By Erica

Miten aloittaa oman uran rakentaminen?

Miten rakentaa omaa urapolkua HR-asiantuntijana? Miten pääsen unelmieni tehtäviin talousjohtajana? Onko olemassa yksi selkeä tapa, miten rakentaa uraansa? Monet varsinkin uransa alkuvaiheessa olevat henkilöt tai uraa vaihtamassa olevat henkilöt miettivät, miten saada se eka oman alan työpaikka tai miten lähteä rakentamaan uraansa omia unelmia kohti.

Urapolun rakentaminen voi olla selkeää, jos tiedät, mitä haluat: aloitat isosta yrityksestä HR-assistenttina, etenet HR-koordinaattoriksi ja asiantuntijaksi ja lopulta HR Manager/Director-positioon. Todellisuudessa harva meistä oikeasti tietää, mitä haluaa tehdä isona, saati sitten, että urapolku etenisi vielä näin selkeästi ja suoraviivaisesti.

On hyvä muistaa, että maailma muuttuu ja koko ajan tapahtuu yllättäviä muutoksia, joiden myötä selkeä urapolku samassa yrityksessä ei olekaan enää mahdollista. Samalla myös minä itse muutun ja huomaankin, että en halua enää samoja asioita. Miten sitten rakentaa omaa uraa tässä jatkuvasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa.

Suorita työharjoittelu

Jos voisin jokaiselle opiskelijalle antaa vain yhden neuvon, se olisi tämä: Suorita vähintään yksi työharjoittelu opintojesi aikana. Mikäli harjoittelu ei ole pakollinen tai pakollisia harjoitteluita on vain yksi, juttele opinto-ohjaajan kanssa, voisitko suorittaa ylimääräisiä harjoitteluita. Harjoittelu on helpoin keino hankkia työkokemusta, saada jalkaa oven väliin ja tutustua oman alan tehtäviin. Itse suoritin aikanaan harjoittelun ja en olisi nykyisessä työssäni ilman sitä.

Harjoittelupaikan etsintään ja valintaan kannattaa käyttää runsaasti aikaa. Älä tyydy hyväksi lukemaan aiempaa työkokemustasi, vaan tutustu voisitko kokeilla jotain uutta ja hankkia uudenlaista osaamista. Mieti, millaiset yritykset ja tehtävät sinua kiinnostavat ja laita niihin avoimia hakemuksia ja esittele itsesi heille. Esimerkiksi taloushallinnossa tilitoimistot ja isompien yritysten talousosastot ovat hyviä vaihtoehtoja ja taas HR:ssä esimerkiksi henkilöstöalan yritykset tarjoavat paljon harjoittelupaikkoja. Mieti myös, onko palkallisuus tärkein ja ainoa kriteeri harjoittelupaikkaa ajatellen.

2. Kokeile rohkeasti

Vaihtoehtoja työmarkkinoilla on runsaasti ja usein onkin vaikea rajata itseä kiinnostavia työtehtäviä. Tutustu jälleen yrityksiin ja niiden tarjoamiin paikkoihin ihan vaikka selaamalla avoimia työpaikkoja tai lukemalla uratarinoita. Seuraa LinkedIn:ssä tai muualla mielenkiintoisia tekijöitä ja vaikuttajia ja laita heille rohkeasti viestiä ihan vain kysyäksesi, mitä heidän työnsä oikeasti on tai miten he ovat kyseiseen asemaan päässeet. Yllättävän moni ammattilainen haluaa kertoa tarinaansa ja auttaa nuoria hakijoita urallaan.

Varsinkin uran alkuvaiheessa kannattaa kokeilla rohkeasti eri mahdollisuuksia. Laita hakemus rohkeasti matkaan, jos jokin tehtävä kiinnostaa edes vähän ja käy kokeilemassa, voisiko se olla sinun tulevaisuuden työtehtäväsi. Arvokasta oppia on jo sekin, jos huomaa, että tietty työ ei ole itseä varten ja lisäksi kaikki kokemus on kuitenkin eduksesi tulevassa työnhaussa. Mieti siis esimerkiksi ensi kesän kesätyöpaikkoja hakiessa hieman laatikon ulkopuolelta, voisinko kokeilla jotain ihan uutta, mitä kukaan kavereistanikaan ei ole tehnyt.

3. Älä mieti liikaa

Monesti kuulee omien kavereiden ja hakijoidenkin keskuudessa kysymyksen: ”Miltä tämä näyttää mun CV:ssä?” Sinänsä ihan relevantti pohdinta tulevaisuuden työnhakua ajatellen, mutta kun ei meidän rekrytoijien ajatuksia voi lukea ennakkoon, on ehkä parempi olla tulkitsematta liikaa ja mieluummin tarttua kiinnostaviin mahdollisuuksiin.

Jos esimerkiksi nykyinen työpaikkasi kuormittaa sinua ja voimavarojasi liikaa, voi olla parempi mieluummin vaihtaa työpaikkaa kuin polttaa itsensä loppuun sen takia, kun lyhyet työsuhteet näyttäisivät huonolle seuraavassa työnhaussa. Toisaalta jos sinulle tarjotaan huippumielenkiintoista puolen vuoden projektia sinun ollessa vakituisessa työsuhteessa, suurempi kysymys lienee: kuinka paljon minua harmittaa, jos en tähän mahdollisuuteen tartu?

4. Helppo vs. vaikea

Työnhaku ja työelämä ovat täynnä vaikeita valintoja. Valitsenko mieluummin paremmin palkatun työn varastolla vai palkattoman harjoittelun oman alan kesätyössä? Menenkö samaan kesätyöpaikkaan kuin joka kesä vai näenkö vaivaa ja kokeilen, josko saisin jotain muuta? Jäänkö vakituiseen työpaikkaan, josta olen halunnut lähteä jo monen vuoden ajan vai otanko mielenkiintoisen puolen vuoden mittaisen työsuhteen?

Itse olen aina ollut työnhaussa enemmän tunne- kuin järki-ihminen ja tehnyt päätöksiä puhtaasti sen perusteella, mikä minusta tuntuu oikealle vaihtoehdolle. Kaikille tällainen ajattelu ei sovi, varsinkin, jos on asuntolainaa, perhettä tai muita velvoitteita, joiden vuoksi omaa taloudellista tilannetta tulee pohtia. Tästäkin huolimatta kannustan jokaista miettimään valintatilanteessa: otanko helpon vaihtoehdon, joka ei ehkä vaadi, mutta ei välttämättä annakaan minulle mitään, vai otanko vaikeamman vaihtoehdon, joka saattaa olla riski, mutta samalla tarjota täysin uudenlaisia mahdollisuuksia.

5. Verkostoidu osaajien kanssa

Olen puhunut useaan otteeseen mentoreista ja verkostoitumisen tärkeydestä, mutta ei kai niitä voi liikaa edes korostaa. Parhaat verkostot luodaan jo opiskeluaikoina, joten kannattaa olla mukana järjestötoiminnassa, erilaisissa tapahtumissa ja myös niissä opiskelijabileissä, joissa luodaan mahdollisesti elinikäisiä ihmissuhteita tai ainakin hyviä tuttavuuksia.

Verkostot mahdollistavat mahdollisen työpaikan ohella myös tiedon jakamisen ja saamisen, omien ajatusten ja palveluiden myymisen sekä itsensä brändäämisen sellaisena osaajana, jonka ajatuksia ja osaamista saatetaan tarvita myös jatkossa. Verkostoituminen ei välttämättä tarjoa sinulle suoraan työpaikkaa heti opiskelujen aikana, mutta pitkäaikainen työ voi poikia hedelmää pikemmin kuin arvaatkaan.

6. Ei ole yhtä oikeaa polkua

Mietin monesti opiskeluaikoinani, että tuleeko minun rakentaa uraani tietyllä tavalla ja tietynlaisen polun mukaan. On ollut hienoa huomata, että asia ei todellakaan ole näin. Työssäni tapaan päivittäin eri alojen osaajia ja pääsen kuulemaan heidän tarinoitaan. Harvalla hakijalla on samanlaista polkua, vaan on hienoa, että hyvinkin erilaisilla taustoilla voi päästä samaan pisteeseen. Esimerkiksi rekrytoijan työhön on voinut päästä suoraan koulunpenkiltä tai esimerkiksi myynnin, asiakaspalvelun tai esimiestehtävistä.

Uran rakentamisessa voisi nähdä olevan kahta eri koulukuntaa. Osa haluaa edetä selkeän polun mukaan: taloushallinnon assistentti – assistant controller – business controller – talouspäällikkö – talousjohtaja. Osa taas haluaa edetä ottamalla erilaisia projekteja ja kärjistetysti sanoen ikään kuin randomilla valita itselleen sopivimmat paikat puhtaasti oman kiinnostuksen mukaan. Huomioi siis, että ei ole yhtä oikeaa tapaa edetä, vaan voit hyvin edetä ja menestyä intuition kauttakin.

7. Vaihtoehtoiset urapolut

Esimerkiksi HR-ala on hyvin suosittu ala, jonne hakee satoja osaajia yhteen tehtävään. Useimmiten valinnoissa painottuukin aiempi osaaminen ja kokemus, jonka vuoksi jo sen ensimmäisen tehtävän löytäminen voi olla haastavaa. Oma motivaatio ja taidot tehtävään saattavat olla kohdallaan, mutta erottautuminen massasta voi olla haastavaa.

Yksi keino voisi olla miettiä vaihtoehtoisia urapolkuja, miten edetä kyseisiin tehtäviin. Varsinkin pienemmissä yrityksissä esimerkiksi toimistoassistentti tai talousassistentti voi ottaa vastuulleen myös HR:n tehtäviä ja päästä kehittämään käytäntöjä niihin. Toisaalta isommissa yrityksissä voi olla mahdollisuuksia edetä osastojen välillä toisiin tehtäviin. Oman kokemuksen mukaan HR-alalle yksi mahdollinen reitti on työllistyä henkilöstöalan yritykseen konsultiksi. Työ ei todellakaan ole pelkkää rekrytointia, vaan siinä pääsee tutustumaan laajasti myös esimerkiksi työsuhdeasioihin, osaamisen kehittämiseen sekä kehitystyöhön.

8. Alituinen opiskelu ja kehittyminen

Hienoin ja haastavin asia tämän päivän yhteiskunnassa on se, että kukaan ei ole koskaan valmis, vaan opittavaa riittää. Omaa osaamista tulee kehittää jatkuvasti ja pysyä hereillä siinä, mitä maailmassa tapahtuu. Taloushallinnon puolella laki muuttuu ja verotuksen puolella tulee uudistuksia. Myös HR:ssä lainsäädäntö muuttuu ja toisaalta vaaditaan uusia toimintatapoja vaikkapa lisääntyneen etätyön vuoksi.

Osaamistaan voi kehittää valmistumisen jälkeen sekä erilaisilla täydennyskoulutuksilla että rekrytoivien koulutusohjelmien kautta. Mikäli tuntuu, että sopivaa oman alan työpaikkaa ei löydy, voi harkita rekrytoivaa koulutusohjelmaa, jossa varsinaisen opiskelun ohella suoritetaan eräänlainen työharjoittelu tai työssäoppiminen yrityksessä oikeiden työtehtävien parissa. Mikäli et työllisty suoraan yritykseen, saat ainakin arvokasta työkokemusta.

Oman uran rakentaminen on haastava ja jatkuva prosessi, joka ei ole koskaan valmis. Se vaatii usein paljon työtä sekä oman osaamisen pohtimisen, että eri mahdollisuuksien selvittämisen osalta. On hyvä muistaa, että tässäkään ei tarvitse olla yksin, vaan voit hakea tukea oman lähipiirin ohella myös uraohjaajilta, joita löytyy sekä TE-toimistojen, kaupunkien että yksityisten tarjoajien puolelta. Tärkeää on myös se, että kun kukaan meistä ei tiedä, mihin olemme menossa, jokainen reitti sinne on oikea.

-by Erica

Mihin HR:n tulisi keskittyä vuonna 2021?

Korona on muuttanut työelämää pysyvästi niin työpaikkojen menetysten, yritysten uudelleen järjestelyiden kuin työtapojen muutosten kautta. Ihmisten hyvinvointi on noussut myös entistä enemmän keskiöön näissä poikkeusolosuhteissa. Kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että HR:n rooli on pysynyt tärkeänä ja jopa lisännyt merkitystään monissa organisaatioissa.

Vuosi 2020 muistetaan ehdottomasti koronasta ja vuodelle 2021 toiveena olisi palata takaisin normaalimpaan elämään. Aikataulusta ei kukaan osaa sanoa mitään, mutta nämä muutokset ja käytännöt tulevat varmasti leimaamaan myös tätä vuotta. Mitä tämä tarkoittaa HR:n osalta? Millaiset asiat korostuvat tänä vuonna HR-johtamisessa? Mitä vaaditaan alan ammattilaisilta?

ETÄTYÖ JÄÄ UUDEKSI NORMAALIKSI

En varmasti ole ainoa, joka on maaliskuusta saakka työskennellyt kotoa käsin eikä loppua kotikonttorille näy. Monessa yrityksessä etätyö on ollut arkipäivää jo aiemmin, mutta koronan myötä monet yritykset ovat tutustuneet etätyökulttuuriin ja huomanneet, että sehän toimii ja lisää huomattavasti työntekijöiden kokemusta työn joustavuudesta.

Etätyö ei ole kuitenkaan pelkkää onnea ja autuutta, vaan siihen liittyy esimerkiksi huonoa ergonomiaa, työyhteisöstä etääntymistä sekä yhteistyön vähentymistä muun tiimin ja yrityksen välillä. Koronan helpotuttua löydetäänkin varmasti jonkinlainen sopiva kombinaatio etätyöskentelyyn ja toimistolla oloon, jolloin saadaan hyödynnettyä sekä yhteistyötä että etätyön etuja.

Siksi onkin tärkeää miettiä työnteon käytäntöjä sekä HR:n toimintatapoja ja mukauttaa niitä myös etätyöhön sopiviksi. Keskeisiä kysymyksiä ovatkin, miten saadaan lisättyä yhdessä tekemistä ja luotua yhteisöllisyyttä tiimiin? Miten varmistetaan esimerkiksi se, että työntekijät voivat hyvin ja heidän haasteiden esiin tuomiselle on sopiva foorumi ja mahdolliset ongelmat ja vaikeudet huomataan ajoissa? Miten puolestaan seurataan työn etenemistä ja huolehditaan avoimesta viestinnästä?

2. TYÖNTEKIJÄKOKEMUS KESKIÖSSÄ

Etätyön lisääntyessä työntekijöiden sitouttaminen voi muuttua haastavaksi. Tunnistan itsekin vahvasti sen, että yksin kotoa työskennellessä voi kokea itsensä hyvin irralliseksi yrityksen ja koko tiimin tekemisestä ja työ tuntuu välillä hyvin merkityksettömälle puurtamiselle. Yritykselle tärkeä kysymys onkin, että miten saadaan työntekijöitä jälleen lähemmäksi yrityksen missiota ja yhteisiä tavoitteita?

Työntekijäkokemuksen ja sen kehittämisen olisi tärkeää olla keskiössä HR-osastolla. Onnistunut työntekijäkokemus tuottaa hyötyjä työntekijälle lisääntyneen hyvinvoinnin myötä, mikä hyödyttää myös organisaatiota, koska hyvinvoiva työntekijä sitoutuu ja on tuottavampi. Työntekijäkokemus voidaan määrittää koskemaan kaikkia niitä havaintoja ja käsityksiä, joita työntekijällä on työskennellessään organisaatiossa. Tähän sisältyy kaikki rekrytointiprosessista perehdytykseen, suorituskyvyn johtamiseen ja yrityksestä lähtemiseen.

Etätyön myötä työntekijäkokemus muuttuu ja parhaiten tämän näkee perehdytyksessä. Aloitat työnteon kotoasi, sinua ohjataan virtuaalisesti, et näe muita työkavereita kasvotusten ja joudut panostamaan vieläkin enemmän itseopiskeluun. Onkin siis tärkeää, että HR:ssä mietitään, miten työntekijäkokemusta rakennetaan myös etätyössä siten, että työntekijä sitoutuu organisaatioon ja luo positiivista suhdetta ja työntekijäkokemusta yritykseen.

Työn räätälöinti on yksi keino lisätä positiivista työntekijäkokemusta sekä sitouttaa työntekijää yritykseen. Työntekijä saa siis itse määrittää työnsä lähes niin pitkälle kuin mahdollista. Tavoitteet on sovittu yhdessä, mutta työntekijällä on valtaa määrittää työskentelyajat, tavat sekä osallistuminen yhteistyöhön (esim. tiimipalaverit). Varsinkin asiantuntijatyössä tämä on mielenkiintoinen ajatus, sillä jokainen asiantuntija on oman työnsä ja työskentelytapojensa asiantuntija, joka myös motivoituu siitä, että saa vapautta ja vastuuta oman työnsä suorittamiseen. Juuri tästähän myös etätyössä on pohjimmiltaan kyse.

3. MERKITYKSELLISYYS AVAINTEKIJÄNÄ

Pitkään on puhuttu myös uusien sukupolvien siirtymisestä työelämään. Aiemmin on keskitytty paljolti eri sukupolvien välisiin eroihin, kun vanhemmat ikäluokat arvostavat pitkää ja vakaata työsuhdetta, kun taas nuoremmille nämä eivät ole niin merkityksellisiä asioita. Heille tärkeää on esimerkiksi työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ja joustavuus, avoin ja läpinäkyvä viestintä sekä arvojen korostuminen työtehtävien ja työpaikan valinnassa.

Erojen korostamisen sijaan olisi aika siirtyä ajattelemaan enemmän myös yhtäläisyyksiä sekä sitä, miten voidaan hyödyntää kaikkia sukupolvia yritystä hyödyttävällä tavalla. Entistä enemmän ihmisten ajatusmaailmoissa ollaan siirtymässä siihen, että ei ole niinkään väliä esimerkiksi suoritetulla tutkinnolla, vaan sillä, että työntekijä sopii ja sitoutuu yritykseen sekä on valmis oppimaan ja kehittämään itseään, jotta haluttu lopputulos saadaan aikaiseksi. Mikään muu kuin muutos ei ole pysyvää yrityksissä, joten tärkeämpää on saada yksilöt toimimaan yhdessä kuin miettiä sitä, millainen tapa toimia tai olla olisi paras vaihtoehto. Tässä korostuu nimenomaan monipuolisen, avoimen ja kaikille sopivan yrityskulttuurin luominen työyhteisöön.

Erityisen tärkeää onkin se, miten yrityksen ja työntekijän arvot kohtaavat, sillä usein henkilöt ovat motivoituneempia sekä oppimaan uutta että antamaan enemmän yrityksensä eteen. Varsinkin nuoremmat henkilöt korostavat arvoja ja merkityksellisyyttä työssä, mikä on yritysten hyvä huomioida, koska tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin nuoremman sukupolven työntekijät valtaavat työmarkkinat. Nousussa olevia trendejä ovat esimerkiksi ekologisuus, hyvinvointi, tiedostava kuluttaminen, aitous sekä työaikojen downshiftaaminen.

4. TEKNOLOGIA JA ANALYTIIKKA TUKEMASSA KASVUA

Datan määrä on ollut huimassa kasvussa ja kasvu jatkuu vahvana vielä tulevaisuudessakin. Samaan aikaan myös teknologia kehittyy ja mahdollistaa monien toimintojen tehostamisen ja automatisoimisen. Teknologia mahdollistaa esimerkiksi sen, että tiedot siirtyvät näppärästi eri järjestelmien välillä, jolloin manuaalinen naputtelu jää pois ja aikaa jää oikeasti tärkeään tekemiseen.

Erityisesti rekrytoinnissa on hyödynnetty uutta teknologiaa esimerkiksi ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn muodossa. Ohjelmistorobotiikka mahdollistaa juurikin tuon tietojen siirtymisen eri järjestelmien välillä, jolloin työntekijän tiedot siirtyvät automaattisesti esimerkiksi rekrytointijärjestelmästä HR-järjestelmään. Tekoäly puolestaan mahdollistaa muun muassa henkilöiden osaamisen objektiivisen arvioinnin ja sitä kautta yhdenvertaisemman rekrytointiprosessein sekä automaattisemman hakijaviestinnän eri hakuprosessin vaiheissa.

HR-analytiikka on ollut viime aikoina pinnalla, sillä yritysten HR-osastot ovat keränneet henkilöstöön liittyvää tietoa jo vuosia, mutta tätä tietoa ei ole osattu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Analytiikka mahdollistaa sen, että eri järjestelmissä olevaa tietoa voidaan yhdistellä ja tuottaa oikeaa tietoa päätöksenteon tueksi aiemman fiilispohjaisen tiedon sijaan. HR-analytiikan kohdalla aletaan siirtyä entistä enemmän siihen, että yhdistellään tietoa myös muiden liiketoiminnan yksiköiden tuottamaan tietoon, mikä vahvistaa HR:n roolia tärkeänä kumppanina liiketoiminnassa. Näin saadaan myös kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä yritysten toiminnasta.

HR-analytiikan tavoitteena on lisätä työntekijöiden hyvinvointia ja kokemusta toimivasta työympäristöstä ja tätä kautta parantaa myös yrityksen tuloksia. Tiedon ja sen analysoinnin avulla voidaan esimerkiksi selvittää, mistä vaihtuvuus johtuu, millaista osaamista yrityksessä on ja miten sitä voitaisiin hyödyntää paremmin sekä minkä takia yrityksessä on paljon sairauspoissaoloja ja miten työhyvinvointia voitaisiin lisätä.

5. ELINIKÄINEN OPPIMINEN KESKEISENÄ VAHVUUTENA

Maailman muuttuessa ja teknologian kehittyessä keskeisimmäksi osaamisvaatimukseksi sekä HR-ammattilaiselle että kelle tahansa työntekijälle nousee jatkuva oppiminen. Kokemus ei ole enää niin relevanttia, kun asiat menevät eteenpäin sellaista vauhtia, että vuosi sitten hankittu osaaminen on jo vanhentunutta. Siksi olennaista on kyky omaksua uutta tietoa ja teknologiaa liiketoimintalähtöisesti ja yrityksen tavoitteita parhaiten palvelevasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jo hankittu kokemus on turhaa, vaan enemmänkin sitä, että ollaan valmiita katsomaan maailmaa uusin silmin ja jakamaan osaamista myös nuoremmille osaajille.

HR-ammattilaisten tulee siis jatkuvasti olla ajan hermoilla siinä, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu, mitkä asiat painottuvat liiketoiminnassa kulloinkin ja mihin suuntaan ollaan menossa. HR on keskeisessä roolissa siinä, että he ovat linkki liiketoiminnan ja ihmisten välillä ja heidän tehtävänään on esimerkiksi viedä keskeisiä muutoksia läpi ja sitouttaa työntekijöitä yrityksen tavoitteisiin ja strategiaan. Siksi onkin tärkeää, että työntekijäkokemuksen eri vaiheisiin liitetään oppiminen.

Rekrytointivaiheessa ei tuijoteta sokeasti vain aiempaa osaamista ja kokemusta, vaan myös henkilön potentiaalia ja motivaatiota uuden oppimista ajatellen. Työntekijöiden osaamista skannataan läpi ja tarjotaan aidosti hyviä mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan sekä arjessa että virallisemmissa koulutuksissa. Ja ehkä tärkeimpänä: annetaan valtaa myös työntekijöille kertoa, mihin suuntaan he haluaisivat viedä osaamistaan, sillä tätä kautta voidaan saada täysin uusia yritystä hyödyttäviä osaamisia, joiden avulla liiketoimintaa voidaan kehittää ja edistää.

HR-ammattilaisen rooli liiketoiminnan kumppanina tulee varmasti korostumaan tulevana vuonna entisestään. Yhteiskunnan ja työelämän muutosten kautta työntekijöiden rooli yrityksen menestyksen keskiössä tulee säilymään vahvana ja tämän vuoksi työntekijäkokemuksen luomisen, työntekijöiden hyvinvoinnin ja onnistumisten mahdollistaminen on avainkyvykkyys, joita jokaisessa organisaatiossa tarvitaan. Siksi on tärkeää, että HR-ammattilaiset pysyvät muutosten rinnalla ja mukana kentän trendeissä, jotta he pystyvät tarjoamaan parasta mahdollista tukea liiketoiminnalle.

-by Erica

Työnhaun 10 käskyä

Työnhakuun on olemassa lukemattomasti erilaisia vinkkejä ja jokainen rekrytoija katsoo asiaa hieman eri kantilta. Pidä CV lyhyenä. Lähetä CV PDF-muodossa. Soita hakemuksen perään. Muista piilotyöpaikat. Valmistele haastatteluun kysymyksiä yritykseen tai tehtävään liittyen.

Lista on loputon ja tuskin aiheuttaa muuta kuin päänsärkyä siitä, että teenkö kaiken oikein. Halusin tehdä tämän listan työnhakuvinkkejä pitäen mielessä isomman kuvan sekä sen, että ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä työnhakua, vaan kaikki lähtee sinusta ja sinun osaamisestasi ja persoonasta liikkeelle.

1.Rekrytoija ei ole ajatustenlukija

Rekrytoija ei voi tietää, mitä olet tehnyt aiemmissa tehtävissäsi. Älä siis anna muille turhaa etumatkaa jättämällä tärkeitä tietoja pois. HR-asiantuntijana voit vastata esimerkiksi pelkästä rekrytoinnista tai hallinnollisesta HR:stä aina koko HR:n kokonaisuuteen. Tähän voikin sitten kuulua aiempien ohella työhyvinvointia, henkilöstön kehittämistä, strategista HR, esimiesten tukemista, kouluttamista tai vaikkapa työlainsäädännön ja työehtosopimusten soveltamista. Tämä tuo heti valtavasti lisätietoa rekrytoijalle.

Rekrytoija ei voi myöskään tietää, miksi olet laittanut tai vaihtoehtoisesti jättänyt laittamatta jotain CV:seen. Esimerkiksi jos sinulle juokseminen harrastuksena merkitsee sitoutumista tai kunnianhimoa, voi se rekrytoijalle merkitä esimerkiksi itsensä rääkkäämistä tai pakonomaista suorittamista. Joten jos siis lisäät CV:seen jotakin, jonka toivot viestivän tiettyä merkitystä, tuo tämä merkitys esille esimerkiksi hakemuksessa.

2.CV katsoo menneeseen ja hakemus tulevaan

Monesti voi olla haastavaa tietää, mitä laittaa kumpaankin ja monet hakijat päätyvät toistamaan samoja asioita molemmissa. Myös itse olen tähän sortunut eli olen referoinut CV:n sisällön käytännössä sellaisenaan hakemukseen tuomatta mitään uutta esille.

Lähtökohtaisesti on sama, millaisen CV:n ja hakemuksen visuaalisesti, toteuttamistavaltaan tai sisällöltään teet, kunhan ne ovat toisiaan täydentäviä eikä toisiaan kopioivia dokumentteja. CV:ssä tuot esille oman osaamisesi, kokemuksesi, saavutuksesi sekä kiinnostuksen kohteesi. Hakemus puolestaan kertoo, millainen työntekijä sinä olet ja mitä toisit mukanasi yritykseen sekä tietysti, miksi haluat työskennellä juuri kyseisessä tehtävässä ja yrityksessä.

3.Panosta motivaation esiintuomiseen

Monesti hakemuksissa on osattu tuoda esille sitä, miksi juuri minä olisin hyvä vaihtoehto tehtävään. Liian usein hakemuksista puuttuu kuitenkin tieto siitä, miksi henkilö on hakemassa töitä ja miksi hän on hakemassa kyseiseen tehtävään. Yritykset ja rekrytoijat rakastavat kuulla sitä, miksi heille halutaan tulla töihin ja mikä tehtävässä vetoaa.

Tutustu siis haettuun tehtävään ja yritykseen ja mieti, miksi tämä olisi juuri minun paikkani. Samalla saatat huomata, että eihän tämä ole ollenkaan minun juttuni. Aikaa ja vaivaa säästyy, kun hakee vain itselle sopiviin ja itseä kiinnostaviin tehtäviin eikä roiski hakemuksia joka suuntaan. Huonoon työpaikkaan päätyminen aiheuttaa myöhemmin sen, että olet taas työnhaussa. Hyviä tukikysymyksiä motivaation esiintuomiseen löydät tästä.

4.Tutustu kohderyhmään eli haettuun yritykseen

Yritykseen tutustuminen pitäisi aloittaa jo ennen hakemuksen laittamista, jotta saat tietoa, onko tämä juuri minulle sopiva paikka. Googleta, juttele yrityksen työntekijöiden kanssa ja etsi tietoa kokemuksista. Kun sitten alat lähettää hakemusta, on sinun helpompi kohdistaa se yritykselle ja räätälöidä se juuri tehtävää ja yritystä ajatellen. Yritykseen tutustuminen auttaa myös siinä, että työhaastattelussa ei tarvitse selvittää perusasioita ja arvailla, vaan voi keskittyä tutustumaan ja fiilistelemään, olisiko yritys juuri minun paikkani.

Yrityksestä kertoo usein paljon myös se, miten he hoitavat rekrytointiprosessin. Jos vastauksia ei saa, yhteydenottoja ei kuulu tai rekrytoitavat esihenkilöt katoavat kesken prosessin, ei hakijalle herää kovin luotettavaa kuvaa yrityksen tavasta hoitaa asioita. Voi olla myös, että yrityksessä on meneillään isompia muutoksia, joista ei voida kertoa ja joiden tietäminen voisi vaikuttaa päätöksentekoon. Siispä näissä tilanteissa ei kannata jäädä surkuttelemaan, jos paikkaa ei saa. Ehkä ensi kerralla tai itselle sopivammassa yrityksessä.

5.Mieti, mitä oikeasti haluat

Jo ennen kuin tutustut sopiviin yrityksiin, on hyvä miettiä, mitä minä oikeasti haluan. Mitä toivon työltäni? Millaiset tehtävät minua kiinnostavat? Mitkä asiat ovat tärkeitä yrityksessä? Arvostanko esimerkiksi joustavaa työaikaa, selkeäksi hiottuja prosesseja vai vapautta luoda itse. Tätä kautta saa rajattua muun muassa sopivia yrityksiä tai tehtäväkentän laajuutta.

Kiinnostus moniin asioihin ja osaaminen laajasti on ehdottomasti vahvuutta. Työtä hakiessa on kuitenkin hyvä selkeyttää myös tämä. Töitä on helpompi löytää, kun pystyy määrittämään esimerkiksi, että minua kiinnostavat HR-alan asiantuntijatehtävät, joissa pääsen olemaan laajasti mukana esimiesten tukemisessa ja kehittämässä avainprosesseja, kuten rekrytointeja ja työhyvinvointia sen sijaan, että sanoo itseään kiinnostavan HR-alan tehtävät laajasti. Hieman tarkempi määrittely ei rajaa mitään pois, vaan osoittaa, että tiedät, mitä haluat ja tavoittelet.

6.Tutustu itseesi ja osaamiseesi

Työnhaussa ehkä tärkein asia on oman osaamisen viestiminen työnantajalle siten, että tämä tunnistaa sen ja haluaa palkata sinut tehtäväänsä. Oletuksella toki, että osaamisesi on sellaista, jota tehtävässä vaaditaan. Käytä siis aikaa siihen, että sanoitat omaa osaamistasi ja mietit, kuka olet. Mitä olet aiemmin tehnyt? Mitä vastuualueita työhösi on kuulunut? Missä olet hyvä? Mistä olet saanut hyvää palautetta?

Mikäli tuntuu hankalalle alkaa kehua itseään, juttele perheen, ystävien tai kollegojen kanssa siitä, mitä he kokevat sinun vahvuuksiksesi. Tämä on ehkä työnhaun tärkein vaihe, joten ei kannata huolestua, jos et pääse heti alkuun. Omaan itseen tutustumista voi harjoitella ja tietoja itsestään ja osaamisestaan kerätä pikkuhiljaa. Hakuprosesseihin voi lähteä myös, vaikka tutustuminen itseen olisi kesken, kunhan jotain suuntaviivaa omasta osaamisesta on, sillä myös näiden prosessien aikana saattaa saada uutta näkökulmaa itseen.

7.Pyydä apua muilta

Työnhaku ei ole sellainen prosessi, jossa tulee pärjätä yksin ja selvitä kaikkien vaikeuksien läpi yksin. Oman osaamisen määrittelyn ohella apua voi pyytää siinä, että joku tuttu lukee läpi CV:n ja hakemuksen. Toiset silmät löytävät usein virheet ja hassut lauserakenteet sekä tuovat uutta näkökulmaa, jos oma ajattelu on sokeutunut. Kannattaa turvautua läheisiin myös niissä tilanteissa, kun työnhaku tökkii ja maailma kaatuu niskaan. Älä kuitenkaan liikaa kuuntele muiden vinkkejä, vaan pyri tekemään työnhausta mahdollisimman sinun näköistäsi.

Usein läheisten ohella on hyvä olla ammatillista apua myös muualta. Verkostoidu mielenkiintoisten osaajien kanssa ja inspiroidu heidän ajatuksistaan. Ei sitä tiedä, jos heidän kauttaan löytyisi, vaikka vinkki uuteen mielenkiintoiseen tehtävään. Jos työnhaku junnaa kovasti paikallaan, voi olla hyvä harkita ulkopuolista apua esimerkiksi mentorin tai coachin avulla.

8.Muista positiivisuus ja luotto omaan osaamiseen

Oman kokemuksen mukaan työnhaku on välillä todella raastavaa puuhaa, kun purat sydämesi hakemukselle toisensa perään ja palkintona saat sähköpostiin ”Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.” -viestin. Siinä tulee tehtyä todella paljon turhaa työtä ja usko omaan osaamiseen voi olla koetuksella ja voi olla haastavaa pitää yllä toiveikasta ja positiivista mieltä.

On hyvä muistaa, että työnhaussa ei aina ole kyse sinun hyvyydestä tai huonommuudesta, vaan enemmänkin sopivan ehdokkaan löytämistä juuri kyseiseen yritykseen ja tehtävään. Epäonnistumisten myötä ei kannata vaipua epätoivoon ja vähätellä omia kykyjä, sillä harvemmin tämä houkuttelee työnantajaa. Jos siis tuntuu, että olet kyynistynyt työnhakuun, pidä pieni tauko tai hae ulkopuolelta uutta apua ja näkökulmaa.

9.Hyödynnä LinkedIniä tai muita kanavia, jossa kiinnostavat yritykset ovat

Monet yritykset ovat tänä päivänä LinkedIn:ssä ja siellä tapahtuu paljon mielenkiintoista ammatillista keskustelua sekä rekrytointeja ja työnhakua. Suosittelen siis liittymään sinne ja aktivoitumaan siellä. Jos profiilin hiominen tuntuu haastavalle, tutustu muiden profiileihin ja hae sieltä inspiraatiota. Profiilia aivan kuten CV:tä voi päivittää pikkuhiljaa kokemuksen karttuessa. Pyydä tässäkin tarvittaessa toisten apua.

Mikäli haluat kaiken hyödyn irti LinkedIn:stä osallistu keskusteluun ja tuo itseäsi tällä tavalla näkyväksi. Jos omien julkaisujen tekeminen tuntuu pelottavalle, kommentoi muiden postauksia. Itsevarmuuden lisääntyessä voi olla, että innostut postaamaan myös itse. Ole oma itsesi ja puhu itselle tärkeistä asioista, joista sinulla on tietoa. Jos kiinnostavat yritykset eivät ole LinkedIn:ssä, etsi missä he ovat ja mene sinne. Oli kyseessä sitten muu sosiaalinen media tai vaikkapa alan messut ja tapahtumat.

10.Unohda kaikki ja ole oma itsesi

Jos sinusta tuntuu, että tässä tuli jo aivan liian monta vinkkiä ja pää on entistä enemmän pyörällään kaikkien vaihtoehtojen kanssa, unohda kaikki vinkit. Tärkeintä on, että olet oma itsesi ja teet työnhakua juuri itsellesi sopivalla tavalla. Näin välität usein rehellisen ja aidon kuvan itsestäsi ja sitä kautta houkuttelet todennäköisesti juuri sinulle sopivia yrityksiä.

Rekrytoijat ovat hyviä neuvomaan työnhaussa, mutta on hyvä muistaa, että jokainen rekrytoija on oma yksilönsä ja hänellä on omat käsitykset ja ennakkoajatukset rekrytointia kohtaan. Näitä ei tietenkään voi tietää ennen työnhakua, joten on ehkä jopa turha lähteä etsimään kultaista keskitietä työnhakuun. Ainoastaan se on varmaa, että rekrytoija ei ole ajatuksenlukija ja hänellä on käytössään vain se tieto, minkä jaat, joten mieti tarkkaan, mitä haluat tuoda itsestäsi esille.

-by Erica

27 Random Faktaa Minusta

Mittariin lävähti tällä viikolla 27 vuotta ja siksi kirjoitin 27 random faktaa itsestäni. Ne liittyvät esimerkiksi työhistoriaani, kokemuksiini ja oppeihini rekrytoijana sekä ihan vaan random asiaa minusta. Olkaa hyvä.

Olen ollut yli 10 kesänä mansikkatöissä ja voisi sanoa, että olen alan moniosaaja. Ehkä perustan jonain päivänä vielä oman farmin.
Olen rekrytoinut muun muassa rakennustyöntekijöitä, hitsaajia sekä kirjanpitäjiä. Siksi tiedänkin esimerkiksi rakennustyömaan eri vaiheista, hitsausluokista sekä eri kirjanpidon raportointikäytännöistä meillä ja maailmalla. Tiedätkö sinä, mitä on MIG, MAG, IFRS tai US GAAP?
En ole ollut missään työpaikassa edes kahta vuotta töissä. Onko kyseessä sitoutumiskammo vai uuden nälkä?
Olen introvertti enkä kovin puhelias, mutta tykkään esiintyä isoillekin yleisöille.
Haaveenani olisi kirjoittaa joskus kirja.
Tittelinäni on ollut agentti ja eräs työterveyslääkäri kysyikin, mitäs tollainen agentti tekee työkseen.
Minut on valittu kerran arvonnalla töihin. Kyseessä oli ennakkoäänestysvalvojan tehtävä kunnallisvaaleissa ja työ oli todella kivaa. Voisin mennä uudestaan.
Nollatuntisopimus oli parasta opiskeluaikoina, kun saattoi opintoihin vedoten pitää vapaapäivän ja oikeasti mennä bileisiin muiden mukana.
Yksi ensimmäisistä haastatteluistani rekrytoijana oli tilanne, jossa henkilö tuli myöhässä ja pienessä humalassa paikalle.
Yksi mieleenpainuvimmista kysymyksistä työnhakijalta työhaastattelussa on ollut: mikä on sinun horoskooppimerkkisi.
Olen huolimattomuuttani sanonut pitkäaikaistyöttömälle, että kaikki hyvät työntekijät ovat jo töissä.
Olen kokenut ikäsyrjintää sekä työnhaussa että työssäni. Varsinkin kokeneet osaajat vähättelevät usein taitojani rekrytoijana.
Rakastan aikatauluttamista ja kalenterin täyttämistä aina siihen asti, kunnes kaikki tapaamiset ja sovitut asiat tulee oikeasti myös tehdä.
En ole haastattelijana stereotyyppinen rento jutustelija, vaan enemmänkin johdonmukainen ja selkeä etenemistavaltani.
Kaipaan etätyöaikana työkavereiden ohella eniten sitä, että sai näyttää ihmiselle ja pukea päälleen muutakin kuin urheilutrikoot ja hupparin. Rakastan laittautumista, meikkaamista ja hienoja vaatteita.
Tykkään siitä, että asiat tehdään sovittujen sääntöjen mukaan. Olen tässä välillä turhankin nipo ja minua ärsyttää, jos muut eivät esimerkiksi tee sovittuja merkintöjä järjestelmiin asianmukaisesti.
Tämän ohella olen luova ja parhaimmillani työssä, jossa saa piirtää sovittujen ääriviivojen rajoille ja ulkopuolelle saakka. Kyllästyn helposti työhön, jossa on olemassa selkeät oikeat vastaukset.
Haluaisin vaikuttaa työelämään laajemminkin ja kehittää käytäntöjä myös ylemmällä tasolla.
Olen työssäni rekrytoijana oppinut puhumaan kuin poliitikko. En läheskään aina tunne rekrytoitavia rooleja tai yrityksiä niin hyvin kuin haluaisin. Aina tulee kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastausta ja silloin on osattava vastata niin, että et oikeastaan vastaa kysymykseen, mutta henkilölle tulee sellainen olo, että hän sai tarvitsemansa tiedon. Puolueet ottakaa yhteyttä 😉
Rekrytoinnin suurin oppi minulle on ollut, että ihmisiin ei voi luottaa. Jokainen on aina liikkeellä työnhaussa ja rekrytoinnissa omalla agendallaan, joten niin kauan, kunnes työntekijä on oikeasti aloittanut työpaikalla en usko siihen, että rekrytointi olisi saatu maaliin. Auttaa työssä menestymistä, kun on varautunut kaikkeen ja varasuunnitelmia löytyy joka sormelle.
Vihasin äidinkieltä oppiaineena ja olin siinä huonompi kuin muissa aineissa, vaikka olen aina rakastanut kirjoittamista ja lukemista ja nämä ovat olleet minulle helppoja. En vain ymmärtänyt sen opetustyyliä ja hyötyä tosielämän kannalta.
Olen aina ollut matemaattisissa aineissa hyvä ja luonteeltani hyvin analyyttinen. Mietinkin usein, että olenko valinnut väärän alan suhteessa omiin vahvuuksiini?
Olen aina ajatellut, että minusta ei tule myyjää. Näin varmasti onkin, mutta tärkeä oppi työelämässä on ollut, että jokaiseen työhön liittyy jossain määrin myyntiä ja myös minä voin siinä kehittyä ja onnistua.
Olen välillä pilkunviilaaja, mitä tulee oikeinkirjoitukseen. Minua ärsyttää, kun hakijat ovat kirjoittaneet nimensä pienellä järjestelmäämme. Käytänkin usein aikaa siihen, että korjaan nämä nimikirjaimet isoiksi.
Olen saanut aivotärähdyksen kesken työpäivän mansikanmyynnissä. Myyntipöytä lensi suoraan päin päätäni kovan myrskyn seurauksena. Jälkeen päin soitin äidille ja kysyin, onko vaarallista, jos pöytä lentää päin päätä. Ystäväni ja läheiseni tietävät, että olen tosi tapaturma-altis ja näin ei varmaan voisi käydä kellekään muulle.
Lapsuuden haaveammattina minulla oli ratsastuksenopettaja ja hotellin omistaja. Kovin kaukana tästä ihmiskauppiaan työstä, jossa nyt olen.
Käytän työelämän tärkeitä päätöksiä tehdessäni aina enemmän tunteita kuin järkeä. Viimeksi töitä hakiessani minulle tarjottiin useampaa paikkaa samanaikaisesti ja tein päätöksen puhtaasti tunteiden kautta. Ajattelen usein, minkä vaihtoehdon käyttämättä jättäminen harmittaisi eniten. Käytännön/järjen asiat saadaan usein järjestettyä.

-by Erica

Johtaja työntekijöiden onnistumisen mahdollistajana

Työelämän muutoksesta on puhuttu jo pitkään. Teknologian kehittymisen myötä rutiininomainen työ katoaa ja suorittava työ muuttuu asiantuntijatyöksi. Samalla tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti ja se, joka hallitsee tämän tiedon parhaiten, selviytyy voittajana. Puhutaankin asiantuntijatyön ohella tietotyöstä.

Työelämän muuttuessa myös työnteon tapojen ja johtajuuden on muututtava. Enää ei toimi se tapa, että johtaja kyttää selän takana ja käskyttää alaisiaan tekemään juuri tietyllä tavalla. Millaisia muutoksia tämä vaatii johtajilta? Millaisin keinoin asiantuntijatyötä voidaan johtaa kaikkein parhaiten?

EI MIKROMANAGEERAUKSELLE

Työssäni rekrytoijana kohtaan päivittäin ihmisiä, jotka ovat vaihtamassa työpaikkaa syystä tai toisesta. Moni nostaa esille kehittymismahdollisuuksien puutteen ohella esimerkiksi haasteet työilmapiirissä ja -yhteisössä sekä ennen kaikkea puutteellisen johtamisen, mikä liittyy myös noihin aiempiin ongelmiin.

Kysyn lähes aina haastattelussa ehdokkailta, mitä he toivovat tulevalta esihenkilöltä. Käytännössä jokainen vastaa toivovansa sitä, että esihenkilö on helposti lähestyttävä. Häneltä voi mennä kysymään matalalla kynnyksellä apua, hän on aidosti kiinnostunut työntekijöistään ja läsnä heidän arjessaan.

Kukaan ei toivo esihenkilöä, joka kyttää selän takana jokaista liikettä, vaan toiveissa olisi esihenkilö, joka luottaa työntekijöiden osaamiseen ja antaa sopivassa suhteessa vapautta ja vastuuta. Hänellä on valmentava ote, jolla hän valmentaa työntekijöitä toimimaan entistä paremmin ja nimenomaan niin, että he nauttivat tästä kehittymisestä ja erilaisista haasteista.

Eräs työnhakija tiivisti mielestäni hyvin sen, että esihenkilön tärkein tehtävä on mahdollistaa työntekijöiden onnistuminen. Hän ei ole työpaikalla menestyäkseen vain itse (tai sitten on väärässä paikassa), vaan kannustamassa ja auttamassa koko tiimiä onnistumisiin. Hän on työntekijöiden puolella ja ajaa heidän asioitaan mahdollistaen samalla myös koko yrityksen menestymisen.

ASIANTUNTIJATYÖN JOHTAMISEN HAASTEET

Asiantuntijatyöhön liittyy olennaisena osana tiedonhallinta, monimutkaisten asioiden parissa työskentely sekä abstraktit kokonaisuudet. Asiantuntijat ovat yleensä hyvin koulutettuja osaajia, jotka haluavat ja joiden pitää kehittää omaa osaamistaan pysyäkseen työelämän vauhdissa. Asiantuntijatyötä leimaa myös se, että sitä on vaikea määritellä tarkasti ja sitä kautta on myös vaikeaa mitata suoraan tuloksia.

Asiantuntijat ovat yleensä todella kriittisiä oman työnsä suhteen. Työn onnistumiseen tarvitaankin usein tiimityötä, jossa voidaan tehdä yhdessä ja arvioida työn tuloksia laajemmin kuin yhden ihmisen näkökulmasta. Yhteistyö on kriittistä myös siitä näkökulmasta, että asiantuntijat ovat erikoistuneita omaan osa-alueensa ja laajemman katsauksen saamiseksi tarvitaan isompaa porukkaa ja heidän osaamisiensa yhdistämistä. Lisäarvo työssä ei siis synny siitä, että yksilö puuhastelee vain yksin, vaan nimenomaan yhteisten keskustelujen, pohdinnan ja yhdessä tekemisen kautta.

Asiantuntijatyön yhteydessä on puhuttu paljon myös asiakassuhteiden ja verkostojen johtamisesta. Ei riitä, että hallitsee oman työnsä, vaan tulee tuntea asiakkaat ja pyrkiä tarjoamaan heille parasta mahdollista palvelua. Samalla tulee tiedostaa oman osaamisensa rajat ja osata hyödyntää omien verkostojen osaamista omien tavoitteiden saavuttamiseen sekä asiakkaiden palvelemiseen. Myös verkostojen kanssa käytyjen kohtaamisten avulla voidaan luoda jotain uutta ja tuottaa lisäarvoa, jota ei syntyisi jokaisen toimiessa yksin.

Asiantuntijat ovat taitavia oman työnsä johtamisessa, ovathan he oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Tämä asettaa omat haasteensa johtamiselle. Keskeistä onkin miettiä, miten mahdollistaa heidän onnistumisensa, heidän kehittyminen työssään, motivointi haastavien tehtävien keskellä sekä, miten asiantuntijatyöstä voidaan palkita, jos sitä ei voida mitata? Ja olennaisimpina, miten hyödyntää osaamista mahdollisimman laajasti?

VUOROVAIKUTUSTA JA TYÖN MAHDOLLISTAMISTA

Johtamisen keskeiset komponentit ovat missä tahansa työssä motivointi, sitouttaminen ja palkitseminen. Kuinka henkilö saadaan motivoitua toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla? Kuinka henkilö saadaan sitoutettua yritykseen ja sen missioon? Kuinka häntä sitten palkitaan onnistumisista ja saadaan mahdollisesti synnytettyä lisää motivaatiota ja sitoutumista?

Asiantuntijatyöhön liittyy olennaisina rakennusaineina: oman työn johtaminen ja mahdollistaminen sekä hyvän hengen luominen. Oman työn johtaminen tarkoittaa sitä, että henkilö suuntaa toimintaansa tietoisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ilman, että joku häntä ohjaa tässä jatkuvasti. Yrityksissä tämä toteutuu parhaiten sillä, että työntekijälle annetaan selkeät raamit ja tavoitteet työn tekemiselle, mutta samanaikaisesti annetaan myös vastuuta ja luottamusta siihen, että tämä osaa tehdä asiat parhaiten.

Johtajan rooli on oman itsensä johtamisen vahvistamisen lisäksi mahdollistaa onnistuminen työssä. Tähän liittyy sekä oikeiden työvälineiden tarjoaminen, oikean osaamisen vahvistaminen sekä tukeminen työnteon eri vaiheissa. Keskeistä onkin se, että johtaja arvostaa alaisiaan ja auttaa heitä huomaamaan, kuinka hyviä he todellisuudessa ovat, mikä antaa mahdollisuudet työn onnistumiselle ja tekemiselle. Tämä vaatii esihenkilöltä myös kykyä lukea ja tunnistaa alaistensa osaamista ja tietotaitoa, jolloin heidät voidaan sijoittaa oikeisiin rooleihin ja heille voidaan tarjota oikeanlaisia malleja toteuttaa työtään.

Vuorovaikutus on tärkeä osatekijä kaikessa johtamisessa. Johtajalle voidaan kertoa haasteista ja hyvistä hetkistä ja toisaalta johtaja kertoo alaisilleen missä mennään sekä yrityksen kannalta että työntekijän osalta. Vuorovaikutus vaikuttaa usein niin, että työntekijät voivat hyvin ja työpaikalla vallitsee hyvä ja avoin henki ja tekemisen meininki, mikä näkyy sitten myös viivan alla yrityksen tuloksessa.

Johtaja ei välttämättä enää ole asiantuntija kaikessa, vaan olennaista on hänen kykynsä inspiroida ja motivoida ihmisiä toimimaan. Hän kannustaa työntekijöitä toimimaan yhdessä, mikä lisää usein luovuutta ja uusia ideoita. Kun toisten kanssa ei tarvitse kilpailla, voidaan kaikki osaaminen keskittää siihen, että tähdätään kohti yrityksen menestystä. Hyvä tekemisen meininki saa motivaation ohella työntekijät usein myös sitoutumaan yritykseen. Kuka haluaisi lähteä paikasta, jossa saa tehdä yhdessä samankaltaisten motivoituneiden ihmisten kanssa ja yhteistyö on kivaa.

Kuten aiemmin mainitsin, asiantuntijatyö on hankalasti määriteltävä kokonaisuus. Tämä saattaa näkyä siinä, että työtä tuntuu olevan paljon tai voi olla vaikea keskittyä olennaiseen ja oman työn suunnittelu ja johtaminen saattaa hankaloitua tätä kautta. Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan johtajalla on iso rooli auttaa työntekijää tässä prosessissa.

Pelkkä itsensä johtaminen ei aina riitä, vaan tarvitaan tukea ja mahdollisuuksia aikatauluttaa ja ohjata työtä arjessa. Työterveyslaitoksen tutkimus osoittaa, että työntekijän ja esimiehen yhdessä käyttämä aika työnsuunnitteluun oli yhteydessä esimerkiksi parempaan ajanhallintaan, työn suunnitteluun ja työn imuun. Sama tutkimus korostaa myös kuuntelemisen, osallistamisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen merkityksen asiantuntijatyön onnistumiseen. Voit lukea lisää tutkimuksesta tästä.

Johtajuus on murrosvaiheessa ja sen kehittämisen eteen tulee varmasti monissa organisaatioissa tehdä töitä. Eikä tämä työ ole koskaan valmis, sillä kuten asiantuntijoiden tulee kehittää osaamistaan, myös johtajien tulee kehittää omia johtajuustaitojaan. Tärkeintä on muistaa johtajuustutkija Nick Haslamin ja hänen tutkijatovereidensa ajatus siitä, että ”Johtajuus ei ole vain sitä, että saadaan ihmiset tekemään haluamiasi asioita. Johtajuus on sitä, että saadaan ihmiset haluamaan tehdä näitä asioita.”

-by Erica

Rekrytoijan arki

Muistan elävästi hetket yliopisto-opintojeni toisena vuonna, kun mietin, että olisipa siistiä päästä tekemään rekrytointeja. Haave säilyi läpi opiskeluvuosieni, vaikka en aiheeseen opinnoissani sen kummemmin tutustunut edes kandidaatin tutkielmassa tai gradussa. Rekrytointiin liittyvä tutkielma kävi kyllä mielessä, mutta aiheeksi valikoitui tiimit ja niiden kehittäminen, sillä niihin liittyen oli enemmän kirjallisuutta tarjolla.

Täytyy tunnustaa, että olin opiskeluaikoinani perinteinen nuori opiskelija, jota kiinnostivat enemmän bileet ja tutkinnon saaminen maaliin arvosanoista ja oppimisesta viis. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä selvinnyt monesta mutkasta helpommin, kun olisi jaksanut panostaa. Opintoihimme kuului pakollisena osana harjoittelu ja tiesin, että haluan tehdä sen rekrytointien parissa. Ja sillä tiellä ollaan edelleen harjoittelun jälkeenkin.

EPÄREALISTISET ODOTUKSET?

Luulen, että monella opiskelijalla tai uudelle alalle suuntaavalla on varmasti hieman epärealistiset ja epätodelliset käsitykset siitä, mitä työ todellisuudessa on. En ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia, mutta ainakin itse olisin ehkä toivonut parempaa ymmärrystä, jotta kulttuurishokki ei olisi ollut niin iso. Epärealistiset käsitykset eivät kosketa pelkästään alalle haluavia, vaan ne huomaa myös jutellessani tuttujen kanssa tai ihan päivittäisessä asiakastyössä rekrytoivien esihenkilöiden kanssa.

Itse muistan ajatelleeni, että rekrytointiin liittyy aina selkeä prosessi, joka alkaa työpaikkailmoituksen luomisesta ja sitten jäädään odottelemaan sopivia ehdokkaita. Tämän jälkeen tavataan ehdokkaat ja valitaan paras tarjolla olevista. Ylipäätään uskoin, että tehtäviin saadaan kymmeniä tai jopa satoja hyviä ehdokkaita ja valinnanvaraa olisi tarjolla.

Ajattelin myös, että pääsen etsimään hyvin erilaisiin rooleihin henkilöitä ja työpäivät olisivat vaihtelevia. Henkilöitä pääsisi arvioimaan ja tekemään absoluuttisia tulkintoja heidän osaamisestaan tai persoonastaan ihan vain sen lyhyen juttutuokion aikana. Moni uskookin myös, että rekrytoijan arki on ihan vain sitä jutustelua lämpimikseen ehdokkaiden kanssa.

Vahvana uskomuksena minulla oli myös se, että työ olisi todella merkityksellistä, kun pääsisi auttamaan ihmisiä löytämään unelmiensa työpaikkaa. Varsinkin henkilöstöalan yrityksistä ajatellaan usein, että ne ovat yksityisiä TE-toimistoja, joille vain laitetaan hakemus ja he etsivät sinulle juuri sopivan tehtävän riippumatta sinun taustastasi ja osaamisesta sekä työmarkkinoiden tilanteesta.

REKRYTOINNIN TODELLISUUS

Varmasti tietyillä aloilla, mielenkiintoisissa yrityksissä ja esimerkiksi kesätyörekrytoinneissa on arkipäivää se, että hakemuksia tulee runsaasti ja rekrytoija pääsee tekemään valintaa monien hyvin ehdokkaiden välillä. Suurempaa osaa koskeva todellisuus on kuitenkin se, että hakuun tulee yhteensä ehkä kymmenen hakemusta, joista noin kaksi on potentiaalisia tehtävään. Nämä hakijat ovat lisäksi hakeneet muualle, joten he saattavat mennä käsistä ihan koska vaan.

Rekrytointi on siis hakijoiden kaivelemista eri kanavista sekä vahvasti myös myyntityötä. Työpaikkoja tulee myydä hakijoille ja heidät tulee pitää lämpimänä prosessin kuluessa. Vaikka tämä olisi tehty onnistuneesti, voi silti olla, että hakija saakin toisen työpaikan tai on ollut prosessissa mukana ihan vain nostaakseen palkkaa edellisellä työnantajalla, jolloin prosessi alkaa taas alusta.

Varmasti suurimmat rekrytointia leimaavat tekijät ovat hektinen arki, epävarmuus sekä jatkuvasti muuttuvat tilanteet. Vaatimuksia tulee kahdesta suunnasta, sillä rekrytoiva esihenkilö toivoo toista ja hakija toista. Ihmisten kanssa työskennellessä vain tiettyyn prosenttimäärään asti asioihin voi vaikuttaa. On siis hyvä ymmärtää, että vaikka olisit tehnyt kaikkesi ja onnistunut erinomaisesti, voi haku kariutua ja koko prosessi alkaa alusta. Myös tämä kahdesta suunnasta tuleva paine on hyvä tunnistaa ja opetella toimimaan tässä keskellä kunnioittaen kumpaakin osapuolta tärkeänä asiakkaana prosessissa.

Harvoin rekrytoinneissa ehditään myöskään välttämättä noudattaa mitään tarkkaa prosessia aikataulun ollessa se, että henkilön olisi pitänyt aloittaa jo eilen. Tässä on kuitenkin vahvoja yritys- ja alakohtaisia eroja. Esimerkiksi julkisella puolella tai isommissa yrityksissä hauissa täytyy edetä selkeän kaavan mukaan. Kuitenkin joka alalla käytännöt muuttuvat ja siksi on tärkeää olla kykyä mukautua ja keksiä niitä varasuunnitelmia toisensa jälkeen.

Rekrytoinnissa yksi keskeinen tekijä onkin tämä toimialasidonnaisuus. Toisilla toimialoilla, kuten IT:ssä tai rakennusalalla työvoimapula on ratkaiseva tekijä ja silloin osaajia saadaan kaivella tosissaan. Sen sijaan esimerkiksi HR-tehtäviin tai markkinointiin voi olla helpompi löytää tekijää, varsinkin jos ei vaadita mitään erikoisosaamista. Yleisenä trendinä on kuitenkin se, että hakijapula on arkipäivää ja ehkä nimenomaan oikeanlaisista hakijoista on pulaa. Tästä kohdanto-ongelmasta saisi varmasti oman kirjoituksen, joten palataan siihen mahdollisesti toisella kerralla.

Rekrytointi on parhaimmillaan todella merkityksellistä työtä, kun pääsee näkemään, miten vaikkapa pitkään työttömänä olleelle löydetään uusi työpaikka tai joku hakija saadaan oikeasti työllistettyä hänen unelmaduuniinsa. Valitettavan usein arki on kuitenkin raadollisempaa ja usein joudut harmitukseen asti lukemaan henkilöiden CV:tä tietäen, että minäkään en heitä pysty työllistämään. Päätökset, kun usein tekee joku muu ja aikaa kaikkien tapaamiseen ja auttamiseen ei valitettavasti ole.

Ideaalimaailmassa rekrytoinnit tehtäisiin täysin tasa-arvoisesti ja jokainen voisi työllistyä tehtäviin taustastaan huolimattaan. Syrjintä rekrytoinnissa, sekä se, että valitaanko aidosti paras ehdokas tehtävään, ovat varmasti aiheita, joihin tarvitaan laajempia keinoja eikä yksittäinen rekrytoija välttämättä pysty muuttamaan tätä suuntaa. Tämäkin on jälleen niitä laajoja maailmaa syleileviä aiheita, joihin täytyisi paneutua erikseen omassa tekstissä.

MIKSI REKRYTOINTI

Tätä kaikkea ajatellessa herää toisinaan kysymys, miksi teen rekrytointia, kun päivät ovat kärjistetysti pään hakkaamista seinään ja jatkuvaa tulipalojen sammuttelua sekä epävarmuudessa elämistä. Kun työ sisältää luonnostaan paljon vastoinkäymisiä, on myös luonnollista, että onnistumiset tuntuvat silloin oikeasti isoille. Se on varmasti yksi hienoimmista asioista tässä työssä, kun löytää asiakkaalle sopivan tekijän ja työntekijä on tyytyväinen uuteen paikkaan.

Päivät ovat todellakin vaihtelevia eikä voi sanoa, että pääsisi tylsistymään, kun yllättäviä tilanteita voi tulla vielä viisi minuuttia ennen kotiinlähtöä. Toisinaan toivoisi, että tapahtuisi jopa vähemmän, mutta toisaalta omaa osaamistaan pääsee laajentamaan valtavasti ja samalla oma paineensietokyky kehittyy eivätkä uudet muuttuvat tilanteet enää samalla tavalla paineista. Myöskään vapaa-ajalla.

Nautin työssäni siitä, että pääsen kuuntelemaan ihmisten tarinoita ja siitä, mikä heitä motivoi. On mielenkiintoista nähdä, miten erilaisilla poluilla voidaan päästä samoihin tehtäviin eli tavallaan ei ole sitä yhtä oikeaa reittiä rakentaa uraa. Samalla pystyy rakentamaan itselleen laajaa ymmärrystä työelämästä sen eri ammateista sekä yrityksistä. Unohtamatta verkostoitumista eri yritysten eri osaajien kanssa.

Nostan esiin myös merkityksellisyyden, sillä kyllä sitä löytyy kaikkien varjopuoltenkin takaa. Se riemu, kun työpaikka natsaa täydellisesti asiakkaan ja työntekijän välillä tai kun saat vaikka työllistettyä sellaisen henkilön, jolla on ollut haasteita saada työpaikkaa. Varsinkin nuorempien osaajien kohdalla pääsee myös sparrailemaan heitä työnhakuun ja uraan liittyen.

Muistan ikuisesti, kun eräs aiemmin haastattelemani henkilö oli saanut uuden työpaikan ja kertoi minulle, että ei ollut edes osannut ajatella tällaista työtä ilman minun vinkkiäni. Tuntui hienolle päästä auttamaan henkilöä oman uran rakentamisessa.

Rekrytointi on siis yhtä aikaa tosi kivaa ja tosi kamalaa. Näiden väliltä, kun löytää balanssin ja ymmärtää alan haasteet, voi työstä saada isoja onnistumisen elämyksiä ja varmasti erinomaisia valmiuksia ihan mihin vain tulevaisuudessa. Toivottavasti pystyin tällä tekstillä nostamaan esille todenmukaisia käsityksiä siitä, mitä esimerkiksi minun työni on joko alalle haluavan tai muuten vain alasta kiinnostuneen silmissä. Varmasti hyvää uutta näkökulmaa myös työnhakijalle ymmärtää, mitä siellä pöydän toisella puolella tapahtuu.

-by Erica

P.S. Jos rekrytointi alana kiinnostaa, käy lukemassa myös tämä teksti, josta saat näkökulmaa lisää alan vaatimuksiin ja kuinka päästä alalle.

Vuosi 2020 – Mitä jäi käteen?

Mietin pitkään, kirjoitanko tätä tekstiä, koska ainakin itselläni alkaa tulla jo korvista ulos jauhaminen koronasta ja viime vuoden poikkeuksellisuudesta. Ylipäätään vuoden vaihtuminen on aina ollut minulle haastavaa aikaa, koska pitäisi osata summata yhteen, mitä edellinen vuosi toi tullessaan ja olla valmiina aloittamaan uudestaan toinen toistaan kunnianhimoisempien tavoitteiden kanssa kohti seuraavaa vuotta.

Entä jos edellisenä vuonna ei tullut saavutettua mitään? Ei tullut hienoa uutta työpaikkaa tai uusia työtehtäviä. Ei häitä. Ei ensimmäistä omaa asuntoa. Ei 10 kilon painonpudotusta ja elämäntaparemontin myötä saavutettua elinvoimaista olotilaa. Mutta mitataanko näiden kautta vuoden onnistumista, onnellisuutta tai menestymistä elämässä?

Ei tietenkään. Mutta suorittajakeskeisen luonteeni ohella olen myös kaikki tai ei mitään -ajattelija, jonka mukaan ihan kiva ei riitä, vaan kaiken tulisi olla ylitsevuotavan hyvää tai menestynyttä. Viime vuoden aikana tuli tehtyä todella paljon ajatustyötä muun muassa näiden kahden harhaisen ajattelutavan muuttamiseksi ja siksi päätin todellakin kirjoittaa tämän tekstin.

Vuosi 2020 on onneksi historiaa ja nyt on mahdollisuus kääntää uusi sivu elämässä sopivasti unohtamalla ja oppimalla menneestä. Siispä kysymys kuuluukin mitä otan mukaan tälle vuodelle? Mitkä asiat sykähdyttivät ja saivat haluamaan jatkaa uudella polulla?

PYSÄYTTÄVÄ, JÄRISYTTÄVÄ, ODOTTAMATON ELÄMÄ

Viime vuosi toi monelle (minä mukaan lukien) tullessaan siinä hetkessä harmillisen, mutta todellisuudessa ah niin tarpeellisen pysähtymisen tunteen. Elämää ei voi ennustaa ja sitä on turha suunnitella liikaa ennakkoon, kun kaikki voi muuttua yhdessä yössä. Carpe diem. Ja niin edelleen.

Ajattelutapansa tuokin, mutta en ehkä vielä lähtisi heittämään hanskoja tiskiin, irtisanoutumaan työstä ja juhlimaan rahoja matkustelemalla tai törsäilemällä kalliisiin asioihin ihan vain, koska eihän sitä tiedä, missä sitä on puolen vuoden päästä. Suunnitelmallisuus ja rutiinit tuovat turvaa elämiseen ja niitä voi toteuttaa myös sen ennakoimattoman keskellä. Ne tuovat myös tietynlaista järjestystä epävarmuuden keskellä.

Opinkin, että omaa vahvuutta asioiden suunnittelussa ja aikataulutuksessa ei kannata heittää romukoppaan, vaan sen voi kääntää isommaksi vahvuudeksi haasteiden kohdalla. Toisaalta elämän odottamattomuus tuo rutiinien täyteiseen elämään aina niin tarpeellisen pysähtymisen. Olenko tyytyväinen elämääni tällaisena? Teenkö asioita, koska niin kuuluu tehdä vai koska oikeasti haluan?

Haluan napata viime vuodesta talteen tämän, että pysähdyn säännöllisesti oman elämäni äärelle ja pohdin sen merkityksellisyyttä ja sisältöä. Mikä on minulle tärkeää ja miten käytän aikani suhteessa siihen. Arvostanko perheen parissa vietettyä aikaa, mutta teen 12 tuntista työpäivää. Arvostanko terveellisiä elämäntapoja ja hyvää oloa, mutta vietän loput päivän tunnit sohvalla katsoen Netflixiä ja tilaten Woltin kautta pizzaa.

HÄDÄSSÄ YSTÄVÄ TUNNETAAN

Olen aina ollut vahva itsenäinen nainen, joka ei tarvitse ketään. Alkuperäinen sanontahan menee, että nainen, joka ei tarvitse miestä, mutta olen vienyt sen äärimmilleen, jolloin kaikesta tulee selvitä yksin. Jos pitää viedä vanhoja huonekaluja kierrätykseen, en pyydä apua vaan lähden viemään niitä kävellen parin kilometrin päähän. Jos joku sanoo minulle ikävästi, suljen sen sisälleni ja tuudittaudun ajatukseen, jossa juuri näin on hyvä eikä ole syytä vaivata muita pikku asioilla.

Viime vuonna tein sen virheen, että sitten avasin suuni ja sanoin, että nyt tarvitsen apua. En pystykään tekemään kolmen ihmisen työkuormaa, käymään salilla orjallisesti huonosti nukutun yön jälkeen enkä todellakaan saa kasattua yksin uutta Ikean sänkyä.

En kuollutkaan, vaan huomasin, että tämähän on oikeastaan aika kiva juttu. Kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse, aikaa jää aika paljon mukavampiin asioihin, kuten uusien urheilulajien kokeilemiseen, päättömään vaelteluun ja kotikaupungin paikkojen ihasteluun. Eikä kukaan pitänyt minua heikkona tai jotenkin huonompana ihmisenä, kun en saanutkaan itse kannettua vanhaa sohvaa kierrätykseen.

Siispä ehdottomasti jatkoon menevä käytäntö tulee olemaan myös avun pyytäminen asioissa, oli kyseessä sitten liika työkuorma, murheet ihmissuhteissa tai taulun laittaminen seinälle. Aloitin viime vuonna myös terapian, joka tulee jatkumaan. Kliseisesti suosittelen sitä jokaiselle ihan jo sen takia, että missä muualla saa puhua itsestään kerran viikossa kokonaisen tunnin ajan jonkun kuunnellessa kiinnostuneesti.

MINUN NÄKÖINEN ELÄMÄ

Pohdin viime vuonna paljon (läheisten mielestä varmaan kyllästymiseen asti) millaista elämää haluaisin elää. Työ on minulle äärimmäisen tärkeä asia ja haluankin kehittää itseäni ammatillisessa mielessä ja päästä tekemään aidosti merkityksellistä työtä, jolla voin vaikuttaa ihmisten elämään.

Arvostan kuitenkin huomattavasti enemmän esimerkiksi aikaa läheisten kanssa, urheilua, palautumista sekä niitä hetkiä, kun saa maata kylpytakki päällä sohvalla syöden salmiakkia ja katsoen 50 kertaa Greyn anatomian tuotantokausia.

Elämääni on määritellyt aiemmin pelkästään työ. Olen valinnut harrastukseni sen mukaan, että voin käydä siellä ennen töiden alkua enkä ole voinut sitoutua mihinkään tiettyihin kellonaikoihin. En ole pitänyt lomaa, koska minun kuuluu olla töissä ja tienata rahaa. Mikään rahamäärä ei kuitenkaan korvaa sitä, että en pääse viettämään aikaa tärkeiden ihmisten kanssa tai uhraan hyvinvointini sillä, että en pääse liikkumaan tai lepäämään.

Siksipä ehkä tärkein oppi viime vuodelta on tämä palautumisen tärkeys sekä aidosti itselle mielekkään elämän eläminen. En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jos tekisin, panostaisin varmasti lepoon sekä siihen, että menen kiinnostavia asioita kohti, oli se sitten tämä blogin kirjoittaminen, uusi ravintola tai ihan vaikkapa Puolangan pessimisti-ilta.

-by Erica

Tietoa, harjoittelua ja tiivistä yhteistyötä – Opinnoista työelämään

Aloitin taannoin opiskelut psykologian aineopintojen parissa. Aiemmista opinnoistani on useampi vuosi aikaa, mutta ero niiden ja nykyisen opiskelun välillä on merkittävä. On ollut mielenkiintoista huomata, että kurssien aiheisiin pääsee eri tavalla sisälle, kun omaa jo työkokemusta. Samaten asioiden oivaltaminen on mielekkäämpää, kun ne voi yhdistää konkreettisiin työelämän tilanteisiin.

Omana opiskeluaikana tuskailin paljon sen kanssa, että asiat jäivät hyvin teoreettiselle tasolle. Itse olin valmistumisen kynnyksellä aivan pihalla siitä, mihin opiskelemaani tietoa todella tarvitaan ja millaisiin tehtäviin voisin valmistumiseni jälkeen työllistyä. Samaa olen huomannut myös jutellessani työnhakijoiden ja tuttavieni kanssa.

TIETO EI LISÄÄ TUSKAA

Miten opinnot saataisiin vietyä lähemmäs työelämää ja sitä kautta lisättäisiin myös työntekijöiden valmiuksia? Varmasti yksi iso haaste on se, että varsinkin nuorten keskuudessa tieto työelämästä ja sen eri mahdollisuuksista on vähäistä. Omana opiskeluaikana meillä oli vain yksi kurssi, jossa valmistuneet sosiaalipsykologit kävivät kertomassa omasta työstään. Muuten painopiste oli teoriassa. Vaatii siis todella paljon omaa selvitystyötä, jotta pääsee selville eri mahdollisuuksista.

Opiskelijoille on saatettu kertoa yleisemmällä tasolla, että tällaisille ja tällaisille aloille voitte työllistyä, mutta sen enempää konkretiaa ei ole tarjolla. Itse sorruin ajattelemaan, että HR on kivaa ihmisten parissa työskentelyä ja heidän auttamistaan. On se toki sitäkin, mutta työhön sisältyy paljon myös omasta mielestäni ikävämpiä asioita, kuten työkykykeskusteluja, varoitusten antamista ja YT-neuvotteluja.

Rekrytointien osalta ajattelin myös, että sen kun valitaan paras ehdokas tarjolla olevista ja edetään selkeän rekrytointiprosessin mukaisesti. Varmasti monissa tehtävissä ja yrityksissä myös tämä on arkipäivää, mutta enenevissä määrin rekrytointi on hakijoiden kaivelemista, kriteerien madaltamista sekä etenemistä aikataulussa, jossa tekijä olisi pitänyt olla jo eilen. Niin ja sitten sitä myyntiäkin, joka oli opiskelijaminälleni aivan kamala ajatus.

En varmasti ole ainoa, joka on huomannut, että työelämään tultaessa odotukset eivät ole vastanneet todellisuutta ollenkaan. Mielestäni opinnoissa tarvittaisiin vahvempaa yhteistyötä yritysmaailman kanssa, jotta opiskelijoille voitaisiin kertoa rehellisiä ja autenttisia tarinoita siitä, mitä työelämä tietyllä alalla on ja millaisia mahdollisuuksia heillä ylipäätään on. Ja tässä nimenomaan konkreettisempia uratarinoita ja rehellistä kuvausta työn arjesta. Vastapainoksi koulu pystyy tarjoamaan yrityksille näkyvyyttä, verkostoa ja potentiaalista työvoimaa tulevaisuudelle ja näin se hyödyttäisi myös yrityksiä.

KOULUNPENKILTÄ JOHTAJAKSI

Toinen haaste työelämään siirtyessä on myös se, että vastavalmistuneilla ei ole realistisia käsityksiä siitä, minkä tason tehtäviin voin hakea tai millaista palkkaa voin pyytää. Nostan käden pystyyn virheen merkiksi ja myönnän, että luulin saavani parempaa palkkaa ja voivani hakea korkeamman tason tehtäviin. Työkokemukseni paljasti kuitenkin sen, että valitettavasti en ole pelkkien opintojen pohjalta enkä edes hienoisen työkokemuksen jälkeen asiantuntija, vaan minun on lähdettävä rakentamaan asiantuntijuuttani alemmalta tasolta. Niin ja se palkka ei ihan vastaa niitä ainejärjestöjen ja liittojen suosituksia.

Monella on varmasti hakusessa myös se, mitä reittiä pitkin sitten voisi päästä niihin asiantuntijatehtäviin. Pitääkö uraa suunnitella tietyllä tavalla tai onko olemassa vain yksi oikea reitti? Tässäkin kaivattaisiin varmasti lisää yhteistyötä työelämän ja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi mentorointi voisi olla sellainen mahdollisuus, jota voisi entistä enemmän hyödyntää opiskelevien ja valmistuneiden välillä, jotta realistisempaa tietoa ja ajatusten vaihtoa olisi tarjolla työelämään siirryttäessä. Omalla aktiivisuudella voit hakea mentoria esimerkiksi Suomen Mentorit ry:n, Mentorisi-sivuston tai LinkedIn:n kautta.

HARJOITTELE, HARJOITTELE JA HARJOITTELE

Itse koin harjoittelun ehkäpä hyödyllisimpänä asiana omista opinnoistani. Siinä sain todella tärkeää ja hyvää kokemusta itseäni kiinnostavalta alalta sekä jalkaa oven väliin oikean työpaikan muodossa. Siksi minusta on hieman harmillista, että kaikilla opiskelualoilla harjoittelu ei ole pakollinen osa opintoja tai se on kestoltaan vain pari kuukautta. Siinä ajassa, kun tuskin pääsee vielä kovin vahvasti työhön kiinni. Lisäksi tietyillä suosituilla aloilla, kuten esimerkiksi HR:ssä tai markkinoinnissa voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta saada työpaikkaa ilman harjoittelua.

Monesti keskustellaan harjoittelun palkallisuuden tai palkattomuuden puolesta. Moni on tuonut esille sen, että on epäreilua riistää harjoittelijaa työssä, jos tämä ei saa siitä palkkaa. Itse koen kuitenkin, että työkokemus voi olla luonteeltaan sen verran arvokasta, että sille ei voida aina edes rahallista hintaa antaa. Lisäksi harjoittelu on pakollinen osa opintoja ja sen tarkoituksena on enemmänkin mahdollistaa oikeassa työssä oppiminen, mikä tarkoittaa myös sitä, että yritys joutuu antamaan tukea enemmän kuin tavalliselle työntekijälle. Toki samalla on hyvä muistaa, että rajansa on silläkin, kuinka paljon tällöin voidaan vaatia tai antaa vastuuta.

Harjoitteluja saisi mielestäni olla useamman kerran opintojen aikana, jotta pääsisi tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin ja samalla voisi luoda elintärkeitä verkostoja työelämään. Käytännön työkokemus vahvistaa ajatuksia siitä, mitkä tehtävät minulle sopivat ja mitkä eivät. Lisäksi sitä kautta voi saada itselleen itsevarmuutta sen osalta, että kyllähän minä oikeasti osaan ja opinnoistani on varmasti iso anti työelämälle.

KUKA VASTAA

En väitä, että pelkästään opinahjoilla on vastuunsa tässä nuorten odotusten ja työelämän realiteettien välisten ristiriitojen osalta. Moni yritys voisi varmastikin aktiivisemmin tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa sekä tuoda myös omassa markkinoinnissaan ja viestinnässään esille uratarinoita ja kertomuksia siitä, mitä se työ heillä oikeasti on ja mitä se vaatii. Tämä olisi erittäin hyvää työnantajamielikuvan rakentamista, mitä kovin monessa paikassa ei vielä täysillä tehdä.

Yritysten rooli on myös siinä, että heidän tulee tarjota harjoittelupaikkoja ja huolehtia siitä, että harjoittelu ei ole vain kahvinkeittoa, vaan harjoittelija näkee realistisesti, mitä arki on ja, että opiskelija saa mahdollisimman paljon oppia irti. Olen kuullut liian monta kauhutarinaa siitä, kun työntekijä ei ole saanut kunnon perehdytystä ja harjoittelu on johtanut siihen, että hän ei joko päässyt tekemään mitään tai sitten oli vastuussa liian isosta kokonaisuudesta. Ei näin.

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyön ja odotusten yhteensovittamisessa on varmasti paljon töitä, mutta uskon, että sillä olisi valtavasti positiivisia vaikutuksia. Nuoret voisivat kokea enemmän itsevarmuutta omasta osaamisestaan eikä tarvitsisi jatkuvasti miettiä, että mitähän minusta tulee. Toisaalta mahdollinen syrjäytyminen tai ajautuminen ihan vääriin tehtäviin voitaisiin välttää, kun polkua oppilaitoksista työelämään selkeytettäisiin ja tarjottaisiin erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi voitaisiin saada täytettyä mahdollista työvoimavajetta ja tehdä yrityksissä ehkä sellaisia tärkeitä asioita, joita muuten hektisessä arjessa ei ehditä.

Mikäli siis haluat maksimoida mahdollisuutesi työllistyä valmistumisen jälkeen, muista nämä:

Tutustu mahdollisiin tehtäviin ja mieti, mitä haluat oikeasti tehdä.
Hanki mentori tai juttele työelämässä jo olevien osaajien kanssa.
Suorita vähintään yksi harjoittelu jo opintojen aikana.
Verkostoidu mielenkiintoisten asiantuntijoiden tai yritysten kanssa.
Ole avoin mahdollisuuksille ja luota osaamiseesi.

-by Erica

Unelmista totta

Tässä sitä ollaan. Takana varmasti yksi sekä raskaimmista että ikimuistoisimmista vuosista tähän mennessä. Korona tuli ja muutti sekä työelämää että omaa ajatusmaailmaa pakottamalla pysähtymään. Olen ollut aina kova suorittamaan ja suorittanut elämää sen kummemmin miettimättä tulevaa. Minulla on ollut selkeät suunnitelmat tulevaisuuteen, ja tämä on tarjonnut myös turvaa, kun on voinut ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Noh viime kevät osoitti, että mitään ei tosiaankaan pysty ennakoimaan ja pakonomainen suunnittelu ajaa vain pakonomaiseen stressaamiseen ja siihen, että elämästä ei nauti. Alkureaktiona yhteiskunnan pysähtymiseen ja meillä alkaneisiin YT-neuvotteluihin tuli sokki ja epätoivo. Mitäs nyt, kun en voikaan tehdä työtä niin kuin tähän asti on tehty, tavata ystäviä ja käydä salilla orjallisesti neljänä aamuna viikossa.

Toimeen tarttuvana ihmisenä en kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan rupesin aktiivisesti katsastamaan eri vaihtoehtoja. Ajatustyön tuloksena tajusin, että en ole ollenkaan niin tyytyväinen elämääni kuin olin ajatellut. Kaikki on näennäisesti ihan jees, mutta jotain puuttuu. Työ hallitsi kaikkea muuta tekemistä ja tulevaisuuden haaveet olivat tasolla sitten joskus, kun jaksaa ja ehtii.

Yksi näistä ikuisuushaaveista oli blogin perustaminen. Olen kyllä kirjoitellut satunnaisesti tekstejä sekä työnantajani blogiin että LinkedIn -sivustolle, mutta olen kuitenkin aina kaivannut lisää. Minulla on paljon ajatuksia työelämään liittyen ja niitä mielelläni kirjaisin ylös ja jakaisin muidenkin luettavaksi.

Päätin, että nyt jos koskaan on aika tarttua toimeen ja vihdoin perustaa blogi. Kirjoitin eräällä kahvitauolla nopeasti ylös aiheita, joista haluaisin kirjoittaa ja joista olisi paljon sanottavaa. Parin minuutin aikana keksin jo parikymmentä aihetta, joten selkeästi siitä ei ainakaan tämä homma jää kiinni. Ainoastaan nimen keksiminen tuotti hieman tuskaa 😊

Mitä odottaa tältä blogilta

Varmasti hyvä hieman kertoa tässä vaiheessa myös itsestäni. Olen 26-vuotias helsinkiläistynyt savolainen, joka työskentelee rekrytoijana. Uraa takana muutama vuosi ja kokemusta löytyy niin rakennusalasta, teollisuudesta kuin nyt viimeisimpänä myös taloushallinnon, rahoituksen ja HR-alan osaajien rekrytoinneista. Samalla työnkuvaan on mahtunut myös työsuhdeasioita sekä erilaisia projekteja aina oppilaitosyhteistyöstä järjestelmäkehitykseen.

Alassa kiinnostaa kovasti ihmisten uratarinoiden kuuleminen ja myös niiden tarinoiden mahdollistaminen ja pääseminen osaksi niitä. Intohimoa löytyy myös hakijakokemuksen kehittämiseen, Employer Brandingiin sekä ylipäätään kaikkeen työelämässä ja sen kehittämisessä. Unohtamatta tietenkään koulutuksen ja työelämän välistä yhteistyötä ja sen sujuvoittamista.

Olen opiskellut sosiaalipsykologiaa, joten katsantokanta työelämään ja sen teemoihin on hyvin ihmisläheinen ja varmasti teemoja tulee tarkasteltua myös näiden lasien läpi. Minua kiinnostaa kovasti ihan perinteinenkin psykologia, jonka opintoja olen omaksi ilokseni alkanut suorittaa. Ehkä siis sisäinen keittiöpsykologi pääsee myös vauhtiin.

Minulla on tälle blogin kirjoittamiselle useampikin tavoite. Ensinnäkin haluan nostaa esille tärkeitä aiheita sekä työelämään, rekrytointiin/työnhakuun että ylipäätään ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Haluan tuoda esille aiempaa enemmän myös omaa persoonaani ja omia mielipiteitäni pelkän asiatekstin ohella. Katsotaan, miten onnistun tässä. Lisäksi tärkeimpänä haluan nauttia kirjoittamisesta ja löytää sitä kautta itselleni uutta sisältöä elämään.

Olen siis enemmän kuin innoissani ja en malta odottaa, että saan julkaista lisää tekstejä erilaisiin aiheisiin liittyen. Tulossa on muun muassa ajatuksia koulutuksen ja työelämän vahvemmasta yhteistyöstä, realismia rekrytoinnin arjesta, työnhakuvinkkejä sekä omia kokemuksia esimerkiksi liittyen. Stay tuned jos aiheet kiinnostavat.

– by Erica