Millaisia virheitä olen tehnyt työnhakijana?

Olen elämäni aikana hakenut lukuisia kertoja töitä välillä onnistuneesti, mutta vieläkin useammin epäonnistuneesti. Siinä hetkessä ratkaisut ovat tuntuneet oikeilta, mutta jälkikäteen ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun miettii, mitä kaikkea tyhmää on kokeillut osana työnhakua. Listasinkin ylös virheitä, joita olen tehnyt työnhakijana ja ehkä joku muukin voi samaistua näihin.

1.Saman hakemuksen lähettäminen eri työpaikkoihin. Olen usein ollut työnhaussa tilanteessa, jossa on ollut pakko saada työpaikka, mikä tarkoittaa sitä, että olen ajatellut määrän korvaavan laadun. Olenkin siis oman työmäärän välttämiseksi laittanut täysin saman hakemuksen joka paikkaan ilman, että olen sen kummemmin tutustunut, miksi juuri kyseinen tehtävä voisi minua kiinnostaa tai millaista henkilöä he hakevat.

2. Hakemusten roiskiminen päättömästi eri suuntiin. Tämä juontaa juurensa samaan tilanteeseen, jossa hakemuksia on lähtenyt kymmeniä päivässä. En ole tutustunut kunnolla haettuun tehtävään tai yritykseen ja miettinyt, kiinnostaako tämä minua tai olisinko tähän edes sopiva hakija. Motivaatio tuskin on välittynyt yritykseen, kun en ole itsekään ollut tietoinen mikä juttu on kyseessä.

3. Olen ollut liian rehellinen. Rehellisyys on hieman kaksipiippuinen juttu työnhaussa, sillä joskus siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, jos tavoitteena on puhtaasti työpaikan saaminen. Useammankin kerran työpaikka on jäänyt saamatta, kun olen kertonut tulevaisuuden toiveistani, jotka ovat sitten olleet ristiriidassa yrityksen tarjoaminen mahdollisuuksien kanssa. Kannattaa siis miettiä, kuinka rehellinen kannattaa työnhaussa olla ja mitä asioita voi sanoa ääneen. Esimerkiksi kesätyönhaussa voi olla hyvä sanoa, että on käytettävissä ihan sinne syyskuun loppuun, vaikka luennot alkaisivat aiemmin. Sen sijaan, jos uratavoitteenasi on jokin ihan muu kuin, mitä yritys voi tarjota, voi pitkällä tähtäimellä olla myös sinun etusi, jos olet rehellinen, etkä tehtävää saa.

4. En ole valmistautunut haastatteluun. Varsinkin nuorempana menin haastatteluun ilman, että olin ottanut sen tarkemmin selvää, millainen yritys tai tehtävä kyseessä. Toki tämän voi ratkaista jo sillä, että hakuvaiheessa tutustuu haettuun tehtävään. Toisaalta voi olla, että en ole miettinyt ollenkaan, mitä voisin itsestäni kertoa tai mitä minulta voitaisiin kysyä. Itse kun olen aina parhaimmillani tilanteissa, joihin olen valmistautunut huolella.

5. Olen mennyt haastatteluun, jonka osalta olen jo ennakkoon tiennyt, että en tehtävää tule ottamaan vastaan. Rekrytoijana arvostan myös muiden rekrytoijien aikaa ja siksi koen tämän mokaksi, että olen tarkoituksellisesti kuluttanut muiden aikaa. Toki en ole näitä tehtäviä myöskään saanut, koska se on ehkä välittynyt myös ulospäin, että kiinnostus tehtävään ei ole kovin suurta. Ei sitä motivaatiota turhaan korosteta yhtenä tärkeänä tekijänä.

6. Useiden haastattelujen varaaminen samalle päivälle tiukalla aikataululla. Joskus on ollut vientiä hakurintamalla ja haastattelukutsuja tuli ihan kyllästymiseen saakka 😉 Muistan juosseeni ympäri kaupunkia aivan hikisenä, jotta ehdin edellisestä haastattelusta seuraavaan. Sykkeet olivat valmiiksi jo koholla ja hikinen look tuskin antoi minusta parasta mahdollista kuvaa. Jatkoa ajatellen voisin ottaa opikseni sen, että keskityn yksittäisiin hakuprosesseihin kerralla, jolloin voin antaa jokaiselle niiden ansaitsemansa huomion ja panostuksen.

7. Ei kiitos -päätöksen ottaminen liian henkilökohtaisesti. Olen monta kertaa vaipunut epätoivoon ei kiitos -päätöksen jälkeen ja todennut, että en minä tule löytämään työpaikkaa. En ole muistanut sitä, että päätös ei välttämättä kerro minun paremmuudestani tai huonommuudestani, vaan voi olla, että toinen hakija sopii yritykseen paremmin tai hän on osannut kertoa osaamisestaan paremmin kuin minä. En siis ole huono ihminen tai kelvoton mihinkään työhön, vaan tällä kertaa tämä ei ollut minun paikkani.

8. Jees jees kaikki onnistuu. Olen monta kertaa työnhaussa vakuutellut, että voin tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa ja jo itseäni kuunnellessani olen miettinyt, että mitähän hittoa sinä taas teet Erica. Olen ollut valmis tekemään päivystystyötä, jossa olen koko ajan töissä. Olen ollut valmis työskentelemään opintojen ohella täysipäiväisesti. Olen ollut valmis rekrytoimaan osaajia aloille, jotka eivät minua kiinnosta ja joihin en myöskään persoonana sovellu ollenkaan. Onneksi myös toiselle osapuolelle ei ole mennyt läpi se, että olisin valmis kaikkeen, vaan teeskentely on huomattu kilometrien päähän.

9. Luovuttaminen – ei tästä tule mitään. Jos epätoivo ja turhautuminen ovat olleet monesti läsnä työnhaussa, vielä useammin seuralaisena on ollut myös totaalinen luovuttaminen. Riittävän monen ei kiitoksen ja kakkoseksi jäämisen jälkeen olo on melko tyhjä ja helpommalle tuntuisi vain heittää hanskat tiskiin ja käpertyä sohvan pohjalle ison jäätelöpurkin kanssa. Onneksi en ole sitä tehnyt, vaan hetkellisen luovuttamisen jälkeen olen koonnut itseni ja todennut, että eivätpä ne tule kotoa hakemaan töihin. Ellet sitten satu olemaan IT-guru, josta firmat taistelevat kynsin ja hampain.

10. Liiallinen stressaaminen etukäteen. Jos pitäisi valita yksi asia, jossa olen ihan maailman luokan osaaja, se olisi stressaaminen. Osaan kehittää aiheesta kuin aiheesta valtavan stressin aiheen jo ennen kuin se tulee ajankohtaiseksi. Työnhaku ei ole ollut poikkeus, vaan myös siinä olen luonut turhaa ahdistusta esimerkiksi siitä, että hakemus ei ole riittävän hyvä tai jos menen lukkoon haastattelussa tai jos kukaan ei halua minua töihin. Läheiseni sanovatkin usein, että älä stressaa ennakkoon, sillä silloin joudut tekemään sen kahteen kertaan.

Mikäli tulevaisuudessa työnhaku tulee ajankohtaiseksi, haluaisin uskoa olevani valmiimpi hakemaan ja tekemään vähemmän virheitä. En kuitenkaan usko, että kaikkia kohtia voin minimoida jatkossakaan, mutta pienillä muutoksilla voi ainakin tehdä omasta hakemisestaan miellyttävämpää ja vähentää turhaa stressiä (ei tietenkään kokonaan, koska ainakin minun elämä olisi aika tylsää ilman mitään murheita😉). Ainakin jatkossa voi pyrkiä ottamaan aikalisän siinä kohtaa, kun luovuttaminen tulee ja pyrkiä arvioimaan tilannetta uudestaan. Ja sitten eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

-by Erica