kanssa. Itselleni sopii todella hyvin työ, jossa pääsee organisoimaan ja aikatauluttamaan asioita. On hienoa, että olen löytänyt työn, jossa omat vahvuudet pääsevät esille. ”

Työn mielekkyyden kannalta hedelmällisintä on se, että työssä pääsee tekemään niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat ja toisaalta asioita, joissa voi kokea olevansa hyvä. Varmasti jokaisella meistä on työhistoriassaan tilanteita, joissa on ollut työssä, jossa kyllä menestyy, mutta joutuu jatkuvasti ponnistelemaan, kun omat vahvuudet eivät pääse kehiin eikä olla edes lähellä omaa mukavuusaluetta.

”Hienoa on myös se, että minulla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Voin päättää, milloin ja missä teen työtäni, mitä mahdollisuutta minulla ei aiemmin ole ollut. Perehdytykseni on hoidettu etänä ja se on luonnistunut todella hyvin. Oma perehdytykseni oli suunniteltu fiksusti niin, että pääsin tutustumaan kaikkiin muihin koulutussuunnittelijoihin, jolloin olen päässyt oppimaan jokaiselta ja tiedän jatkossa myös keneltä kysyä lisää.”

Etätyö on asettanut omat haasteensa ja mahdollisuutensa työnteolle. Moni tekee opintojensa aikana esimerkiksi asiakaspalvelutyötä, jossa tulee olla paikalla tiettyyn aikaan eikä työtä voi suorittaa kotoaan käsin. Toisaalta opiskelijat ovat viimeiset pari vuotta joutuneet opiskelemaan ja ottamaan vastuuta omista opinnoistaan vieläkin vahvemmin etäopiskelun kautta, mikä varmasti valmistaa heitä myös tulevaan työelämään. Ja aika harva varmasti edes toivoo 100% läsnäolopakkoa.

”Oman haasteensa työlle asettaa työn rajaaminen. Kun on innostunut työstään, tulee helposti tehtyä ylitöitä ja pitkää päivää erityisesti. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen.”

Jaksamiseen liittyvät haasteet ovat olleet paljon esillä viimeisten vuosien ajan ja tuntuu, että enemmän tai vähemmän jokaisella nämä ovat jossain vaiheessa arkipäivää. Asiantuntijatyössä työn rajaaminen on usein työntekijän omalla vastuulla vaikkakin työpaikan kulttuuri ja käytännöt ohjaavat sitä, ihannoidaanko esimerkiksi ylitöitä ja jatkuvaa kiirettä. On kuitenkin tärkeää, että jokainen ottaa vastuuta oman työn rajaamisesta ja opettelee sanomaan myös ei, sillä niitä mielenkiintoisia projekteja tulee ihan varmasti myös tulevaisuudessa vastaan.

”Yllättävää työssä on ollut se, että oppimista on valtavasti ja uutta tietoa tulee koko ajan. Edistys menee pikkuhiljaa eteenpäin. Yllättävää on myös se, kuinka hyvin etätyöaikana on päässyt kiinni porukkaan ja kuinka tiivistä yhteistyötä tehdään. Tämä on toki vaatinut sitä, että on itse aktiivinen ja ottaa asioista selvää sekä kysyy muilta.”

VAATIMUKSET

”Aika kliseisesti työssä korostuvat hyvät organisointi- ja vuorovaikutustaidot sekä kyky hallita aikaa ja tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Entistä enemmän tarvitaan myös digitaitoa ja näppäryyttä käyttää eri järjestelmiä.”

”Työssä menestymisen osalta sinulla tulisi olla hyvä muisti ja oppimisstrategiat, joiden avulla voi hallita suurta tietomäärää, jota työssä tarvitaan. Suuren tietomäärän hallitsemiseen tarvitaan myös halua oppia ja tietoa siitä, mistä tietoa löytää, jos sitä ei itse muista. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitse eikä voikaan muistaa, vaan tärkeämpää on hallita kokonaisuutta”

Koulutussuunnittelijan työ koostuu monista pienistä palasista ja kokonaisuuksista, mikä vaatii sitä, että henkilö löytää itselleen sopivat tavat hallita kokonaisuutta. Tärkeää on myös se, että osaa hyödyntää verkostojaan eli esimerkiksi kollegoitaan ja organisaation muita työntekijöitä, jolloin riittää, että osaa kääntyä oikean tahon puoleen kysyäkseen apua.

”Tietotaidon osalta etuna on koulutusalan tuntemus sekä se, että olen itse opiskellut Metropoliassa ja yliopistossa, joten ymmärrän opiskelijan maailmaa. Tiedän termit ja osaan miettiä asioita opiskelijan näkökulmasta.”

URAMAHDOLLISUUDET

”Oma uratarinani on hyvin asiakaspalvelupainotteinen ja olen tehnyt läpi elämäni työtä ihmisten parissa. Koulutustaustani on kasvatustieteissä, mikä antaa hyvää pohjaa koulutussuunnittelijan työhön. Viimeisimpänä olin myös varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa, mikä antaa omalta osaltaan hyvät valmiudet työlle. Aluksi suhtauduin hieman negatiivisesti aiempaan työkokemukseeni, mutta isoin oivallukseni olikin, että kaikesta kokemuksesta on hyötyä.”

Kun opintojen jälkeen siirtyy työelämään, sen ensimmäisen oman alan työtehtävän saaminen on se kaikista haastavin tehtävä. Tärkeää olisikin käyttää aikaa siihen, että paketoi oman osaamisensa selkeään pakettiin. Kun itse tiedät, mitä osaat ja mitkä ovat sinun vahvuuksiasi, on se helpompaa myös myydä työnantajille.

”Valmistumisen jälkeen mulla oli vähän hakusessa se, mitä rupean tekemään. Sain itselleni mentorin ja näiden keskustelujen kautta itselleni aukeni, että koulutussuunnittelijan tehtävä voisi olla itselle sellainen sopiva mahdollisuus, jossa omat vahvuudet pääsisivät esille.”

Oman osaamisen sanoittaminen, työpaikan saaminen ja varmuuden löytäminen omaan tekemiseen liittyen ovat haasteita, joita ihan varmasti jokainen valmistumassa oleva kohtaa. Näiden haasteiden kanssa ei tarvitse olla yksin, vaan avuksi voi hankkia esimerkiksi mentorin tai uravalmentajan. Suurin hyöty näistä on varmasti se, että he auttavat sinua oivaltamaan, että sinulla on jo käsissäsi kaikki se, mitä tarvitaan menestyksekkääseen työelämään siirtymään.

”Koulutussuunnittelijan työ oli eräänlainen uratoive itselleni, joten nyt heti mielessä ei ole seuraavaa siirtoa. Koen, että omassa työssäni on valtavasti mahdollisuuksia oppia uutta ja kehittää itseään. Jonain päivänä voisi olla kiinnostavaa toimia esihenkilönä tai ottaa vetovastuuta erilaisista projekteista. Toisaalta minulla on pedagoginen pätevyys ja opettajana toimiminen kiinnostaa. Tästä onkin jo meillä sisäisesti puhuttu, että voisin alkaa opettaa vaikka ruotsin kieltä.”

”Kasvatustieteilijöillä on todella monipuoliset mahdollisuudet, joihin kuuluu esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen kentän tehtävät, opettaminen, suunnittelu- ja kehitystyö, henkilöstöhallinnon tehtävät, tutkimustyö, kouluttajana toimiminen sekä uravalmennus.”

KAIKKI KOKEMUS ON HYÖDYKSI

”Tutkinto antaa mahdollisuudet todella monipuolisiin työtehtäviin ja sitä kautta voi edetä, minne haluaa. Samalla joutuu kuitenkin tekemään paljon itsetutkiskelua ja selvittelemään, minne haluaa. Eli se vaatii aika paljon itseltä, että löytää sen oman juttunsa.”

Kasvatustieteet ovat eräs yleispäteviä aloja, joilta voi valmistua käytännössä mihin tahansa. Mahdollisuuksia on rajattomasti, mikä voi olla sekä siunaus että kirous. Tämä vaatii opiskelijalta paljon sitä, että hän tutustuu eri mahdollisuuksiin ja miettii, mikä itseä kiinnostaa. Internetin ohella hyviä lähteitä ovat keskustelut jo työelämässä olevien kanssa. Rohkeasti siis viestiä kiinnostaville henkilöille ja pyyntöä kahvihetkestä, jossa voisi kuulla lisää työn arjesta. Äläkä unohda harjoittelumahdollisuuksien käyttöä.

”Opintojen aikana puhuttiin paljon siitä, että sivuaineet määrittäisivät sitä, mitä jatkossa tulee tekemään. Ovat ne omalta osaltani vaikuttaneet työn sisältöön esimerkiksi sitä kautta, että vastaan maahanmuuttajien koulutusryhmästä, kun olen opiskellut suomea toisena kielenä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä valinnat eivät määrää loppuelämääsi ja kannattaa enemmänkin lukea sitä, mikä sinua aidosti kiinnostaa eikä vain sitä, mistä olisi eniten hyötyä.”

”Haluan korostaa myös sitä, että kaikki työkokemus, mitä opintojen aikana kerrytät, on hyödyksi. En kokenut olevani oikeassa paikassa varhaiskasvatuksen puolella, sillä minulla ei ollut siihen vaadittua osaamista tai pätevyyttä. Keskustelut mentorini kanssa vahvistivat sitä, että oikeastaan tein juuri oikeita asioita ja että tärkeämpää on se, että saa sanallistettua oman osaamisensa. Tärkeää on, että tunnistat omat vahvuudet ja sopivuuden tehtävään sekä saat ne ilmaistua hakemukseen, vaikka sinulla ei olisikaan juuri vastaavaa kokemusta.”

Olen omassa työssäni rekrytoijana törmännyt useinkin henkilöihin, jotka itse haittaavat omaa työllistymistään, kun eivät tunnista omaa potentiaaliaan. Jokainen työpaikka tarjoaa valtavia oppeja ja ahaa-elämyksiä, kun vain osaat ne sieltä työstä esiin poimia ja tunnistaa. Kukaan alansa asiantuntija ei ole aloittanut asiantuntijana, vaan hekin ovat tehneet ihan niitä samoja hommia kuin sinäkin opintojensa ohella ja jo sieltä alkaneet kerryttää omaa osaamistaan.

”Itse hain puoli vuotta oman alan tehtäviin ja välillä usko itseen oli koetuksella. Aloittavan tason tehtäviin hakee paljon ihmisiä ja erottautuminen on hankalaa. Haluan kuitenkin uskoa, että jokainen löytää oman paikkansa. Kun tiedät, mitä haluat ja osaat, pääset varmasti ennemmin tai myöhemmin sinne, minne pitää. Ei ole olemassa yhtä oikeaa reittiä, vaan ihan kaikesta kokemuksesta on hyötyä.”

Ensimmäisen oman alan työpaikan löytäminen ottaa aikansa. Muista siis olla kärsivällinen ja tiedosta se, että kyse ei ole sinun huonommuudestasi, vaan siitä, että oikea paikka ei ole vielä avautunut. Ole valmis myös katsomaan vaihtoehtoisia reittejä ja joustavasti muokkaamaan urasuunnitelmaasi, jos suorin tie ei vie maaliin. Eräs lempilauseistani on: If you don’t know where you’re going, every road will take you there.

-by Erica

Rekrytoijan työ maailman epäkiitollisinta?

Jaoin jokunen aika sitten työnhakuvinkkejä täällä blogissani sekä LinkedIn:ssä. Tavoitteenani oli inspiroida ja jakaa osaamista. Sain kuitenkin negatiivissävytteistä palautetta, jossa vinkkini olivat huonoja ja työnhaku niin epäreilua, että ihan sama mitä siinä tekee. En kiistä, etteikö näinkin olisi, mutta hieman alkoi harmittaa, kun hyvää tarkoittava elekin tulkittiin vain kettuiluna työnhakijoita kohtaan.

Aloinkin miettimään, että rekrytoijan työhön liittyy aika paljon negatiivisia puolia ja sitä voisi pitää yhtenä epäkiitollisimmista ammateista. Halusinkin jakaa näitä ajatuksia teille, jotta näkisitte myös sitä näkökulmaa, että me (kaikki) rekrytoijat emme ole pahoja, vaan olemme ihmisiä siinä missä kaikki muutkin. Teemme virheitä ja vääriä valintoja, mutta toisaalta myös omaamme tunteet ihan samalla tavalla kuin työnhakijatkin.

  1. Suurimman osan ajasta kerromme huonoja uutisia.

Pääsääntöisesti tehtävään haastatellaan useita henkilöitä, joista palkataan vain yksi. Tämä tarkoittaa sitä, että suurimmaksi osaksi pääsemme ilmoittamaan henkilöille, että valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun. Näin ollen iso osa työstä on pettymysten tuottamista henkilöille, jotka ovat ihan varmasti olleet innoissaan ja sitoutuneita prosessiin.

Samaten meidän tehtävänämme on usein kertoa myös rekrytoiville esihenkilöille, että valitettavasti sopivaa osaajaa ei löydy tai tämä on työllistynyt muualle. Tähän kun lisätään se, että he eivät näe meidän tekemäämme työmäärää eivätkä välttämättä ymmärrä työmarkkinatilannetta, voi heidän korvissaan kuulostaa erittäinkin pahalle, että sopivaa henkilöä ei nyt löytynyt. Olisiko pitänyt vain tehdä kovemmin hommia?

2. Teemme valtavasti työtä, mutta se ei välttämättä johda yhtään mihinkään.

Olen aiemminkin puhunut siitä, että ihmisten parissa työskenneltäessä kaikki ei ole omissa käsissä. Voi siis olla, että olen nähnyt hirveästi vaivaa ja tehnyt täydellisistä täydellisimmän suorahakulistan, kun rekrytoiva esihenkilö toteaa, että emme me nyt tarvitsekaan ketään. Tai kun useampi kandi on houkuteltu mukaan ja haastatteluja sovittu useampi kierros ja tiimi toteaa, että olisimme kuitenkin kaivanneet lisää projektinhallintaosaamista. Näin ollen kaikki tehty työ häviää kuin vesi hanhen selkään ja voit vain jatkaa pään hakkaamista seinään.

Toisaalta olet löytänyt aivan timanttisen ehdokkaan ja myös tiimi on innoissaan, mutta sitten ehdokas ilmoittaa, että ehti työllistyä muualle. Puhumattakaan sitten niistä ehdokkaista, jotka käyttivät rekrytointiprosessia vain nostaakseen palkkaansa tai parantaakseen työehtoja nykyisellä työnantajalla. Ja jälleen ollaan tilanteessa, jossa koko rumba alkaa alusta ja kiitos jää saamatta.

3. Työskentelemme kahden osapuolen välissä eikä kumpaakaan voi miellyttää.

Rekrytoijalla on periaatteessa kaksi asiakasta samanaikaisesti. Toisaalta tulee täyttää rekrytoivan tiimin odotukset toiveet, mutta samalla myös palvella ehdokkaita ja heidän odotuksiaan. Olisi hienoa antaa mahdollisuuksia myös niille ehdokkaille, jotka eivät täysin täytä kriteerejä, mutta tiimit haluavat yleensä sen täydellisen ehdokkaan. Lisäksi olisi hienoa auttaa ehdokkaita vahvemmin työnhaussa, mutta aika ei tähän riitä tähän.

Tiimeille haluaisimme taas esitellä juuri niitä ehdokkaita, joita he odottavat, mutta usein työmarkkinatilanne estää tämän ja täytyy tarjota kompromisseja. Tiimit eivät välttämättä aina ymmärrä, että olemme oikeasti tuoneet tarjolle kaiken mitä on ja jos jossain olisi parempia profiileja, esittelisimme ne kyllä. Pelaamme siis rekrytoinnissa peliä, jota emme vain voi koskaan voittaa.

4. Ammattitaitoamme kyseenalaistetaan jatkuvasti.

Pelkäsin jossain vaiheessa uraani ei kiitos -viestien lähettämistä, sillä vastaviesteissä tuli aina kommentteja siitä, miten minä en ymmärrä mistään mitään, en osaa lukea, en osaa rekrytoida ja kaiken huipuksi kohtelen ihmisiä epätasa-arvoisesti. Osa on vienyt tämän jopa niin pitkälle, että on ilmoittanut, että kuulen seuraavaksi heidän asianajajastaan ja sitten keskustelemme toiminnastani.

Näistä viesteistä ei tule kovin hyvää fiilistä, vaikka ymmärrän, että usein taustalla on se, että työnhakua on jatkunut jo kauemmin ja turhautumista tulee purkaa johonkin kohteeseen. Vaikka itse tietäisi tehneensä kaiken oikein, on vaikea luottaa täysin omaan osaamiseen, kun joka puolelta tulee viestejä siitä, että en osaa rekrytoida tai oikeastaan tehdä yhtään mitään.

5. Rekrytoijilla on huono maine.

Tämä ei varmaan 100 % pidä paikkaansa, mutta joissain yhteyksissä rekrytoijia pidetään mielivaltaisina henkilöinä, jotka voivat määrätä toisen ihmisen tulevaisuudesta. Ja yksikin pieni virhe voi menettää mahdollisuutesi ikuisiksi ajoiksi. Tässä päätöksenteossa ei tunneta minkäänlaista inhimillisyyttä, vaan halutaan suosia niitä yhteiskunnan hyväosaisia ja muutenkin elämässään hyvin menestyneitä. Niin ja alle 50-vuotiaita. Ja miehiä. Ja kantasuomalaisia. Mitä näitä epäkohtia nyt onkaan.

On toki totta, että rekrytointiin osallistuu henkilöitä, jotka käyttävät valtaansa väärin ja kohtelevat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Mutta samaan aikaan ammattirekrytoijat ovat myös niitä, jotka vievät alaa eteenpäin ja tekevät työnsä aidosti hyvin. Olen työssäni tasan kerran ollut tekemässä lopullista päätöstä rekrytoitavasta henkilöstä ja muissa tapauksissa olen tarjonnut mahdollisuuksia ihan kaiken taustaisille henkilöille. Syytä etenemättömyyteen voi löytyä myös hakijasta esimerkiksi puutteellisesti kerrotusta osaamisesta tai siitä, että haussa oli mukana osaavampia henkilöitä.

6. Paskaa tulee jatkuvasti niskaan.

Kun sosiaaliseen mediaan kirjoittaa työnhausta, jakaa vinkkejä siihen tai kertoo rekrytoijien arjesta, aina löytyy joku, joka alkaa tylyttää, miten epäoikeudenmukaisesti ihmisiä kohdellaan työnhaussa. Aina tulee niitä, jotka haluavat niputtaa kaikki rekrytointia tekevät samaan kasaan ja tuomita alan yksittäisten kokemusten perusteella. On vain yksi pieni työnhakija suuressa maailmassa kohtaamassa pahoja yritysjättejä ja rekrytoijia.

Tuntuukin typerälle edes jakaa mitään, kun se tuntuu aina aiheuttavan pahaa mieltä ja herättävän vanhoja traumoja. Samaan aikaan haluan kuitenkin uskoa, että jos voin omalla työlläni auttaa edes yhtä ihmistä löytämään unelmiensa työpaikan tai helpottaa tiimejä omassa työssään yhden sopivan osaajan kautta, on työssäni järkeä. Aina löytyy niitä, jotka huutavat ja valittavat, mutta tärkeintä on, että itse uskoo omaan juttuunsa, on valmis kehittymään ja auttamaan muita.

P.S Ja onhan se rekrytointi näistä asioista huolimatta myös ihan kivaa ajoittain, en kai sitä muuten tekisikään

-by Erica

10 syytä käyttää LinkedIniä

Olen itse suuri LinkedIn:n puolestapuhuja, sillä itselleni siitä on ollut paljon hyötyjä. Voi olla, että olisin asiasta eri mieltä, jos en olisi saanut sitä kautta kiinnostavia tilaisuuksia tai päässyt osallisiksi kiinnostaviin keskusteluihin. On tämä toki vaatinut omaa aktiivisuuttakin, mutta tehty työ on kyllä maksanut itsensä takaisin.

Monesti kuulen argumentteja siitä, että ”Ei minun nyt kannata siellä olla, kun ei meidän alan ihmiset siellä ole” tai ”Siellä on vaan niitä johtajia ja myyjiä”. Varmasti on ihan totta, että kaikille aloille se ei ole sopiva foorumi, mutta populaatio eri aloilla lisääntyykin ja käyttömahdollisuudet eivät rajoitu vain siihen, että rekrytoijat ottaisivat yhteyttä. Listasinkin tähän tekstiin 10 syytä käyttää LinkedIn:ä.

1.Yhteydenotot rekrytoijilta

Varmasti se yleisin syy käyttää LinkedIniä on mahdollisuus saada yhteydenottoja rekrytoijilta. Kun profiilisi on kunnossa, voi sinulle tulla suoraan viestiä kiinnostavista tehtävistä. Tämä toki edellyttää sitä, että olet kuvannut kattavasti aiempia työtehtäviäsi, ehkä laittanut sopivia avainsanoja profiiliisi sekä tietysti olet sellaisella alalla, jossa rekrytoijat kontaktoivat ehdokkaita suoraan.

Tällaisia aloja ovat esimerkiksi IT- ja teknologiaroolit, insinööritehtävät eri aloilla, kaupallisen alan osaajat esimerkiksi talouden ja konsultoinnin aloilla, rekrytoijat ja nykyisin myös enenevissä määrin kaiken tasoiset osaajat melkein alalta kuin alalta. Uusimpana ehkä vielä vahvemmin sosiaali- ja terveysalan osaajat. Suorahaku ei kosketa enää vain johto- ja asiantuntijarooleja, vaan yhteydenottoja voi tulla myös avustavampiin tehtäviin ja ihan myös perinteisempiin ”duunarirooleihin”.

2.Työn hakeminen

Hyvä LinkedIn-profiili vastaa CV:tä ja siksi sitä on myös mahdollista hyödyntää monipuolisesti työnhaussa. LinkedIn tarjoaa erilaisia keinoja myös omaan aktiiviseen työnhakemiseen. Voit ilmaista profiilissasi, että olet avoin uusille mahdollisuuksille ja tämä näkyy sitten myös rekrytointia tekeville. Toisaalta voit myös jakaa itse postauksia omaan työnhakuusi liittyen ja nämä voivat saada todella suurta näkyvyyttä.

LinkedIn:ssä on käytössä EasyApply-hakutoiminto, joka mahdollistaa sen, että joihinkin tehtäviin voi hakea suoraan omalla LinkedIn-profiililla eli parin klikkauksen jälkeen olet mukana haussa. Monista työpaikoista myös ilmoitetaan pelkästään LinkedIn:ssä tai yhtenä vakiokanavana, joten sitä kautta on helppo seurata, mitä kaikkea olisi juuri nyt tarjolla.

3.Yritystoiminnan aloittaminen ja boostaaminen

LinkedIn tarjoaa hyvän mahdollisuuden yritystoiminnan aloittamiseen. Voi olla, että saat tätä kautta yhteydenottoja ja tietoa mahdollisista tilaisuuksista oman työsi ohella. Monet kyselevätkin postauksissaan tiettyjen alojen osaajia tai palveluita ja näissä on hyvä ilmoittaa itsensä. Toisaalta voit samalla nähdä, mille on kysyntää ja selvittää myös verkostoltasi, voisiko sinun osaamistasi hyödyntää muuallakin kuin perinteisen työn kautta.

LinkedIn perustuu verkostojen hyödyntämiseen ja siksi monen alan yrittäjälle se tarjoaa erittäin hyviä keinoja markkinoida omaa tuotettaan tai osaamistaan. Verkostosi koosta riippuen postaukset voivat tavoittaa hyvinkin laajoja yleisöjä ja voit myös suoraan kontaktoida kiinnostavia henkilöitä. Puhumattakaan sitten suosituksista, jos hoidat hommasi hyvin ja muut voivat jakaa viestiäsi eteenpäin.

4.Muut kiinnostavat mahdollisuudet

LinkedIn voi tarjota myös muita kiinnostavia mahdollisuuksia esimerkiksi kutsuja webinaareihin, podcast-vieraaksi tai ihan vaikkapa vaan lounaalle kiinnostavien ihmisten kanssa. Näiden ei välttämättä aina tarvitse olla sellaisia, joista itse hyödyt rahallisesti, vaan myös sellaisia, joissa pääset laajentamaan osaamistasi tai tietovarantoasi tai ihan vaan pitämään hauskaa.

Omalla kohdallani LinkedIn on tarjonnut esimerkiksi mahdollisuuksia puhujakeikkoihin, joita en välttämättä olisi saanut muuten. Toisaalta olen voinut jakaa omia ajatuksiani muille paljon laajemmin kuin vain oman työpaikan tai oman lähipiirin puitteissa. Suoranaisesti tämä ei ole tuottanut pankkitilin kasvua, mutta pidemmällä tähtäimellä tämä kaikki voi myös näkyä siellä.

5.Verkostoituminen

Syy, miksi LinkedIn on koskaan perustettu, on se, että ihmiset voisivat verkostoitua keskenään sekä oman alan osaajien että muiden ammattilaisten kanssa. LinkedIn:ssä voi hyvinkin matalalla kynnyksellä laittaa viestiä kiinnostaville henkilöille ja pyytää vaikkapa etäkahveille, lounaalle tai ihan vain jäädä seuraamaan heidän ajatuksiaan ja osallistua keskusteluun.

Tarinoita siitä, miten LinkedIn:n kautta on tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt heidän kanssaan sparrailemaan itselle tärkeistä aiheista ja jopa oppimaan uutta, on lukuisia. Verkostoituminen korostuukin tämän päivän työelämässä ja tuntemalla oikeat ihmiset olet lähempänä uusia työmahdollisuuksia ja osaat myös hakea apua, kun sitä tarvitset. Esimerkiksi kuka voisi olla osaava tekijä työkykyjohtamisen tai digimarkkinoinnin osalta tai kenellä on tietotaitoa myynnin kasvattamisesta?

6.Henkilöbrändin rakentaminen

Nämä kaikki edellä olevat kohdat menevät aika kivasti otsikon henkilöbrändin rakentaminen alle. LinkedIn tarjoaa erinomaisen alustan tähän, sillä pystyt tuomaan viestiäsi esiin suuren ja sinulle sopivan kohderyhmän nähtäväksi. Jotta voit olla kilpailukykyinen omalla alallasi, tulee sinun olla tunnettu ja LinkedIn:ssä pystyy suhteellisen pienelläkin vaivalla lisäämään omaa tunnettuuttaan.

Jos siis sinulla on mielessä se, mikä on se sinun oma juttusi ja mistä haluat ihmisten sinut tuntevan, on LinkedIn:ssä helppo tuoda tätä viestiä esille. Voit kirjoittaa pidempiä tai lyhyempiä postauksia, osallistua keskusteluun ja jakaa apuasi ja osaamistasi kuulijakunnallesi. Tämä kaikki tapahtuu helposti, vaikka omalta kotisohvalta ilman, että tarvitsee lähteä toreille ja työpaikoille pitämään meteliä itsestään.

7.Pioneerina toimiminen omalla alalla

Tiedostan kyllä sen, että ihan joka alalla LinkedIn ei vielä ole käytössä ja sen hyödyt vaikkapa työllistymisen näkökulmasta ovat pienet. Entäpä jos sinä olisitkin se ensimmäinen, joka nostaa sinun alaasi liittyvää tarinaa esille ja toimit eräänlaisena tienraivaajana muille alallasi? Olemalla oman alan ensimmäinen tai ainoa edustaja voi vaikka saada markkinaetua suhteessa muihin alan osaajiin ja toimijoihin. Oman kokemuksen mukaan LinkedIn:ssä porukka on suhteellisen kiinnostunut kuulemaan eri alojen osaajista ja tekemisestä.

Hyvä huomio on myös se, että vaikka itse työntekijäpuoli ei olisikaan vielä LinkedIn:ssä, monet yritysten ja yhteiskunnan päättäjät ovat siellä, joten omaa viestiä voi saada esille ja erottautua joukosta alansa ensimmäisinä edustajina. Viime aikoina fiidiini on tullut paljon vaikkapa hoitoalan kertomuksia, mikä ei välttämättä ole se ensimmäinen kohderyhmä, joka LinkedIn:n foorumina yhdistetään.

8.Informaation saaminen

Kuten muissakin sosiaalisissa medioissa myös LinkedIn:ssä esillä ovat ne aiheet, jotka kulloinkin ovat kuumia ja ajankohtaisia. Jos työelämässä tapahtuu jotain mielenkiintoista, on se myös LinkedIn:ssä. Jos haluat tietää, mitkä yritykset trendaavat ja mitkä eivät ihan niinkään, käy katsomassa LinkedIn:ssä. Samalla voit myös kyylätä, missä vanhat opiskelukaverit tai entiset työkaverit nyt menevät, jos yhteydenpito on jäänyt.

Tottakai sosiaalisen median kanavien tavoin LinkedIn:kin on täynnä yleistä hypetystä ja kehumista, mutta samaan aikaan rivien välistä pääsee saamaan tärkeää tietoa esimerkiksi kiinnostavista tapahtumista, webinaareista sekä ilmiöistä ylipäätään. Itselleni on tullut vastaan esimerkiksi mielenkiintoisia tekoja ravintola-alalla näin korona-aikana, joita ei välttämättä valtavirran mediassa ole niin vahvasti nostettu esille.

9.Mielenkiintoiset keskustelut

Suurimpia anteja omalla kohdallani ovat ehdottomasti olleet nämä mielenkiintoiset keskustelut, joihin olen päässyt osaksi. Monet keskustelut ovat sellaisia, joita olen seurannut ikään kuin taustalla, kun olen omassa feedissäni törmännyt niihin. Eli mielenkiintoisia näkökulmia voi itselle saada vaikka ei yhteenkään keskusteluun itse osallistuisi. Toki samaan aikaan moni keskustelu suorastaan huutaa heittämään myös omaa kommenttia mukaan.

Olen myös itse nostanut esille monia kiinnostavia ajatuksia ja saanut kommentteja laidasta laitaan liittyen. Eniten keskustelua on varmasti herättänyt Kelan opintotuet tai rekrytoinnin epäkohdat. Toisaalta hymyn ovat tuoneet huulille ne keskustelut, joissa olen avannut keskustelua rekrytoinnin ja deittailun yhtymäkohdista tai siitä, että työhaastattelu ei ole Sami Kurosen grillaus Temptation Islandilla. Moni haluaisi tämän konseptin kyllä nähdä eli sitä odotellessa.

10.Lämmin ilmapiiri

Vaikka LinkedIn:ssä on paljon yhteneviä piirteitä moniin muihin sosiaalisen median kanaviin, yksi iso ero on mielestäni se, että ilmapiiri on huomattavasti paljon lämminhenkisempää ja kannustavampaa kuin muualla. Täysin tuntemattomatkin ihmiset saattavat onnitella uudesta työpaikasta tai laittaa viestiä, että ajatuksesi vaikuttivat todella kiinnostaville joten voidaanko verkostoitua. Kyseessä ei ole siis mikään iltapäivälehtien keskustelupalsta, jossa kilpaa haukutaan kaikkea ja kaikkia.

Tottakai satunnaisesti vastaan on tullut myös vähemmän mukavia kokemuksia, mutta nämä ovat laskettavissa omalla kohdallani ihan yhden käden sormilla ja näissäkään tilanteissa ei ole menty samalle epäasiallisuuden tasolle kuin monissa muissa medioissa. Siispä kynnys oman sisällön tuottamiseen ja aktiivisuuteen voi olla pienempi, kun vastaanotto useimmiten on todella positiivissävytteistä.

Toivottavasti sain sinut tämän tekstin myötä ajattelemaan vielä uudestaan LinkedIn:n käyttömahdollisuuksia, jos olit vielä ennen skeptinen sen suhteen. Kyseessä ei ole mikään ihmeiden tekijä ja vapaudut vankilasta kortti, vaan enemmänkin palvelu, joka voi tuoda jotain lisää omalle työrintamalle. Kokeile, jos et ole vielä tehnyt sitä, tai jatka samaa rataa, jos olet palvelun piiriin jo löytänyt.

-by Erica

Hyvän työpaikkailmoituksen resepti?

Jos pitäisi valita työnhaun kentässä puhutuimpia teemoja koskien työnantajan toimintaa voisivat ne olla hakijaviestintä sekä työpaikkailmoitukset. Näistä jälkimmäinen on hakijakokemuksen ensimmäinen vaihe ja toisaalta myös työntekijöiden houkuttelemisen kannalta tärkeä vaihe. Se on usein se ensimmäinen vaikutelma, jonka ehdokas saa yrityksestä. Toki meillä saattaa olla jotain mielikuvia jo ennakkoon, mutta tässä on mahdollisuus vahvistaa mielikuvia tai muuttaa niitä toiseen toivottavasti positiiviseen suuntaan.

Jokainen, joka on joskus työpaikkailmoituksia laatinut, tietää, että se ei periaatteessa ole rakettitiedettä, mutta samaan aikaan on äärimmäisen vaikeaa tehdä hyvää ja myyvää ilmoitusta kerta toisensa jälkeen hektisen arjen lomassa. Ainakin itse voin tunnustaa, että ilmoitus on usein ollut se vaihe, josta olen karsinut ja käyttänyt vain omaa hyväksi havaittua (eli nopeakäyttöistä) pohjaa.

Huonossa työpaikkailmoituksessa toistuvat yleensä samat virheet eli käytetään kliseitä, jotka eivät tarkoita mitään, ei tuoda esille mitään konkreettista ja painotetaan enemmän sitä, mitä vaadimme ehdokkaalta kuin sitä, mitä me voisimme hänelle tarjota. Tässä tekstissä paneudun hieman tarkemmin siitä, miten tehdään killerityöpaikkailmoitus. Ihan kuin CV:ssäkin tähän ei tietenkään ole yhtä oikeaa pohjaa, koska ilmoitusten lukijoita on vähintään yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta näiden vinkkien avulla pääset varmasti alkuun.

VÄLTÄ KLISEET

Työpaikkailmoitukset aivan kuten työnhakijoiden kertomukset itsestään ovat täynnä erilaisia kliseitä. Ehdokkaat kertovat olevansa tunnollisia, ahkeria ja oma-aloitteisia, kun taas yritykset kertovat omaavansa mielenkiintoiset työtehtävät ja mukavan työporukan. Sinänsä nämä kaikki ihan positiivisia asioita, mutta eivät varsinaisesti kerro mitään, mikä erottaisi henkilön tai yrityksen muista.

Työpaikkailmoituksissa on lähdetty kliseiden osalta vieläkin pidemmälle ja keksitty oma listansa asioita, jotka ehkä alkuun kuulostivat hienolle, mutta tänä päivänä saavat lähinnä karvat pystyyn ja kylmiä väreitä samalla tavalla, kun liitutaulun vingunta. Joten jos jokin seuraavista sanonnoista löytyy sinun ilmoituksestasi, ota se pois tai korvaa jollain omaperäisemmällä:

Kilpailukykyinen palkka ja/tai monipuoliset työsuhde-edut, ison talon edut jne.
Näköalapaikka
Etsimme hyvää tyyppiä
Ketterä työyhteisö. Tai oikeastaan mikä tahansa, mikä on ketterää.
Innostavat kollegat
Nälkäinen tekijä/myyjä/rekrytoija/työntekijä
Yrittäjähenkinen

MITÄ MEILLÄ ON TARJOTA

Tämä osuus työpaikkailmoituksessa on usein lyhyt ja sisällöltään vieläkin huonompi. Esille tuodaan usein niitä asioita, jotka toteutuvat oikeastaan joka paikassa. Kaikillahan on hyvä työporukka ja mielenkiintoiset työtehtävät puhumattakaan hyvistä työsuhde-eduista tarkoittaen lähinnä lounas- ja virike-etua sekä vuosittaisia pikkujouluja ja kesäjuhlia. Mutta mitkä ovat aidosti ne asiat, jotka erottavat teidät muista?

Tähän on syytä käyttää aikaa ja istua alas, vaikka koko tiimin kanssa ja keskustella, mitkä ovat ne asiat, joiden takia itse viihdytte työpaikalla? Mikä teistä on parasta juuri teidän yrityksessä työskentelyssä? Mikä saa tulemaan töihin joka päivä? Jos tähän ei keksi mitään järkevää sanottavaa, on ehkä syytä miettiä:

a) Oletko oikeassa yrityksessä töissä? Pitäisikö työpaikkaa vaihtaa? 😉

b) Pitäisikö työpaikan käytäntöjä muuttaa jotenkin, jotta työstä tulisi mielekkäämpää? Mitä nämä asiat voisivat olla?

c) Mitä kilpailijoilla on, mitä meillä ei ole ja miten voisimme heidät ylittää? Jos esimerkiksi kilpailijoilla maksetaan huomattavasti parempaa palkkaa, riittääkö se, että meillä on kiva porukka houkuttelemaan muita, koska ihan varmasti heilläkin on kiva porukka?

Tämän jälkeen kirjoita tarjoamanne auki konkreettisesti. Jos teillä nyt on ne monipuoliset työsuhde-edut, kirjoita mitä kaikkea siihen kuuluu. Onko teillä vaikkapa hammashuolto osana työterveyttä tai saavatko työntekijät 200 euroa vuodessa työvälinehankintoihin pakollisten välineiden lisäksi? Jos työ itsessään on super mielenkiintoista, kerro vaikkapa, mitä projekteja olette päässeet tekemään tai millaiset osa-alueet työssä tuovat sitä motivaatiota ja innostusta arkeen.

KONKREETTISUUS

Yleisesti ottaen työpaikkailmoitukset jäävät usein melko pintapuoliselle tasolle ja ehdokkaiden kokemus on, että eipä siitä nyt oikein saanut mitään selvää, mitä työ tulisi olemaan tai mitä he oikeasti hakevat. Tällöin hakemaan päätyvät vain ne, joilla työnhaku on todella akuuttia tai yritys kiinnostaa tosi paljon, mikä on usein aika pieni osa siitä kaikesta potentiaalista, jotka voisivat olla valmiita vaihtamaan työpaikkaa.

Työnhakijoille suositellaan, että käytä esimerkkejä, kun tuot esille osaamistasi ja itseäsi työntekijänä. Mielestäni tämä sama koskee myös työnantajia. Usein ilmoituksissa listataan, että sinulla tulee olla vaikkapa hyvät yhteistyötaidot ja hyvä paineensietokyky, mutta tätä ei perustella yhtään sen enempää. Samalla, kun kerrotaan, miksi yhteistyötaitoja vaaditaan, kuvataan myös sitä, millainen henkilö tehtävässä menestyisi.

Tämä yhdistyy vahvasti siihen, että työtehtävätkin kuvataan pintapuolisella tasolla ja eräänlaisena listauksena. Joo ihan kiva tietää listana työtehtävät, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Tässä apuna voisi toimia se, että kerrotaan, millainen tyypillinen työpäivä voisi olla. Monet yritykset ovat hyödyntäneet tässä jopa tarinallisuutta. Lue siis seuraavat ja päättele itse, kumpi voisi olla sinulle houkuttelevampi vaihtoehto:

1. Työtehtäviäsi tulee olemaan esimerkiksi kalenterinhallinta, matkavaraukset, kokousjärjestelyt sekä avustaminen dokumenttien käsittelyssä. Lisäksi työnkuvaa monipuolistavat erilaiset ad hoc -tehtävät ja partnerien tukeminen heidän päivittäisissä tehtävissään.

2. Työpäiväsi voisi alkaa esimerkiksi sillä, että tarkastat toimitusjohtajan kalenterin ja teet seuraavan viikon tapaamisiin liittyvät varaukset kalenteriin. Sen jälkeen olet yhteydessä ravintolaan ja järjestät kokoustarjoilut illan johtoryhmän kokousta varten sekä valmistelet kokouspöytäkirjan iltaa varten. Tehtävien välissä ohjeistat työntekijöitä käyttämään laskutusjärjestelmää sekä hoidat erilaisia juoksevia asioita. Päivä päättyy siihen, kun toimit kokoussihteerinä johtoryhmän kokouksessa ja viimeistelet pöytäkirjan kokouksen jälkeen.

IHMISET KESKIÖÖN

Loppujen lopuksi suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa hienojen etujen tai mielenkiintoisten projektien ohella ehkä eniten ihmiset eli kenen kanssa sitä tulee tekemään töitä. Laita siis ilmoituksen fokus siihen, että kerrot tiimistä ja tulevista työkavereista. Tässä voit olla luova ja kirjoittaa tekstiin esimerkiksi esittelyä tiimistä tai sitten voit kuvailla jo videotervehdyksiä uudelle tulevalle työkaverille ja liität nämä ilmoitukseen liitteeksi.

Työpaikkailmoituksen keskiössä on myös kohderyhmä. Ei ole nimittäin ihan sama tekeekö työpaikkailmoitusta vaikkapa insinöörille kuin asiakaspalvelun ammattilaiselle. Molemmat kiinnittävät varmasti erilaisiin asioihin huomioita. Tunne siis kohderyhmäsi ja tarjoa viesti, joka puhuttelee heitä.

Ota tähän mukaan oma tiimisi, sillä he ovat kohderyhmän asiantuntijoita ja osaavat siis varmasti kertoa, millaisiin asioihin he itse kiinnittäisivät huomiota ja mikä on merkityksellistä. Toisaalta voi olla hyvä myös väijyä kilpailijoiden ilmoituksia ja katsoa sieltä inspiraatiota, mikä toimii ja mikä ei toimi.

Suoraan ei tietenkään kannata keltään kopioida, sillä persoonallisuus on se, mikä puree. Jos teidän työpaikkaanne leimaa se, että ilmapiiri on todella rento ja läppää heitetään, voi tämän tuoda myös ilmoituksessa esille kirjoitustyylin kautta. Ei sen tarvitse olla aina niin vakavaa ja asiallista tekstiä.

PIENTÄ HIENOSÄÄTÖÄ EDISTYNEEMMILLE

Näiden vinkkien noudattamisen jälkeen ollaan jo melko pitkällä ja oma mielikuvitus on vain rajana siinä, millaisia ilmoituksia voi tehdä. Tässäkin on hyvä muistaa se, että epäonnistuminen on ok ja välillä voi kokeilla ilmoituksia vain todetakseen, että tämä nyt ei sitten toiminut ollenkaan. Jos hakijoita ei saada perusilmoituksellakaan, on se ihan sama kokeilla jotain repäisevääkin ja saada yhtä vähän ilmoituksia.

No jos tuntuu, että yllä olevat vinkit on jo sulatettu, löytyy vielä pari pienempää kikka kolmosta, joilla voi yrittää muokata ilmoitusta. Yksi keino voisi olla nimikkeiden miettiminen. Yrityksen sisällä saattaa olla tietyt omat nimikkeet, joita kukaan muu ei tunne ulospäin.

Otsikko on usein se, mikä määrää jo sen avaako henkilö ilmoituksen vai ei, joten voi siis olla hyvä miettiä, voisiko tähän muuttaa jotain houkuttelevaa. Todellinen nimike voi sitten olla jotain ihan muuta. Toki jos ilmoituksessa haetaan päällikköä ja oikea nimike tulee olemaan koordinaattori, ei ehkä päästä yhteisymmärrykseen.

Suurin osa työnhakijoista on sitä mieltä, että ilmoituksessa tulisi olla mainittuna palkkaus joko niin, että se on suoraan tiedossa tai on tiedossa joku haarukka/arvioi siitä, missä summissa liikutaan. Tämä auttaa henkilöitä arvioimaan, kannattaako tehtävään hakea ja miten omaa osaamistaan hinnoitella

Tietenkin, jos maksatte ihan surkeaa palkkaa, ei tämä ketään houkuttele, mutta samalla voi miettiä, olisiko palkkoja syytä nostaa, jos ollaan markkinasta todella kaukana. On myös tilanteita, joissa palkkausta ei voida kertoa ulospäin vaikkapa sen vuoksi, että sisäisesti ei synny närää tai ei haluta kilpailijoiden tietävän liikaa. Tässä kohtaa voi miettiä, voisiko asiaa kiertää jotenkin muuten vaikkapa kertomalla tarkemmin työn sisällöstä ja vaatimustasosta, mikä viittaisi myös palkkatasoon.

En väitä, että näillä ohjeilla luotte pelkästään myyviä ja upeita työpaikkailmoituksia, mutta näillä pääsee ainakin alkuun. Tsekkaa siis omat ilmoituksesi toteutuuko niissä mikään näistä vai voisiko niihin saada uutta inspiraatiota. Toki voi toki myös olla, että ilmoituksesi ovat jo ihan timanttia, mutta vapaana ei vain ole ketään sopivia.

-by Erica