Kuuntelin taannoin Mimmit Sijoittaa -podcastin jaksoa liittyen rahaan ja tunteisiin. Aiheena podcast kolahti kovasti, sillä emmehän me ihmiset ole vain rationaalisia toimijoita, jotka pystyvät ajattelemaan kaiken aina loogisesti ja tekemään vain järkeviä päätöksiä. Aloin miettimään jonkin verran pinnalla ollutta aihetta eli työelämää ja tunteita. Kuuluvatko tunteet työelämään ja mikä niiden rooli oikeasti on?
Olen itkenyt kaksi kertaa julkisesti työurani aikana ja sitäkin useammin yksin kotona. Molempiin julkisiin itkuihin liittyy suurta häpeää siitä, että olen menettänyt kontrollin ja ollut heikko. En ole pystynyt käsittelemään työtä järkevästi, vaan olen antanut tunteille vallan. Mutta onko asia oikeasti näin? Kuuluvatko tunteet töihin ja miten niitä voisi hyödyntää työnteossa?
ELÄMÄÄ SUUREMPIA TUNTEITA
Omalla kohdallani tämä ”kontrollin menettäminen” ja ”tunteiden purkautuminen” ovat liittyneet tilanteisiin, joissa toisessa minun olisi pitänyt tehdä jotain, mikä oli täysin omien arvojeni vastaista. Toisessa puolestaan tuotiin esille, miten vähän minun työpanoksellani on arvoa tiimin ja yritykseni kannalta, vaikka olin juuri omasta puolestani tehnyt ihan valtavan paljon töitä.
Työ on monelle ihmiselle todella tärkeä osa elämää, sillä se luo merkityksellisyyttä, antaa onnistumisen kokemuksia sekä vie jo ajallisesti ison osan viikosta. On siis mielestäni luonnollista, että siihen liittyy myös suuria tunteita. Onnistumiset ja epäonnistumiset nostavat pintaan tunteita. Vuorovaikutustilanteet, arvostuksen saaminen, palautteen anto ja ylipäätään työpaikan arki saattavat sisältää hetkiä, jotka koskettavat ihmisiä niin hyvässä kuin pahassa.
Monet joutuvat lisäksi kohtaamaan työpaikallaan epäasiallista käyttäytymistä, mikä voi näkyä esimerkiksi ihmisten asettamisella eriarvoiseen asemaan, tekemisen ja olemisen mitätöimisenä, selän takana puhumisena tai pahimmillaan jopa työpaikkakiusaamisena. Näihin tilanteisiin, jos mihin kuuluu elämää suuremmat tunteet, vaikka useimmiten niitä ei näissä tilanteissa saa tuoda esille.
ROOLIODOTUKSET TYÖELÄMÄSSÄ
Eeva Kolu puhui kirjassaan Korkeintaan vähän väsynyt (suosittelen muuten vahvasti tätä kirjaa erityisesti uransa alkuvaiheessa oleville naisille) miesten ja naisten työhön liittyvistä erilaisista odotuksista. Mikäli nainen haluaa menestyä työssään, tulee hänen olla kuin mies. Miehisyyteen liitetään usein termejä, kuten asiakeskeisyys, loogisuus, rationaalisuus ja kovat arvot, mitkä viittaavat siihen, että tunteille ei ole sijaa.
Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että miehilläkään ei ole oikeutta ilmaista tunteita työelämässä, vaikka varmasti myös he voivat kokea työelämän tunteita voimakkaasti. Ylipäätään maskuliininen ja asiakeskeinen työelämä on ollut paljon pinnalla ja sen väistymisestä on hieman havaittavissa merkkejä esimerkiksi naisjohtajien määrän lisääntymisen kautta, empaattisemman johtamisen suosion kasvamisen myötä sekä ylipäätään siinä, että asioista voidaan puhua ja nostaa esille ongelmakohtia.
ONKO TYÖELÄMÄÄ ILMAN HENKILÖKOHTAISUUTTA
Työelämä ei ole irrallaan yksilön muusta elämästä, vaikka jatkuvasti puhutaan työn ja vapaa-ajan erottamisesta. Mikäli kotona on haasteita esimerkiksi lasten kanssa, parisuhteessa tai vaikkapa oman jaksamisen kanssa, heijastuvat nämä väkisinkin myös työelämään. Ja toisaalta työn haasteet heijastuvat väistämättä vapaa-ajalle.
Kaikki eivät halua omista henkilökohtaisista asioistaan puhua työpaikallaan, mikä on täysin fine ja jokaisen henkilökohtainen asia. Olisi kuitenkin hyvä, että työpaikalla olisi mahdollisuus tuoda esille, että nyt on hieman vaikeampi vaihe ja työnantajan suunnalta tulisi ymmärrystä ja joustoa näiden tilanteiden selvittämiseen. Toki yritysten tärkein tehtävä on tuottaa voittoa, mutta huonosti voiva työntekijä tuskin tuottaa yhtä hyvin kuin työntekijä, joka pääsee tekemään työtä omien voimavarojensa ja jaksamisensa mukaan aina tilanteen vaatimukset huomioiden.
MIKSI TUNTEET OVAT HYÖDYKSI
Voidaan varmaan yhteenvetona todeta, että tunteet kuuluvat työelämään, sillä yksilö on kokonaisuus, jossa on läsnä sekä looginen että tunteisiin liittyvä puoli. Olennaista on vain se, että tunteita ilmaistaan asianmukaisesti. Tunteiden purkaminen muihin esimerkiksi raivonpurkauksilla tai passiivisaggressiivisuudella tuskin edistävät kenenkään asiaa, mutta asianmukaisesti ilmaistuna ne voivat toimia voimavarana.
Melkein jokainen toivoo avointa ilmapiiriä työpaikalla. Tähän kuuluu sekä tiedon jakaminen että tunteiden jakaminen. Jos tunteita padotaan, ongelmat yleensä kasvavat suuremmiksi ja seurauksena voi olla huonoa työilmapiiriä, työpaikan vaihtoa sekä ongelmia jaksamisen kanssa. Jos kerron avoimesti, että minua harmitti, kun kollegani sai hoidettavakseen tärkeän työprojektin, eikä minulle tarjottu vaihtoehtoa, asia voidaan käsitellä heti, eikä paha oloni heijastu esimerkiksi siihen, että kiukuttelen kollegalle tai vetäydyn pois yhteisistä jutuista.
Luottamuksen ja yhteisöllisyyden syntyä helpottaa, kun asioita jaetaan yhdessä. Voimme kokea tiiminä yhteenkuuluvuutta, kun jaamme kokemuksia, tunteita ja ajatuksia. Voi käydä myös niin, että jaan kokemuksia omasta epävarmuudestani tai pelostani hankalaa asiakaskohtaamista kohtaan ja samalla muut tiimin jäsenet jakavat saman pelon, mikä saa aikaan vertaistukea ja tiiviimpää yhteishenkeä tai jopa auttamista puolin ja toisin.
TUNTEET VOIMAVARANA
Tunteet ovat valtava voimavara ja saavat aikaan toimintaan. Vihaisena jaksaa helposti juosta pidemmän lenkin tai laittaa salilla lisää rautaa tankoihin. Innostuneena jaksaa valvoa vaikka koko yön ja keskittyä projektiin tuntikausia flowtilassa. Mitäpä jos hyödynnettäisiin tämä voimavara työn kehittämiseksi? Annetaan mahdollisuus innostua, nauttia työstä ja kääntää vaikeudet myös voitoksi. Töissä saa olla kivaa.
Kaiken kaikkiaan tunteiden esiintuominen mahdollistaa sen, että jokainen saa olla oma itsensä. Jos ei halua jakaa omia asioitaan ja tunteitaan tämäkin on hyväksyttävää. Saat tulla töihin juuri sellaisena kuin olet sekä hyvinä että huonoina päivinä eikä sinun tarvitse esittää jotain, mitä et ole ja teeskennellä, että kaikki on koko ajan hyvin. Tämä luo turvallisuutta, mikä edesauttaa sekä työssä viihtymistä, työn tehokkuutta, että työhön sitoutumista. Kaikki asioita, jotka näkyvät suoraan myös viivan alla. Hyväksytään siis tunteet osaksi meitä ja osaksi työelämää ja annetaan itkun tulla, jos itkettää.
-by Erica
By Erica 